lauantai 1. joulukuuta 2012

Eka päivä äitiyslomalla

Mukamas tehokkaan päivän saldo jäi tällaiseksi:
Aamiainen, Hesari ja Kuukausiliite
Tyhjäntoimittamista ja haahuilua ympäri asuntoa
Pitkä puhelu mutsin kanssa
Kaupungille eli ovesta ulos. Yhden oikeasti tärkeän asian hoito, johon menikin vain 5 min ennakoidun 2h sijaan ( ei, asia ei liittynyt Kelaan)
Palloilua kauppahallissa
Palloilua Stockan Herkussa
Kotiin ja lounaan syönti
Eilinen Talouselämä ja päikkärit

Jotain ryhdistäytymistä pitäis harrastaa. Ja itse asiassa kello on vasta 17, joten tässä ehtii vaikka mitä vielä. Ok on lauantai, mutta eivätköhän nämä päivät sula yhdeksi puuroksi joka tapauksessa. Tähän aikaan olisi normaali töissäkäyvä ehkä tullut kotiin, eikä välttämättä edes vielä. Ja sellaisenkin ehdin tehdä iltaisin vaikka mitä. E päivä ollut vielä tässä vaikka ulkona on säkkipimeää.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Raskausviikko 34+0 ja sydänkäyrillä käynti Naistenklinikalla

Kaikki näyttää nyt ihan hyvältä! Kävin aamulla "käyrillä" Naistenklinikan äitiyspolilla ja mittailua harrastettiin puolisen tuntia. Oikein hyvältä käyrältä kuulemma näytti ja pissa oli puhdas. Verenpaine oli ehkä vähän korkealla edelleenkin niistä lääkkeistä huolimatta. Mutta koska alapaine oli alle 100 ja yläpaine pysynyt alle 140, ei lähdetty tekemään mitään toimenpiteitä. Lääkettä pitää kuitenkin syödä edelleen ja mittailla paineita kotona. Sen lisäksi pitää tietysti seurata raskausmyrkytysoireita, kuten päänsärkyä, vannemaista ylävatsakipua, näköhäiriöitä jne.

Vauva oli edelleen raivotarjonnassa ja liikkui vilkkaasti. Ja pieni koko on luultavimmin geneettistä.

Katsotaan ja seurataan tilannetta!

tiistai 27. marraskuuta 2012

Äitiyspoliklinikalle

Huomenna äitiyspolille tsekkaukseen. Toivottavasti kaikki on hyvin, toivottavasti pikkuinen olisi vähän kasvanutkin.

Nyt on hurja viikko menossa: äitiysloma alkaa ja muutto on perjantaina. Ja töitäkin ihan kiitettävästi vielä nämä viimeiset päivät. Tässä ei todellakaan pääse chillailemaan, vaikka torstaina aionkin lopetella päivän hyvissä ajoin. On monta hoidettavaa hommaa ja täytyy briiffata työkavereita kaikista keskeneräisistä hommista. Torstaina pitäisi tyhjentää kaikki kamatkin laatikkoon ja siirtää varastohuoneeseen, ihan siis printteristä ja läppärin telakasta lähtien.

Täytyy yrittää ottaa niin rauhallisesti kuin vain mahdollista.

Miksiköhän se suurin pelko vauvan hyvinvoinnista osuu aina päivälle ennen neuvolaa tai muuta tsekkausta? En ymmärrä! Nytkin hirvittää koko ajan. Pitäisi ehkä heittäytyä tuohon sohvalle hetkeksi ja kuulostella liikkeitä. Paitsi että nyt rääpäle ystävällisesti alkoi nuppailla jollain raajalla! Kaveri tietää, että äiti on vähän stressaantunut nyt. Hehe.

Alapaine on pysynyt jossain 90 tuntumassa, mikä on tyhmää ja ehkä hitusen liian korkealla vaikka lääkitys onkin päällä. Katsotaan siis mitä sanovat!

Sorry, ihan tylsä postaus. Ei mitään uutta, ei mitään kerrottavaa. Jäsentelin vain ajatuksiani. Huomenna ehkä jotain vähän relevantimpaa.

maanantai 26. marraskuuta 2012

33+5: äitiysloma häämöttää! Varoitus: sisältää jouluhössötystä

Olo on ollut epämääräinen, verenpaine on laskenut jonkun verran, mutta alapaine on edelleen korkeahko.
Ei kuitenkaan siellä hälyyttävissä rajoissa, joten katsotaan päivä kerrallaan.
Ylihuomenna on aika hoitajan vastaanotolle NKL:n äitiyspoliklinikalle. Olen vilpittömästi iloinen siitä, että yhteiskunta seuraa vointiani tarkasti.

Mitäs muuta sitten. Viimeinen työviikko meneillään! Enää 3 herätystä! SAIRASTA! Perjantai on ihan oikeasti äitiysloman ensimmäinen päivä, en voi uskoa. Ja tuntuu nyt nololta lähteä sluibailemaan, koska olo on kuitenkin suuressa mittakaavassa tosi hyvä. Mulla on melkein sellainen olo, että pitäisi olla pää/lapsi kainalossa, että voisi jäädä äitiyslomalle. Mutta ehkä pitää olla vain tyytyväinen ja lepäillä kotona. Eihän yhtäkään vauvanvaatettakaan ole pesty vielä. Enkä ole myöskään järjestellyt niitä kokojen mukaan, hankkinut ensimmäistäkään rasvaa tai vaippapakettia. Mitä näitä nyt on.

On se oikeasti ihanaa päästä lepäilemään ja järjestelemään paikkoja. Saa nukkua niin pitkään kuin huvittaa, voi ottaa päiväunet, voi tehdä jouluvalmisteluita kaikessa rauhassa eikä juosten kusten viimeisellä viikolla.

Nyt hyvissä ajoin voisin jo ihan ekana kirjoittaa joulukortit ja ostaa + pakata lahjat. Koristella kotia tietysti myös. Ei meillä hirveästi mitään koristeita ole eikä tule, mutta valkoisia joulutähtiä ja jouluruusuja voisin ainakin hankkia. Ja ovikranssin.

Ja sitten ne safkat. Meillehän tulevat sekä oma perheeni, että appivanhemmat Jouluaattona, mikä tietysti on fiksu juttu viimeisillään raskaana olevalle. Mutta ei se mitään! Esivalmistelen safkat näin:
Näkkileipää voin paistaa jo joulukuun alkupuolella, samoin piparkakkuja.  Jälkkärinä tulee olemaan tyrni- tai puolukkasorbettia, jonka voi myös tehdä jo hyvissä ajoin. Meillä on ollut ajatuksena, ettei Jouluna tarvitse vetää mitään ähkyjä (miksi ikinä pitäisi vetää? Joulu ei tänä päivänä ole kenellekään vuoden ainoa kerta, jolloin saa mahansa täyteen) ja koska on kuitenkin alku- ja pääruokaa, on meillä jälkkäri aina tuollainen todella kevyt, pieni ja raikas. Ja onhan sellainen punainen tai oranssi sorbettipallo myös aika kaunis.

Koiran ulkoiluttamisien ja vastaavien välitiskaamisien jälkeen avataan lahjoja ja juodana kahvit. Kahvin kanssa on kyllä kakku, joka pitää tehdä ehkä aatonaattona. Meillä on ollut tapana tehdä Nigella Lawsonin karpalo-appelsiinikakku, joka on tosi raikas, helppotekoinen ja jouluinen. Kahvipöydässä on myös piparkakkuja ja karkkeja. Karkkeja ei ehkä ole tänä vuonna niin montaa eri laatua, annan jotain helpotusta itselleni. Jotain fudgea teen ainakin, joku toffee pitää olla, itse tehty dajm on aina hyvää ja miksei vaikka lumikarpaloitakin voisi tehdä, ne ovat kauniita ja "hiukan" kevyempiä kuin nuo muut. Ja tryffeleitä pitää olla! Samasta pohjamassasta saa erilaisia: ainakin chilillä maustettuja voisin tehdä ja joku appelsiiniaiheinen voisi olla hyvä. Ja jotain, missä on minttua ja suklaata.

