perjantai 30. joulukuuta 2011

Viikonloppua odotellessa

Uusi Vuosi ei ole koskaan kuulunut lempijuhliini, siinä on pakkojuhlinnan makua kuten Juhannuksessakin. Olemme saaneet kutsun pariin paikkaan, mutta en tiedä vielä jaksammeko mennä minnekään. Onneksi molemmat mestat ovat kävelyetäisyydellä himasta, ei ainakaan siltä osin ole sitten liian korkea kynnys lähteä. Gahtellaan, gahtellaan.

Eilen meni aamulla ja iltapäivällä yhdet Panacodit, mutta illan ja yön selvisin ilman. Tänään otin mukaan tavallista Panadolia varmuuden vuoksi, mutta kipeitä supistuksia ei ole ollut. Ehkä onneksi näin? Vai olisikohan niitä vielä pitänyt tulla? Vuoto on vähentynyt huimasti, pelkällä pikkuhousunsuojalla voisi ehkä pärjätä jos uskaltaisi. kaikkialla on lukenut, että vuoto voi jatkua parikin viikkoa. Onko tämä nyt sitten huono asia? Tarkoittaako tämä sitä, että raskausmateriaalia on vielä jäänyt kohtuun?

Päätin, että odotan vielä viikon ennen kuin teen raskaustestin. Toivotaan negatiivista, niin hassulta kuin se kuulostaakin!

Välillä unohdan ihan kokonaan, että keskenmeno tapahtui. En oikeastaan muista koko asiaa, mutta en myöskään luule olevani raskaana. Tosi outo fiilis.

Eniten toivon nyt vain, että testi on negatiivinen ja että voidaan lähteä yrittämään uudestaan.
Eilen piti kyllä itkeä pienet itkut, kun oli niin epäuskoinen olo. Eli se sama virsi: miten meille voi käydä näin? Ja: ei tää kuitenkaan tuu onnistumaan.

Päätimme yhdessä, että ei aleta stressata asian tiimoilta ollenkaan. Ja mikä tärkeintä: ei lähdetä yrittämällä yrittämään. Aletaan vain elää normaalia elämää ja olla ajattelematta vauvan tekoa niin paljon kuin mahdollista (eli minunkin pitäisi olla ajattelematta ovulointipäiviä). Vauva tulee jos on tullakseen. Meillä molemmilla on paljon työmatkoja tiedossa keväällä, joten todennäköisesti ei olla edes saman katon alla ovuloinnin aikohin. Parempi siis olla stressaamatta asiaa, jolle ei kuitenkaan mitään voi. Jos puoleen vuoteen ei tule hyviä uutisia, alamme sitten pikkuhiljaa laskeskella ovispäiviä. Ja sitten jos sekään ei auta, niin pitää ottaa järeämmät keinot käyttöön.

Mutta aluksi siis ihan vain omalla painollaan.

Mieheni ei näytä tajuavan, miten uskomaton sattuma ylipäätään oli, että ekalla yrittämällä tärppäsi (vaikka lopputulos oli huono). Hän oli sitä mieltä, että koska "olemme niin läheisiä"  sen pitäisi onnistua pian.

torstai 29. joulukuuta 2011

Muistiinpanoja

Ensimmäinen vauvayritys alkoi lokakuussa. Kuukautiseni alkoivat 4.10. Oletettu hedelmöityspäivä oli 18.10. Voiko tuota miettiä jatkossakin? Eli että ovulointi olisi kp14? Ei välttämättä, koska nuo kuukautiset olivat ns. pilleritaukokuukautiset, jolloin kroppa ei vielä tiennyt, että nyt ei olekaan kyseessä pelkkä pilleritauko, vaan pillereiden lopetus.

Ja siis vituiksihan toi meni. Suunnilleen kasiviikolla oli keskeytynyt.

Eilen sattui aivan jumalattoman paljon, pyysin äidiltä Panacodeja, jotta sain kivut hallintaan. Otin myös tänä aamuna yhden ja pillerilätty on töissä mukana. Yritän kuitenkin olla ottamatta ja jos kotona sattuu kovasti, otan tavallista Panadolia. Eilen tuntui kuin vuoto olisi vähän lisääntynyt taas ja sieltä tuli vieläkin pieniä klönttejä. Toivottavasti ne heikottavan kovat supistukset olivat joku viimeinen rykäys tätä laatua ja että vuoto tosiaan loppuisi pian.