Karkkien tekeminen ajoittuu kyllä joulunalusviikolle, joten lahjat ym.pitää olla valmiina siinä vaiheessa. Paitsi että karkit eivät lisäaineettomuutensa takia säily, ne eivät myöskään säily.

Viime hetken hommia on myös lohen ja siian graavaus ja silakoiden tekeminen. Kalat ovat kyllä helppo nakki, ostan valmiita silakkafileitä enkä ala mitään perkaamisoperaatioita suorittaa. Niihin ei siis onneksi mene paljoa aikaa. Kinkkua meille ei tule, hyi hitto. Joulukinkku ei jotenkin ollenkaan houkuttele. Ajattelin tehdä kalkkunaa: joko kokonaisen kalkkunan tai sitten pelkän kalkkunanrinnan, jonka täyttäisin ja käärisin rullalle. Kalkkunan kanssa vain kastiketta ja ehkä jotain uunijuureksia. Perunoita syödään kuitenkin kalojen kanssa, joten mitään jatkoperunoita missään muodossa ei ole tulossa.¨

Huh. Pärjättäisiinkö noilla?

En ole mikään kotoilija enkä hössöttäjä, paitsi Jouluna. En juurikaan stressaa mistään, en ole tuon vauvankaan kamoja vauhkonnut tms. Mutta jouluvalmistelut ovat ihania ja nautin joulutunnelmasta ja yleisestä fiiliksestä, jonka saan juuri hössöttämällä noiden safkojen ympärillä, pakkaamalla lahjoja, kuuntelemalla joululauluja ja juomalla glögiä. Alkoholitonta, perkele vieköön.

Niin ja mitä joululauluja kuunnellaan? No aika perinteisiä. Bachin Jouluoratotio ja etenkin Jauchzet frohlocket. Se on niiiin ihana. Ja sitten tykkään myös sellaisista vanhoista anglosaksisista joululauluista - siis niistä, mitä lauletaan sellaisella vanhanaikaisella englannilla.

Hyvää adventin aikaa kaikille!




tiistai 20. marraskuuta 2012

Turvotusta, verenpainetta, stressiä ja mitä näitä nyt on

Voi kikkeliskokkelis sentään.    Muistattehan Pulttiboisin kikkeliskokkelis- miehen? Tää on tää maailma! Kenties saamme elää. Sul on mun luonto, nii, kikkeliskokkelis vaan, niin. Nii-i!

Kävin tänään neuvolassa tarkastuttamassa sf- mittaa. Olisi nyt ikään kuin 2cm suurempi kuin viimeksi, mutta kyllä tuo sf-mittailu tuntuu aikamoiselta hakuammunnalta. Nyt oli toki sama neuvolantäti, mutta kyllä varmaan hänelläkin voi mittaustulos olla jotain muuta kuin standardi. Verenpaine oli taas ollut aamulla melko korkea.

Piirsimme kasvukäyrää, joka olikin vähän hassun mallinen. Vauvan sydänäänet olivat kuitenkin hyvät.

Terkalla riitti kuitenkin sympatiaa (ja ehkä huolta?) ja hän halusi laittaa lähetteen NKL:lle äitiyspolille. Hän myös faksasi sf- mittakäyrän sinne ja laittoi siis ei-kiireellisen lähetteen, lääkäri sen sitten siellä arvioi.

No kävikin niin hyvin, että NKL:ltä oltiin yhteydessä ja saatiin varattua aika jo huomiselle aamupäivälle! Tämä ei ole siis osoitus mistään elämää suuremmasta dramatiikasta, koska siellä lääkäri oli kuulemma sanonut, että josko viikon sisään kävisin. Siellä oli kuitenkin ollut joku peruutusaika, joten homma saatiin heti eteenpäin. Se oli mahtava uutinen, kiitos siitä. Saapahan varmuuden.

Tosin voisin kuvitella, että vauva on vain sirorakenteinen eikä sellainen mörssäri, kuin mitä media antaa ymmärtää kaikkien vauvojen tänä päivänä olevan. Onhan se fakta, että ihmiset ovat jo katukuvasta päätellen tosi paljon lihavampia kuin menneinä vuosikymmeninä. Ei tarvitse kuin katsoa 10 minuuttia Tuuri- ohjelmaa, niin huomaa normaalin rajoissa olevan BMI:n omaavien ihmisten olevan vähemmistössä. Ja jos läskit (sori) saavat isoja sokerivauvoja, niin ehkä väliin solahtava sirompi vauva kiinnittää huomion ja herättää huolestusta.

Katsotaan mitä huomenna sanotaan.


Mitäs hittoa sitä pitäisi syödä tänään. Olis vähän nälkä, eniten tekisi mieli Mäkkisafkaa. Mutta verenpaineen takia se taitaa olla kiellettyjen listalla. En kyllä jaksaisi oikein kokatakaan mitään. Äääähhhh mitä mä nyt keksin. Mistä saisi hyvän salaatin?

maanantai 19. marraskuuta 2012

Kohonnut verenpaine loppuraskauden aikana

Hohhoijaa mikä olo! Kohonnut verenpaine ei ole kiva juttu, sen voin kertoa. Olo on tunkkainen ja raskas, on vaikea määritellä mikä tarkalleen ottaen tuntuu huonolta. Ja juuri sen takia on hankala levätä ja maata. Puhumattakaan siitä, että jäisi millekään sairaslomalle.

Olisi huomattavasti helpompaa levätä, jos olisi vaikka kuumetta tai joku muu konkreettinen vaiva.

Perjantaina töiden jälkeen, siis oikein harvinaisen vituttavan työpäivän jälkeen, tulin himaan ja söin kaikessa rauhassa. En riehunut enkä urheillut. Päätinpä tehdä jotain hyödyllistäkin: putsasin vihdoin ne kesäkengät pois. Eli suuri ponnistukseni oli sitä, että istuin eteisen lattialla ja putsasin kengänpohjia Natsisiwan siivouskosteuspyyhkeillä, lankkasin K:n pukukenkiä (olenpa kiltti!), harjailin mokka/nupukkipintoja kumiharjalla yms. Siis istuen.

Tuli niin väsynyt ja hengästynyt olo, että piti mennä pötköttämään. Ja mittasinpa ne paineetkin: 151/101! Hups! Lepäsin vähän lisää ja mittasin uudestaan: 145/98! Oho oho. No laski sentään, mutta silti. Soitin Naistenklinikalle kaiken varalta ja siellä vähän pahoiteltiin, että olin liikkeellä perjantai-iltana jolloin heillä on vain minimimiehitys. No öö sori. Käskivät lepäillä, piti juoda paljon vettä ja mitata seuraavana aamuna yöunien jälkeen uudestaan. Jos silloin olisi vielä korkealla, pitäisi soittaa. Mitään hirveän dramaattisia toimenpiteitä ei heti ainakaan tarvinnut tehdä, koska vauva liikkui normaalisti eikä minulla ollut näköhäiriöitä, ylävatsakipuja tai päänsärkyä.

Aamulla olikin ihan kelvolliset lukemat, mutta sen jälkeen kun olin kattanut aamiaispöydän, olo muuttui taas yhtä karmeaksi kuin edellisenä iltana ja mittaustulos oli samaa luokkaa! Soitin taas ja kysyin, käskivät edelleen lepäilemään koska on vielä jonkun raja-arvon alla. Ja hoitsu kysyi vielä, että onko mulla luotettava mittari. No mistäs helvetistä minä sen tiedän? Ei se mikään uusi ole, mutta ei se myöskään ole mikään marketin halvin.

Pakko ottaa nyt ihan rauhallisesti vain. En haluaisi millekään lääkitykselle enkä sairaslomalle, tuntuisi niin tyhmältä "luovuttaa" tässä vaiheessa, kun töitä on niin vähän enää jäljellä.

Mutta tietysti vauvan hyvinvointi menee kaiken muun edelle.

Työpäivä on näyttänyt tähän mennessä lupaavalta: ne kaksi verenpainettani nostavaa urpoa (ne vanhat oksettavat elostelijat) eivät ole kumpikaan paikalla. Tulevat kaiketi puolenpäivän tietämillä, joten rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto siihen saakka. Ja kun ensimmäisen pärstä vilahtaa sermin takaa, laitan kuulokkeet korville ja nettiradion päälle. Sitä lässytystä ja mussutusta kuuntelemalla saan verenpaineeni myös nousemaan.

Tämä kuluva viikko on ainakin ihan pakko tsempata, sitten olisin jopa valmis jäämään saikulle, jos verenpaineen kohoaminen sitä edellyttäisi. Mutta sitä ennen ei tule kuuloonkaan. Liikaa tekemistä. Jos joku sanoo että ei sota yhtä naista kaipaa, niin sanon että tämä sota tässä lafkassa saattaa hyvinkin kaivata...





torstai 15. marraskuuta 2012

33. raskausviikko: neuvola ja hermoilu

Pitkästä aikaa oli neuvolakäynti! Neuvolantäti oli vaihtunut ja sf- mittaamisen tulos ilmeisesti riippuu mittaajasta. Noh, täti saikin nyt sellaisen tuloksen, että ikäänkuin vauva ei olisi kasvanut tippaakaan sitten viime käynnin. JUST! Kuulemma ei ole syytä huoleen, koska sydänäänet olivat hyvät ja vauva on myös saattanut olla ihan eri asennossa viimeksi.

Sovimme ensi viikolle kontrollikäynnin "jos välttämättä haluat". No tota noin, annas kun mietin, öö kyllä mä taidan haluta tsekata, että vauvalla on kaikki hyvin! Jestas sentään.

Täti (siis varmaan mun ikäinen ihminen, mutta ammattinsa vuoksi saa multa nimen "täti") oli ihan kiva ja toimii toki Helsingin kaupungin kuralla olevan talouden antamissa puitteissa, mutta silti! Jäi kyllä epäilyttämään ihan hirveästi etenkin, kun verenpaineenikin oli aivan liian korkea. HUOM. se oli siis mitattu ennen sf- mittaa, joten näillä kahdella ei liene yhteyttä.

Varasimme sen kontrollikäynnin, mutta hermoilin kuitenkin niin paljon, että varasin myös gynekologilta ajan. Mun normaalilla gynekologillani olisi ollut peruutusaika tänään joskus viiden maissa, mutta koska olin valmiiksi keskustassa enkä halunnut lupautua lähtemään töistä ehtiäkseni vastaanotolle ajoissa, otinkin peruutusajan samantien joltain entuudestaan tuntemattomalta lääkäriltä. VIRHE!

Olis vaan kannattanut odottaa iltapäivään saakka ja käydä tutulla ihmisellä!

Siellä olikin vastassa kitkuisen ja kuivankälpeän näköinen harppu, jolta olisi odottanut hieman empatiakykyä A) ammatinvalintansa takia ja B) yksityislääkärille maksettavan todella suolaisen hinnan takia. Mutta ei.

Ämmä tiirailee ultraa sanomatta sanaakaan, suu tiukalla rypyllä. Tätä kestää ja kestää, kukaan ei sano mitään. Ymmärrän, että lääkäri varmaan siellä tsekkailee useita eri asioita, mutta olis se nyt IHAN KIVAA jos voisi vähän selostaa että mitä siellä näkyy. Joudun pumppaamaan erikseen ämmältä vastaukset mm. seuraaviin kysymyksiin:
 - Onko kaikki ok?
 - Onko vauvalla kaikki hyvin?
 - Onko vauva kasvanut? Mitä viikkoja koko vastaa?
 - Onko mahdollista saada painoarvio?
 - Missä asennossa vauva on?
 - Näyttääkö istukka toimivan normaalisti?
 - Miltä napanuora näyttää?
 - Onko lapsivettä normaalin näköinen määrä?

Sori vaan mutta olisi lääkäri voinut noita asioita itse ehkä selostaa tsekkaillessaan vauvan tilannetta. Nyt hän vastasi yksisanaisilla lauseilla. Kiitoksia kiitoksia. Tulipas vastinetta rahalle taas.

Kysyin myös varovaisesti että voisinko minäkin saada vähän katsoa vauvaa. "Ei tässä mitään kunnolla näy". Aha. No sepä kiva! Sainko ultrauskuvia? No en tietenkään. Kun eihän siellä mitään näkynytkään.

Mutta kivat 190 e tämä lysti kuitenkin maksoi! Että kiitoksia vaan! Perkelessentään olisi pitänyt ihan oikeasti malttaa iltapäivään asti ja käydä omalla lääkärillä. Hän on kuitenkin kautta linjan mukava ja kiva tyyppi.

Verenpaine oli tosi korkea myös lääkärin mittaamana ja sitä pitää kyllä seurailla.

Noh, se verenpaine nousee kyllä täällä töissäkin ihan kiitettävästi, ilmeisesti saan raskausmyrkytyksen järjestettyä itselleni ihan kotikonstein! Ei tartte kuin tulla tänne ja kuunnella ton yhden paskamahan räkäistä naurua ja mauttoman omakotitalon remonttiin liittyviä puheluita avokonttorissa, niin johan lähtee.

RRAAAHHHH







maanantai 12. marraskuuta 2012

Verenpaine nousussa!

Ei jumalautassentään. Ennen työpaikan vaihtoa rähjäsin täällä yhdestä idioottikollegasta. No, ei se vaihtamalla parantunut. Ilmeisesti asiaan kuuluu, että tällä alalla jokaisessa tiimissä on vähintään pari keski-ikäistä, asenneongelmaista äijää.

Tämä on eri tyyppinen, mutta vähintään yhtä riipaisevan raivostuttava kuin edellisenkin paikan idiootti. Sen edellisen mestan tyypin kanssa oli oikeastaan vain kommunikointiongelma ja ehkä meillä ei henkilökemiat menneet ihan yksiin. Ja olihan se tietysti tyhmäkin. Ja sivistymätön.

Tämän paikan tyyppi on seksistinen kusipää, ei hoida hommiaan, kailottaa puhelimeen omia juttujaan tuntikausia päivässä ja valittelee "kiirettä". Noh, olis varmaan pienempi kiire jos työajan pyhittäisi töiden teolle. Tällä tyypillä on aivan käsittämättömän raivostuttava olemus ja ääni, pelkästään nuo asiat saavat minut kihisemään raivosta. Mutta myös se räkäinen paskamahan nauru, seksistiset kommenit naisista, limainen kusipäistely ja tottakai: mun ammattitaitoni aliarvioiminen. Sehän on selvä, että etenkään naispuolinen ja vieläpä nuori ihminen ei voi osata yhtään mitään. Ja itse asiassa, ei tuo kohdistu pelkästään minuun. Vittumaisen makeilevalla äänellä se kailottaa puhelimeen (mauttoman) omakotitalonsa remontista ja ilmeisesti tilaili jostain instanssista jonkun sortin asentajaa paikalle: "Mutta onko se asentaja sitten minkä ikäinen? Ai niin nuori? Onko se edes ammattitaitoinen? Olisiko jotain vähän kokeneempaa lähettää? Ai että osaa asiansa ja ai että on alan ammattitutkinto? No mutta eikö teillä silti olisi jotain vähän kokeneempaa lähettää". RRRAAAAHHHHHH

Sama kaveri myös leveilee (olemattomilla) rahoillaan. Yrittää nonchalantisti antaa ymmärtää, että on millä mällätä ja vain paras kelpaa jne jne jne aina täyteen idiotiaan saakka. Tyyliin: vanhojen (max. 5 v.) Hästensien tilalle piti hankkia uudet Hästensit kun muutto tuli ajankohtaiseksi. Siis mitä vittua??? Sen takia ihmiset ostavat kalliita Hästensejä, että ne kestävät ja säilyvät! Voi vittu sentään. Ja toiseen hengenvetoon ruikuttaa kun kaikki on niin kallista, sellaiseen perinteiseen facebookin "humble brag"- tyyliin. Keski-ikäinen äijä kerjää, että sille sanottaisiin jotain tyyliin "Mutta etkös ole niin varakas ettei tollaiset sulla tunnu" jne. Voi ny vittu sentään.