Soitin NKL:lle missä sanottiin, että uutta vauvaa voi lähteä yrittämään kunhan vuoto loppuu ja raskaustesti näyttää negatiivista. Testaus kannattaa tehdä parin viikon kuluttua. Nyt ei jotenkaan malttaisi odottaa edes siihen saakka, mutta pakkohan se on. Eikä tässä muutenkaan olisi järkeä, kyllä surutyö on täysin kesken vielä kun tuosta keskenmenosta tuli tieto alle viikko sitten (viime perjantaina, nyt on torstai).

Kulta sanoi kyllä eilen, että ruvetaan vain heti yrittämään kun minusta siltä tuntuu.

Oli jotenkin niin hassu se koko vauvaprojektin aloittaminen. Se tuli niin yllättäen, vaikka olimme ajatuksen tasolla puhuneet asiasta vaikka kuinka pitkään. Mutta sehän oli niin, että olin palannut Oslosta työmatkalta perjantaina 7.10, minä aamuna olisi pitänyt aloittaa uusi pillerikierros. Pillerit olivat unohtuneet matkalaukusta ja kotona maatessani sohvalla totesin vain, että pitäisi raahautua vessaan ottamaan nappi ja aloittamaan uusi kierros. K sanoi jännittyneen kireällä äänellä, että mitä jos sitä en ottaisi ollenkaan. Sydän alkoi hakata ja sanoin, että kai nyt oikeasti ymmärrät, että se on sitten menoa, ja että sitä ei voi perua hetken mielijohteesta. Ja että on olemassa häviävän pieni mahdollisuus, että se sitteni ihan oikeasti tapahtuu ja heti!

Ja niin sitten kävi. Ja nyt kävi näin.

Kommentoin eilen sitä projektin aloittamista ja K sanoi, ettei ole ehkä koskaan ollut niin jännittynyt. Mutta kun plussa tuli, jännitys katosi ja että nämä pari kuukautta olivat hänen elämänsä onnellisimmat. Nyt ei kuulemma ole epäilystäkään siitä, että juuri tätä hän haluaa. Kysyin, että jännittääkö nyt sitten. Jännittää kyllä, mutta se liittyy siihen, että milloin tärppää jos tärppää ja että sujuuko kaikki hyvin. Jännitys varsinaisesta lapsenhankkimisesta mun kanssani on kaikonnut kokonaan.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Epäreilua

On niin surullinen olo, kun pientä rakasta ei enää ole. Miten näin voi käydä? Tai siis tottakai näin voi käydä, näinhän käy vaikka kuinka monelle ja tämä on vaikka kuinka todennäköistä. Mutta silti.


Jotten itkisi koko aikaa, olen alkanut tuntea myös vihaa. Eli miten helvetissä näin voi käydä! Ja miten voi olla niin epäreilua, että kaikenmaailman idiootit, jotka eivät edes itsestään osaa huolehtia, saavat vauvoja.


Olemme perusterveitä ja normaalipainoisia ihmisiä molemmat. Alkoholinkäyttö on kohtuullista, ellei jopa vähäistä. Kun plussa tuli, aloin käyttää entistä enemmän maitotaloustuotteita, söin päivittäin marjoja, join paljon vettä, vähensin kahvin juontia, en syönyt mitään lääkkeitä, söin foolihappoa ja D- vitamiinia... Eli mitä helvettiä! Ei ole HIV:ä, ei ole kuppaa, ei ole edes diabetestä, huumeongelmasta nyt puhumattakaan.


Ja me voisimme tarjota lapselle rakastavan ja hyvän kodin. Ja silti.

Keskenmeno

En ole vähään aikaan päivittänyt tänne mitään. Luin nuo 2 ensimmäistä postausta ja teki mieli poistaa ne. "Olen raskaana" ja blaablaa. Ja vitut!

Keskenhän se meni. Ja keskeytynyt keskenmeno, sitäpaitsi. Kävimme mieheni kanssa aaton aattona NKL:llä niskapoimu-ultrassa, missä huomattiinkin, että vauvan kasvu on pysähtynyt 8:nnelle viikolle ja sydän lakannut sykkimästä. Itkusta ei meinannut tulla loppua. Antoivat lääkettä, jolla käynnistetään tyhjennys ja antoivat luvan lähteä viettämään Joulua Turkuun.