Ihminen on oikeasti fiini silloin, kun hän EI tee numeroa omasta omaisuudestaan. Ei tarvitse mitään peitellä, kyllä mun mielestäni ihminen saa ostaa vaikka kalliin auton, jos sellaiseen on varaa ja jos kokee sellaisen haluavansa. Ei se multa ole pois. Mutta toi tyyppi on siis sellainen, että jos se hienon auton ostaisi, se kulkisi täällä kertomassa paljonko se maksoi. Vitun idiootti.

torstai 8. marraskuuta 2012

Kaunis syyspäivä ja 31+1!

Jösses, taas uusi raskausviikko! Kolmaskymmenestoinen!
Hiljaa hyvä tulee.

Kaverilla on ollut muutaman kerran hikka! Ainakin oletan sen olevan hikka, koska pikkuinen ei mielestäni voisi osata noin rytmikkään toistuvaa nytkähtelyä tietoisesti tehdä.

Välillä on raskaampia ja välillä kevyempiä päiviä. Eilen esimerkiksi oli raskaampi päivä, oli tosi tukala olo koko ajan. Ja inhottavaa on autoon kömpiminen. Huomenna lähden ajamaan töiden jälkeen n. 200 km matkaa, joka normaalitilanteissa menisi tietysti yhdellä istumalla, mutta nyt varmaan täytyy pysähtyä puolessavälissä jaloittelemaan.

Neuvola on seuraavan kerran ensi viikon torstaina. Käyntejä on ollut yllättävän harvakseltaan, mutta ne nyt ovat muutenkin olleet yhtä tyhjän kanssa. Ei ole mitään ultraääniä katsottu, ei siellä varmaan sellaista laitettakaan ole. Ei mitään kokoarvioita eikä mitään muutakaan.

Neuvolakäynnit ovat tähän mennessä noudattaneet seuraavaa kaavaa: käydään ensin pissaamassa purkkiin ja stiksataan sokerit ja valkuaiset. Sitten mennään Neuvolatädin huoneeseen ja jutellaan säästä. Käydään vaa'alla ja todetaan tilanteen karmeus. Sitten kuunnellaan sydänäänet dopplerilla ja mitataan sf- mitta. Ja kiitoshei.

Olen lueskellut Kaksplus- sivuston tammikuussa synnyttävien ryhmän keskustelua (en osallistu itse, luen vain) ja siellä kansalaiset ovat saaneet vaikka mitä painoarvioita yms. neuvolakäynneillä, vaikka mistään riskiraskauksista ei ilmeisesti ole kyse (ainakaan siellä ei ole kukaan myöntänyt suoraan). Harmi sinänsä, koska olisi ihan vain mielenkiintoista tietää, minkä kokoinen vauva siellä tällä hetkellä on ihan oikeasti!
Ehkä kysäisen ultraamismahdollisuutta ensi viikon käynnillä, koska en toisaalta oikein viitsisi mennä omalle gynekologille pulittamaan 160 e siitä lystistä.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

RV 30+0 ja äitiyslomaan enää kuukausi!

Uskomatonta, että enää on 10 viikkoa laskettuun aikaan!
Ja töitä on enää 4 viikkoa ennen äitiysloman alkua!

Aika on mennyt ihan käsittämättömän nopeasti loppujen lopuksi. Olen varmasti päivitellyt tätä samaa asiaa jo tuhat kertaa, sori. Varmasti viikon kuluttua tulee taas uusi järkytys, kun siirrytään yksinumeroisiin lukuihin!

Eli ihan oikeasti, kohta se vauva tulee! Ok tietysti tässä voi mennä vielä vaikka 12 viikkoakin, jokainen yliaikapäivä on varmasti tuskaa! Katsotaan nyt miten käy.

Vauva on edelleen alaspäin kääntyneenä, ollut noin jo toista viikkoa. Ei siis ole missään nimessä kiinnittynyt minnekään tms, mutta potkut tuntuvat kylkiluissa ja alhaalla tuntuu pienempää sivelyä, ehkä siis vauvan kädet heiluvat siellä. En ole uskaltanut käydä vaa'alla. 70kg meni rikki viime neuvolakäynnillä lääkärin vastaanotolla. Mutta syytän siitä eri vaakaa, kuin millä on aikaisemmin mitattu. Enkä ollut myöskään käynyt vessassa, joten väitän painon ihan oikeasti olleen vielä kuutosella alkava. Ei tämän pitäisi varmaan olla niin iso asia, mutta kyllä se nyt pahalta tuntuu kun ei ole ikinä elämässään painanut näin paljoa! Nyt on kyllä hyvä syykin siihen, joten ehkä en nyt välitä siitä.

En ole lajitellut vauvanvaatteita enkä todellakaan ole pessyt ja silittänyt yhtään mitään. Syytä varmaan olis. Mutta teen sen vasta muuton jälkeen ja todennäköisimmin siinä vaiheessa, kun äitiysloma alkaa. Minulla on kuitenkin vahva usko siihen, että vauva ei sieltä ainakaan ennen äitiysloman alkua tule! Pinnasänky hankittaneet ehkä jopa viikonloppuna, mutta ei sekään ole varmaa. Ei vauva sitä pinnistä kuitenkaan heti tarvitse, koska minä ajattelin ajattelimme nukuttaa vauvan äitiyspakkauksen laatikossa. Siinä olen itsekin pienenä nukkunut ja sain äidiltäni vanhat lakanat ja muut härpäkkeet, joita on minulla ja veljelläni käytetty. Äitini on aikoinaan ommellut kankaiset päällysteet laatikon ulkoseiniin ja pehmikkeet sisäseiniin. Ja silloin 80- luvun alussa sellainen vaalean keltainen ja sinikukkainen Laura Ashleyn kangas on ollut tietysti hirveän tyylikäs ja moderni (ei mitään retropalloja tms. meidän kodissamme!). Öööh. No, menköön. Ei ole ehkä ihan meidän tyylistämme. Mutta on se kuitenkin ajatuksena kiva, että vauvalla on sama äitiyspakkauksen sisustus kuin äidillään ja enollaan!

perjantai 26. lokakuuta 2012

Raskaana 29+2

Huhhuh! Uskomatonta, että töitä jäljellä enää 5 viikkoa ennen äitiysloman alkua!
Ihan oikeasti, aika on mennyt tosi tosi nopeasti.

Mulla on päivisin aika hyvä olo, mutta töidne jälkeen olen ihan koomassa. En siis ole saanut himassa oikein mitään järkevää aikaiseksi, mikä tietysti harmittaa suuresti. Eli mua myös arveluttaa muutto ja pakkaaminen! Miten saadaan kaikki tehtyä ajoissa, jos mulla ei ole ollenkaan virtaa?

Se kaikki suurin purkamispuoli ajoittuukin sitten siihen hetkeen, kun olen tuoreeltani aloittanut äitiysloman. Toivottavasti olo pysyy yhtä hyvänä kuin nyt, koska silloin on odotettavissa energisiä keskipäiviä. Ja illalla voi koomailla ihan rauhassa.

Ai niin: uudessa asunnossa on muuten sauna! Ei olla mitään himosaunojia ja nyt raskaana ei varsinkaan ole tullut kovin hyvä olo höyryhuoneessa. Mutta on se aika kiva olla olemassa. Ehkä. Ainakin sitä voi käyttää lisävarastona, kuten lapsuudenkodissani tapahtui.

Beibi potkii ja myllää.

Ei muuta.

tiistai 23. lokakuuta 2012

30. raskausviikko!

Hei!
Viime postauksesta on vierähtänyt aikaa, mutta tässä on ollut niin paljon kaikkea puuhaa.
Tänään paukashti kuitenkin uusi viikko käyntiin, eli virallisesti nyt on 29+0. Eli 30.viikko alkoi!
Tässä vähän olotilapäivityksia ja ajatuksia:


Tuntuu todella hurjalta, että laskettuun aikaan on enää 11 viikkoa! Tai miten sen nyt laskee. Ja joo, tosiasiassa liikuttaneen 9-13 jäljellä olevan viikon tienoilla. Aika on kyllä mennyt tavallaan tosi nopeasti.
Täytyy sanoa, että onneksi vaihdoin silloin kesällä työpaikkaa. Tässä on ollut niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä, että aika on mennyt jo senkin puolesta tosi nopeasti. Siellä vanhassa paikassa laahaten tämä olisi varmasti tuntunut ikuisuudelta.

Vointi on ollut hyvä kaiken kaikkiaan. Vähänkään reippaammin kävellessä alkaa hengästyttää ja välillä supistellakin. Joten aika rauhallisesti liikuskelen. Pitäisi lisätä sitä liikuntaa, mutta koko ajan on muka niin kiire ettei ehdi. Asialle on tehtävä jotain!

Sormukset menevät sormiin, mutta nilkat tuntuvat turpoavan varsinkin iltaisin. Jopa vanhat löysät villasukat jättävät puristusjälkiä ihoon! Olen rasvaillut mahaani aamuin, illoin. Iltaisin laitan Body Shopin kaakaovoipuikkoa mahaan ja rinnuksiin ja aamusuihkun jälkeen rasvaan itseni kokonaisuudessaan samaisen puljan aloe vera- bodybutterilla. Se on niiden vartalovoi- tuotteiden keveimmästä päästä, mutta silti paljon paksumpaa rasvaa, kuin mitä yleensä olen käyttänyt. Ei se ota ellei se annakaan. Voin suositella ko.tuotetta lämpimästi, koska se ei ensinnäkään tuoksu juuri millekään ja toisekseen se imeytyy yllättävän nopeasti.

Vauvanvaatteita on jo melko paljon. Äitiyspakkaus tuli (se uusi) ja sen lisäksi ostimme kassillisen vaatteita eräiltä tuttavilta ja serkkuni lainasi muutaman laatikollisen. En ole pessyt mitään enkä lajitellut, minulla ei oikeastaan edes ole käsitystä, että minkä verran mitäkin kokoa on olemassa. Säästän tuollaiset puuhat kuitenkin äitiyslomalle, silloin on aikaa. Meillähän on nyt muuttokin edessä, joten siihen liittyy ihan riittävästi pakkaamista, säätämistä ja lajittelua.

Ensi viikolla pitäisi ehkä alkaa jo vähän pakkailla ja ajattelin käyttää tämän loppuviikon hyödyksi: putsaan kesäkengät pois laatikoihinsa (vihdoin!) ja käyn läpi kaikki mapit, kansiot ja muut paperisälät. On aivan turha muuttaa sortteeraamatonta paperia uuteen osoitteeseen. Tämä on nyt se hetki, jolloin läpikäynti on syytä tehdä. Esimerkiksi mun ei kannata varmaan säilyttää kansiokaupalla jotain eri kursseihin liittyviä artikkeleita, koska ei niitä ihan oikeasti enää ikinä lue.

Painoa on tullut mukamas 10kg lisää, mutta en ihan usko siihen. Kävin neuvolassa eri vaa'alla ja kaikkihan tietävät eri vaakojen näyttävän eri painoa. En ollut myöskään ehtinyt käydä vessassa (koska pissapurkkeja sokerin ja proteiinin mittaamista varten ei ollut) ja olin juuri syönyt ison aamiaisen. Tottahan tuollaisen lisäävät painoa, eikö niin?

Vauva on saattanut kääntyä alassuin, en ole ihan varma. Kylkiluiden alle on kohdistunut useana päivänä sellaisia potkuja, etten ole aikaisemmin moisia tuntenut. Luulisin vauvan olevan siellä sellaisella mutkalla, että takamus on mahani oikealla puolella. Koko maha näyttää välillä vähän epäsymmetriseltä ja toisinaan vauva puskee hanuriaan juuri tuonne oikeaan kulmaan.  Tätä on jatkunut jo useita päiviä! Aika erikoista! Koska olin olettanut, että vauvat vielä täyttä häkää pyörivät ympyrää ja vaihtavat asentoa. Mutta toisaalta, noissa vau.fi- ja muissa raskausviikkoseurannoissa sanotaan viikon 31 kohdalla, että vauva saattaa jo kääntyä alassuin. Ehkä tämä kaveri on tehnyt sen jo.


keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kiitoksen sana HR- osastolle

Perskeles!

Soitin Kelaan ja tarkistin, että kai kaikki tarvittavat lomakkeet ja loppulappuset ovat saapuneet sinne. No arvatkaas miten on!

Nykyiseltä työntantajalta EI ole tullut palkkatietoja! Viimeinen ilmoittamispäivä on tänään! Muutoin Kela myöntää korvaukset vuoden 2010 verotuksen perusteella ja EHKÄ voi saada jossain vaiheessa oikaisun.

Sen sijaan edellinen työnantaja oli, ihme kyllä, jo toimittanut oman osuutensa.

Minähän olin lähettänyt meiliä nykyisen firman HR- osastolle ja kysynyt, miten pitää toimia. Olin saanut sieltä ohjeet täyttää netissä Kelan lomake ja lähettää sen myös HR:ään yhdessä raskaustodistuksen kanssa. Sen lisäksi ohjeessa sanottiin, että pitää tehdä ilmoitus työnantajalle (siis esimiehelle) ja sitten "tämän jälkeen sopimus äitiysvapaasta toimitetaan HR:n toimesta esimiehelle. Esimies ja toimihenkilö allekirjoittavat sen ja lähettävät takaisin HR:ään. "

Eli minä tulkitsin sen niin, että kun olen lähettänyt Kelan lapun ja raskaustodistuksen HR:ään, he lähettävät esimiehelleni jonkun lomakkeen, jonka me yhdessä täytämme.

No ei ole näkynyt, ei. Surffailin eilen intranetissä ja sattumalta löysin tuon lomakkeen! Siis sen, mihin minä itse ja esimieheni laitamme puumerkkimme! AAARRRGGHHHH  siis tuosta ei kukaan puhunut mulle mitään!

Onneksi tänään on se viimeinen mahdollinen päivä. Paperi on nyt printattu, nimmaroitu ja skannattu. Nyt odotan vielä pari minuuttia, että alkaa HR:n puhelinaika  (kyllä, luitte oikein. Sinnepä ei noin vain soitellakaan). Saavat hittovie tänään lähettää palkkatiedot Kelaan, koska muuten alkaa vituttaa rankasti. Ja saavat myös kyllä hyväksyä skannatun version paperista! Voin lähettää sen postissa perästäpäin, mutta tähän hätään skannatun version on riitettävä.

Eli meni taas aika tiukille. Kiitoksia kaikille osallisille.

RV 27+0 ja kilon painoinen vauva, ainakin tilastojen mukaan!

Ja 28. raskausviikkohan se pyörähti käyntiin.
Katsoin juuri, että eipä ole muuten kovin montaa viikkoa enää töitäkään jäljellä!

Vauvalla lienee kaikki hyvin, mutta mistäs sen tietää. Mihinkään 4D- ultriin en ole menossa, en usko saavani siitä mitään lisäarvoa. Tietysti olisin  mennyt, jos niissä perusultrissa olisi ollut jotain epäilyttävää ja ainoastaan 4D:llä olisi saanut varmuuden jostain asiasta. Mutta nyt on kaikki näyttänyt ihan normaalilta, joten antaapa olla.

Odotan innolla, että äitiyspakkaus saapuu. Haluan päästä hypistelemään pieniä vaatteita!

tiistai 9. lokakuuta 2012

rv 26+6

Äitiyspakkaus tulossa! Loggasin Kelan sivuille ja sieltä kävi ilmi, että päätös on tehty ja paketin pitäisi tulla 2 viikon sisällä. Hyvä! Niitä taloudellisesti paljon merkittävämpiä päivärahahakemuksia ei oltu vielä käsitelty. Pitäisiköhän tänään ottaa itseään niskasta kiinni. Soittaisin ja tarkistaisin, että kai he nyt ovat kuitenkin saaneet edelliseltä ja nykyiseltä työnantajaltani kaikki olennaiset paperit. Hmm.

Kiinnostaisi saada tietää, että miten tiukille tässä nyt oikein joutuu.

Ja saanko uuden vai vanhan äitiyspakkauksen?
AIVAN YHDENTEKEVÄÄ!