Otin lääkkeet neljän maissa, kuudelta alkoi vuoto. Ja sitä sitten riittikin. Lähdimme kaupungille ja jouduin menemään jokaisen vastaantulevan vessan kautta. klo 21 palasimme anoppilaan ja soitin NKL:lle ja kysyin, että näinkö runsasta sen kuuluu olla. Frouva kun oli sanonut, että vuoto vastaa runsaita kuukautisia. Aika runsaat saa ollakin, kun piti monta kertaa tunnissa vaihtaa yöside ja silti roiskui. Klönttejä tuli vessanpönttöön.

Käskivät tarkkailla puoleenyöhön asti ja soittaa, jos ei muutoksia vuodossa tapahdu. Näin teinkin, ja käskivät soittaa TYKS:iin ja kysyä heidän mielipidettään, kun kerran Turussa olin. TYKS:issä herttainen päivystävä hoitaja kutsui käymään ja minut otettiin yöksi osastolle. Aikamoista luksusta: yhden hengen huone, jonne kärrättiin miehelle oma sänkykin. Lupasivat, että jos hyvältä näyttää, ehtisin jopa nähdä joulurauhan julistuksen.

Sain lisää niitä samoja lääkkeitä, kuin NKL:ltäkin. En saanut syödä enkä juoda siltä varalta, että kaavinta jouduttaisiin tekemään. Aamulla kaikki vaikutti jo hyvältä ja pääsimme kotiin n. klo 10. Miehellekin tuotiin Joulun kunniaksi aamiaista, vaikka yleensä kuulemma omaisille ei tarjoilla.

Sain lääkkeitä mukaan, niiden oli tarkoitus auttaa tyhjentymisen loppuun saattamisessa. Katsotaan nyt miten käy. Otin vikat lääkkeet eilen, ja on supistellut ja sattunut ihan hirveästi. Tänäänkin on vielä tullut ulos joku pieni knööli.

Parin viikon kuluttua pitäisi tehdä raskaustesti ja jos se on negatiivinen, on kaikki ilmeisesti hyvin. Hormoni on poistunut verestä ja voidaan alkaa odotella kuukautisia. Mutta jos testi vielä näyttää plussaa, joudutaan ilmeisesti tekemään kaavinta. Nyt pitää vain toivoa, että kaikki menee hyvin. Vuodon pitäisi vähetä päivä päivältä.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Bar 9

No niin no niin, pitkästä aikaa Ysissä. Aijai, kyllä oli taas hyvää, pitäisi käydä useammin.
Söin Nutter- nimisen annoksen, joka on sen verran uusi listalla, että sitä ei ainakaan viimeksi käydessäni (ööö ainakin vuosi sitten) vielä ollut. Naudanlihaa, nuudeleita ja vihanneksia tummassa satay- henkisessä kastikkeessa, jossa oli kivasti potkua.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Aloitus

Rakastan ruokaa, ruoasta puhumista ja keittokirjojen lukemista. Hyvin on pullat uunissa - monellakin tapaa: asuinpaikkani takia laadukkaita raaka-aineita on tarjolla kävelyetäisyydellä. 

Esikoispulla on kirjaimellisesti uunissa, tulen siis kirjoittamaan odottamiseen ja vanhemmuuteen liittyviä ajatuksia, pääpainona ravitsemus.

Blogini tulee käsittelemään ruokaa, reseptejä, raskautta, vanhemmuuteen liittyviä ajatuksia ja sen lisäksi ihan kaikkea mitä vaan mieleen juolahtaa ja etenkin, mikä kaikki milloinkin sattuu vituttamaan tai hämmästyttämään.

Asun eteläisessä Helsingissä, olen kolmissakymmenissä ja yritän saada gradun kirjoitettua ennen synnytystä - mahtaako onnistua. Työskentelen koulutustani vastaavassa työssä, joka on niin kuivaa että se alkaa jo mennä mainion puolelle. Siksi on opiskelujen loppuun saattaminen jäänyt taka-alalle.

Kollegallani on työpöydällään kyltti jossa lukee "insinööri tietää mm. kaiken". Sellainen kyltti sopisi minullekin, vaikka minusta ei insinööriä tulekaan.