Olen todella iloinen, että näin hieno systeemi on tässä maassa olemassa. Olisi pakkaus uusi tai viimevuotinen, se sisältää kuitenkin hyviä ja laadukkaita tuotteita, ilmaiseksi! Tai no, olenhan minäkin veroja ehtinyt maksaa. Kiva saada jotain sosiaalietuuksiakin joskus.

Erehdyin nimittäin Kelan sivuilla seikkaillessani menemään Kela-Kerttu- sivuille, minne höyrypäät lähettävät kysymyksiä milloin mihinkin äitiysetuisuuksiin liittyen. Ensinnäkin, voi vittu mitä idiootteja. Hei ihan oikeasti. Kansa on niin umpityhmää ja urpoa, etten tiedä miten päin olisin. Siellä ruikutetaan milloin uuden, milloin vanhan pakkauksen perään. Joku idiootti ihan vakavissaan kysyi, että voiko paketin lähettää takaisin Kelaan ja pyytää vaihtamaan uuteen/vanhaan/siihen, jota ei sieltä automaattisesti saanut. Haloo.

Ja ruikutiruikuti: "liian vähän harsoja/liikaa harsoja", "liian värillisiä/värittömiä vaatteita" jne jne jne.

Olkaa nyt iloisia, että saatte ylipäätään jotain. Ei yhteiskunnan tehtävä ole hankkia lapsiperheelle kaikkea! Jos harsoja on pakkauksessa liian vähän, osta kaupasta lisää!  AAARRRGGGHHH

maanantai 1. lokakuuta 2012

26. raskausviikko lähenee loppuaan

...ja jossain luki, että vauvalla on nyt 50% mahdollisuudet selvitä hengissä, jos hän päättäisi syntyä nyt. Kuulostaa hyvältä, mutta olen silti iloinen joka ikisestä päivästä, jonka hän malttaa pysytellä mahassa.

Kova myllääminen on joka päivä menossa! Tilasin myös äitiyspakkauksen, mutten tietenkään saanut vietyä Kelaan raskaustodistusta. Saisinkohan sen tehtyä tällä viikolla? Sen lisäksi yritin kovasti täyttää jotain muuta lomaketta liittyen äitiyspäivärahoihin ja muihin tukiaisiin. Olin luullut, että voisin toimittaa Kelaan vanhan työpaikkani viimeisen palkkakuitin, koska viimeinen kuukauteni siellä oli ns.se kuudes kuukausi, joka lasketaan mukaan jos mennään tuoreimpien tulojen, eikä viimeisen vahvistuneen verotuksen mukaan. FAIL!

Eei, ehei, ehei. Edellisen työnantajani pitääkin täyttää se fucking nettilomake myös! Y17 se oli muistaakseni nimeltään. Eli kerrataanpas:

Minä täyttänyt netissä.
Edellinen työnantaja täyttää netissä lomakkeen.
Nykyinen työnantaja täyttää netissä lomakkeen.

Mutta raskaustodistus, raskaustodistus pitää toimittaa Kelaan paperiversiona. Sitä ei voi skannata ja lähettää. Puhumattakaan, että näkisivät jostain viranomaisten yhteisestä tietokannasta mikä asianlaita on.



tiistai 25. syyskuuta 2012

Raskausviikko 25+0

Hei!

26. raskausviikko pyörähti käyntiin. Kaverilla olisi keskiarvojen mukaan painoa tällä viikolla n. 800g!
Ja mikä parasta: taas paranevat mahdollisuudet selvitä ennenaikaisesta syntymästä.

Tämä viikko 25 on jostain syystä vastustettu. Olin jotenkin fiksoitunut jo aikapäiviä siihen, että tämä on karmea viikko. En tiedä miksi, karmeus ei liittynyt mihinkään pelkoihin erityisen huonosta olosta tai muutakaan sellaista, mutta jotenkin vain olin aina keskittynyt viikkoon 25+jotain. Ja tässä sitä nyt sit ollaan.

Vauvakin heräsi aamun koitoksiin, hän on viime päivät myllännyt todella kovaa vatsassa. Ei se satu ollenkaan - vielä.

Ja nyt tein ensimmäisen vauvatuoteostoksen: kävin karjalauman kanssa Aleksin Lindexillä hypistelemässä Missoni- vaatteita. Harmi vain, että ne kaikki kauniit aikuisten mekot olivat jo menneet, olin nimenomaan ajatellut jonkun neulemekon sopivan hyvin tähän elämäntilanteeseen. Mutta ostin itselleni 2 rannekorua ja siksak- kuvioiset pyjamanhousut, koska niissä oli mukavan leveä resori vyötäröllä. Ja ostin myös viininpunaiset nahkahanskat, joissa on pitkä neulosyläosa siinä samassa kuviossa. Ja sitten vähän vauvallekin: eli bodyn ja potkuhousut! Ihan pienimpiä kokoja siellä ei ollut, nämä olivat kokoa 62 ja näyttivät tosi isoilta. Ajattelin, että ne kaikkein pienimmät koot menevät vain muutaman viikon ja niitä varmasti saa lahjaksi, koska ihmiset mielellään ostelevat niitä kaikkein söpöimpiä vauvanvaatteita.

Meillä on nyt sitten vauvan kanssa matchaavat potkuhousut.

Mutta se karjalauma! Herraisä sentään! Muistatteko, kun Aku Ankassa oli Tukkimiehen tavaratalot Kahjot Päivät ? Ja ne nappinenäiset koiraihmisen näköiset isot tädit tönivät ja tuuppivat toisiaan? Ja mätkivät käsilaukulla päähän? Tai suurella kalalla? -no tätä kaikkea oli Aleksanterinkadun Lindexillä eilen viiden maissa. En edes uskalla ajatella, millaista on ollut aamulla. Ja helvetin kiukkuinen myyjä, sellainen thaimaalaisen näköinen. Jestas sentään, teki mieli pyytää ämmältä anteeksi että olin tullut pankkikorttini kanssa vaivaamaan häntä työpaikalleen.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Ihan tavallisia asioita Sauli Niinistön tapaan ja rähjäämistä yhteiskunnan tilasta!

Paljon on meediassa puhuttanut presidentin syrjäytymisen estämiseksi laatima ohjeistus.
Ja pääasiassa kaikki ovat haukkuneet esityksen pataluhaksi.

Miksi ihmeessä?
Mitä vikaa siinä on?

Kansa valittaa esityksen olevan oikeistolaisen ylimielinen - ilmeisesti siksi, että siinä kehotetaan ottamaan itseä niskasta kiinni ja auttamaan kaveria. Ok, olen ilmeisesti ihan hirveän oikeistolaisen ylimielinen, koska nimenomaan noin pitääkin tehdä.

On totta, että syrjäytymistä on monenlaista. Ja yhteiskunnan turvaverkko on joidenkin kohdalla auttamattomasti pettänyt, ja tämä on todella valitettavaa. Mielenterveysongelmia ja vaikkapa puuttuvia koulutuspaikkoja ei tietenkään tuolla ohjelmalla ratkaista. Mutta eihän siinä missään kohdassa käsittääkseni väitetäkään, etteikö yhteiskunnankin pitäisi hoitaa omaa osuuttaan!
Kaikki ei ole niin mustavalkoista ja jokaisen "syrjäytyneen" taustalla ei ole viime laman seurauksena tullut sosiaalituen leikkaus.

On valitettavasti tosiasia, että kaiken aktiviteetin ulkopuolelle jäävään porukkaan kuuluu, sori vain, myös laiskoja paskiaisia ja muita idiootteja, jotka toden totta saisivat ottaa itseään niskasta kiinni eikä vain huutaa yhteiskuntaa apuun. Mielenterveysongelmiin jne.on saatava apua, sehän on selvä. Mutta hittovieköön ne, jotka eivät vain viitsi ottaa itseään niskasta kiinni ja kantaa vastuuta omasta elämästään, ansaitsisivat selkäsaunan, perkele vieköön!

Olipas tässä muutama viikko takaperin muutamana peräkkäisenä sunnuntaina Hesarin työelämä- sivuilla aiheeseen liittyviä juttuja. Ekana sunnuntaina oli 3 "nuorison edustajaa", jotka saivat kertoa miten Suomesta saataisiin parempi paikka. Heidän ajatuksiaan kommentoivat EK:n ja muistaakseni SAK:n kaverit. Yksi näistä "nuorison edustajista" oli opiskelijamies, joka oli mm.sitä mieltä, että yksilön ei kuulu olla vastuussa omasta elämästään ja toimeentulostaan, vaan se on yhteiskunnan tehtävä. Hmm. Ja mistäs se yhteiskunta sitä rahaa tähän kaikkeen sitten saa? Jos kerran tämäkin kaveri on sitä mieltä, että hänen vastuullaan ei ole itsensä elättäminen? Kaverilla oli vastaus tähän: nostetaan kaikkien yli 50 000 e vuodessa tienaavien RIKKAIDEN veroja. No vähän hassulta tuntuu, koska eikös sitten yhtä lailla näiden "rikkaiden" oikeus olisi jäädä pankolle makailemaan, yhteiskunnan elätettäviksi? Onko esimerkiksi minulla velvollisuus käydä töissä ja maksella veroja tuon loiseläjän elättämiseksi, mutta hänellä ei ole velvollisuutta elättää itseään?

Älkää ymmärtäkö väärin. Olen tyytyväinen veronmaksaja ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion kannattaja. Tykkään ilmaisesta ja laadukkaasta koululaitoksesta, kunnallisesta terveydenhuollosta, kirjastoista jne. Mutta koska olen itse koko lyhyen elämäni raatanut perse ruvella vaikka minkälaisissa työpaikoissa keräämässä työkokemusta, opiskellut itselleni laadukkaan tutkinnon ja sori vaan, ahkeruudella ja sinnikkyydellä saanut varsin mukavan duunin ja kyllä vain, nykyään jopa tienaankin yli tuon 50 000 e vuodessa, en halua verorahoillani subventoida laiskojen vetelysten elämää.

Jonkunlaisia kansalaistaitoja pitäisi opettaa koulussa enemmän koska tuntuu siltä, että monikaan ei tajua yhteiskunnan olevan mikään mittaamattoman rikas laitos, joka vain painaa lisää rahaa Suomen Pankin kellarissa. Kaikki raha tulee jostain ja on jostain muualta pois.

No sitten seuraavalla viikolla oli juttu muutamasta nuoresta, jotka ovat opetelleet ammattitaitoja erinäisissä työpajoissa, koska heillä kaikilla taisi olla jotain masennustaustaa tms, jonka takia ilmeisesti lukioon tai amikseen ei mukamas voinut mennä. Haastattelussa oli joku mimmi, joka oli opetellut puusepän taitoja ja innostuneen oloisena totesi löytäneensä "oman juttunsa". Hänen työpajavaiheensa oli lopussa ja nyt oli sitten ihan töitäkin haettu. Hän oli hakenut mm.sihteerin ja henkilökohtaisen avustajan hommia, mutta mikään ei ollut tärpännyt. "Siivoamaan en kuitenkaan mene". Öö, minkä takia hän ei ollut hakenut töihin esimerkiksi jollekin sahalle, entisöintiliikkeeseen tai vaikka Puukeskukseen? Ja minkä, oi minkä takia ei siivoaminen kelpaa, jos muuta ei löydy? Siis mitä vittua!

Ja sitten viimeisenä juttuna tässä "sarjassa" oli haastateltu muutamaa kehitysvammaista, joista eräs oli ainakin MacDonaldsissa töissä. He olivat kaikki aivan innoissaan töistään, kehuivat miten kivaa oli tehdä jotain mielekästä ja miten hauska oli joka aamu herätä töihin.

Miettikääpäs sitä.

Mikä ihme siinä on, että mieluummin jäädään pankolle makailemaan ja nostamaan tukia? Matalapalkka-aloilla ei tietenkään saa ihan hirveän paljoa enempää välttämättä käteensä, kuin mitä tuilla parhaimmassa tapauksessa saa. Mutta eihän siitä olekaan kyse, hittovie! Miten ihmiset kehtaavat jäädä himaan, jos töitäkin olisi tarjolla! On selvä, että koulutusta vastaavaa työtä on tietysti syytä tehdä, jos vain mahdollista. Mutta entäs nämä, joilla ei mitään koulutusta tai työkokemusta ole? Ei sitä kukaan tyhjästä voi päästä 100 000 e vuosiansioille, vaan on kertakaikkiaan aloitettava jostain. Ei siihen pienipalkkaiseen siivojan hommaan ole pakko loppuelämäkseen jäädä, mutta kyllä se vain CV:ssä näyttää hyvältä, jos on elämässään tehnyt jotain muuta kuin syljeskellyt kattoon.

Taannoin oli Hesarissa juttu nuorisotyöttömyydestä Kotkassa. Olikohan siellä tuhatkunta nuorta kortistossa ja tämä tietysti iso ongelma. Ruikuttajat oli kuvattu mopoineen ruokakaupan parkkiksella toimittamassa tyhjää. Samaan juttuun oli haastateltu paikallista hampurilaisbaarin yrittäjää, joka haki useampaa työntekijää, mutta duuni ei vetelyksille kelvannut.

Eli helvetti vieköön: työtä olisi paikallisessa hampparibaarissa tarjolla, mutta kenellekään ei kelpaa!

Mainittakoon, että olen itse aloittanut työurani MacDonaldsissa. Ja siellä maksetaan TES:in mukaista liksaa ilta- ja viikonloppulisineen. Siellä oli hiton hauskaa olla duunissa ja parikymppisenä seuraavia töitä hakiessani, Mäkkärissä hankkimaani kokemusta arvostettiin.

Anteeksi, tästä tuli ihan hirveä vuodatus! Mua vaan suoraan sanottuna VITUTTAA, koska olen itse tehnyt aina paljon töitä, ihan niitä "paskaduunejakin", ja nyt on aika hyvin pullat uunissa.

Ja miten tämä liittyy blogini raskausaiheeseen? Siten, että minun täytyy yrittää siirtää samanlaista yritteliäisyyttä ja reippautta lapseenkin. Onneksi K, lapsen ihana ja rakas isä, on aiheesta täysin samoilla linjoilla.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Raskausviikko 23+5 ja 3. neuvolakäynti

Kolmas neuvolakäynti takana, niitä on yllättävän harvassa. Kaikki hyvin. Maha kasvaa alimmalla käyrällä, paino nousee kohtuullisesti, pissa oli puhdas, sydänäänet asianmukaiset ja elämä hymyilee.

Tällä viikolla vielä ohjelmassa kaupungin fysioterapia sekä se urpojen keskusteluryhmä.


perjantai 14. syyskuuta 2012

23+2 raskausviikko

Moi
Kova kiire ja stressi töissä. Valitettavasti se vaikuttaa näköjään myös vauvaan, koska supistuksia tulee iltaisin. Mutta en stressaa niistä, koska potkut tuntuvat koko ajan selkeästi. Ja sen lisäksi supistelu on epäsäännnöllistä ja epäjatkuvaa. Jos joskus tulee joku satunnainen, en usko sen haittaavan. Myöskään mitään vuotoja ei ole ja supistukset hellittävät kun menen pitkälleni ja lepään. Voisin tietty mainita asiasta maanantaina neuvolassa.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Vauvan potkut tuntuvat ja näkyvät!

Moi!
Möllöttelin eilen sohvalla tiukka hihaton paita päälläni, kun vauva innostui hurjaan potkintaan. En ollut edes ajatellut, että mitään voisi näkyä, mutta K otti asian esille ja kysyi olisiko se mahdollista. Tuijotimme mahaani silmä kovana pienen hetken, kun yhtäkkiä navan vasemmalla puolella näkyi kohouma! Ja pian se näkyi uudestaan! Ja uudestaan!

Miten se voikaan näkyä....kaveri on niin hirmuisen pieni vielä! Mutta se oli aivan selkeä juttu, K näki sen myös ja hän huudahteli itse että "nyt, nyt ja nyt!" ilman, että itse ilmoitin tuntuvista potkuista. Eli ei ollut mitään mielikuvituksen tuotetta.

Se tässä jäi kuitenkin ihmetyttämään, että eikö istukka sitten peitäkään näkyviä potkuja? Vai onko se voinut siirtyä? Rakenneultrassahan sanottiin, että istukka on kohdun etuseinämässä ja kätilö korosti, että sen takia potkut saattavat olla heikomman tuntuisia ja tuntua ennemminkin oikealla tai vasemmalla, eikä edessä. Muljahduskohoumat tuntuivat ja näkyivät ihan keskellä, heti navasta vasemmalle.

Eli onko istukka siirtynyt? Vai onko se niin pieni, ettei se ihan koko "etuseinää" eristäkään?

En ole huolestunut, siitä tässä ei missään nimessä ole kyse. Ihmettelen vain. Mitään syytä huoleen ei ole, koska vauva liikkuu vilkkaasti eikä mitään verisiä vuotoja esiinny.

Tulimme eilen mökiltä kotiin ja olimme poimineet valtavasti sieniä ja puolukoita. Illalla söimme tekemääni sienipiirakkaa ja K:n kehuessa ruokaa, alkoi myös vauva potkia. Minulla on tapana huomauttaa jotain tyyliin "jaha, vauva kommentoi taas" jos potkut tulevat juuri jossain osuvassa kohdassa keskustelua. K totesi vain, että lapsi on ainakin tullut äitiinsä, enoonsa ja isoäitiinsä, kun kerran alkaa heti kommentoida saadessaan ruokaa.

Meillähän ei muuta tehdäkään kuin puhuta ruoasta - lapsuudenkodissani siis. Faijakin osallistuu jonkun verran, muttei ole ylipäätään yhtä puhelias kuin mutsi, broidi ja minä. K värillä pyörittelee silmiä ja ihmettelee, että eikö meillä ole mitään muuta puhuttavaa kuin ruoka. Mutta ruoka on hyvää, joten se siitä.

Sienipiirakka oli hyvä. Tein sen (vastustetun) Gordon Ramsayn reseptillä, jossa muropohjaan laitettiin parmesaania ja saksanpähkinöitä. Sieninä käytin haperoita, rouskuja, kantarelleja, suppilovahveroita ja ne pari säälittävää mustaa torvisientä, jotka löysin. Osa kantarelleista alkoi olla jo parhaat päivänsä nähneitä ja vähän lötsähtäneitä, mutta ajattelin niiden sopivan hyvin piirakkaan. Ja oli muuten ihan helvetin hyvää, vaikka itse sanonkin! Tein myös puolukkavispipuuroa ekaa kertaa elämässäni. Keräsimme niin paljon puolukoita, että niille oli saatava järkevää käyttöä. Mä en periaatteessa keksi tilannetta, jolloin söisin just jotain vispipuuron tyyppistä, mutta ehkä nyt olis hyvä lisätä vähän välipaloja ruokavalioon, jotta verensokeri säilyisi tasaisena. Vispipuuro sopii tuollaiseen: siinä ei ole lisäaineita, siinä on kuituja ja vitamiineja (tummat mannasuurimot ja itse puolukat), vähemmän sokeria kuin kaupan valmispuuroissa eikä tietenkään yhtäkään lisäainetta. Aijai! Ja on se vielä kauniin väristäkin!

perjantai 7. syyskuuta 2012

Terästäydy!

Note to self: syö vähemmän karkkia.
Suussa paskan maku.
Olo turvonnut, väsynyt ja pöhnäinen. Siis sellainen hiilaripöhnäinen.

Täytyy saada tähän meininkiin joku roti, koska 1,5 viikon kuluttua on seuraava neuvola, jossa pitää ekan kerran kusaista purkkiin niiden sokerien ja valkuaisten mittaamista varten. Ja mullahan ei ole aikaa joutua mihinkään sokerirasitustesteihin tai vastaaviin.

Eikä tolle penskallekaan tietty tee kovin hyvää ainainen mussutus.

Buhhuh. Hyi helvetti sentään.

Posketkin ovat pyöristyneet. Vaakaa mulla ei ole, joten en tiedä mikä on totuus.

yhhyhhyhhyhhyhh

torstai 6. syyskuuta 2012

Nälän paluu ja kenkähuumaa

Siis eihän tässä ruokahalussa ole mitään järkeä! Okei nyt illalla meni vähän nallekarkkien syömistesi mutta muuten homma on pysynyt ruodussa. Kävin kylläkin Lungissa syömässä ja otin hampurilaisen ranskalaisilla- ei kovin terveellistä. Mutta aamulla söin jogurttia, mustikoita, mysliä ja voileivän. Lounaaksi salaattia ja bolognesea. Välipalaksi appelsiinin. Ei toi mitään karppausta ole, mutta ns.kotiruokaa. Mutta nälkä ei lähde! Mulla ihan kurin vatsa töissä! Jouduin hakemaan lisäruisleivän viipaleen ruokalassa lähtiessäni.

Mä kyllä syytän myös työpaikan ruokalaa, se on ihan kamala. Vanhassa duunissa nälkäinen pysyi paremmin loitolla, koska ruoka oli laadukkaampaa.

Kamalaa ruikuttamista, Sorry.


Nelosen ilotulitukset ovat meneillään, rakastan jotenkin tuota pauketta! Harmi vain, että just tähän ei näy mitään. Enkä nyt todellakaan jaksa lähteä ulos ihmettelemään. Rannassa varmaan näkyisi jotain, ainakin jos lähtisi Hietsuun päin. K on parhaillaan katsomassa ilotulituksia, heillä on joku työpaikan järjestämä risteily, jonne he veivät asiakkaita. Ei avec-tilaisuus, tietenkään.

Vauva potkii ja hytkyy.

Olipas tyhjänpäiväinen paskanjauhantapostaus, ei mitään fiksua sanottavaa.

Ai niin laitoin otsikkoon että kenkähuuma. Olen ostanut 2 viikossa 2 kengät. Ja vielä pitäis saada yhdet...

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

22+0! Uusi viikko poksahti!

23. raskausviikko meneillään! Ja nyt lapsella olisi virallisesti mahdollisuus selvitä, jos se päättäisi tulla ulos ennen aikojaan.

Kummallinen liitoskipu ei ole uusiutunut, mutta pelkään vähän mitä tuleman pitää noiden ihanien yliliikkuvien nivelteni takia. Mutsi kertoi eilen, että hänen eräs entinen työkaverinsa oli joutunut liikkumaan kävelykeppien kanssa raskauden viimesiet 3 kuukautta. Ei nyt sitä sentään toivota, eihän.

Pikkuinen poikamme potkii ja heiluu vimmatusti tälläkin hetkellä. Ihan ihmeellinen ajatus. Ja kuitenkin: tätä on vielä ihan sairaan paljon edessä. Vastahan puoliväli ohitettiin ja silti on sellainen olo, kuin olisi ollut raskaana vaikka kuinka kauan.

Ihan hanuristahan tää on.

Ja siis mitä ihmettä: aamupahoinvointia tänään! Öö siis eiks sitä pitänyt olla vain alkuraskaudessa? Mitä tää tällainen nyt oikein on? Mentiin K:n kanssa samalla kyydillä töihin tänään ja ihan varoittamatta meinasi lentää laatta kun auto käynnistyi. Nieleskelin sappea tuon 8km/35min matkan (aamuruuhka rakkaassa pääkaupungissamme on aika...tuota noin...kätevä ja kiva). Duuniin tullessa olo oli hiukan parempi, kävin kahviossa ostamassa ruisleivän. Ehdin just tuoda sen työpöydälleni kun piti lähteä juoksujalkaa vessaan. Ehdin sentään saada pöntön kannen auki, tähtäys ei sit ihan yhtä hyvin mennyt. Siivoushommiin ryhtyi hän, nam.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Kohta alkaa raskausviikko 23...

...ja se tarkoittaa sitä, että yksi virstanpylväs on ohitettu (jos täysin vailla lähdekritiikkiä uskon 5 vuotta vanhaa Vauva- lehteä). Sain kaverilta pinon vanhoja lehtiä ja yhdessä eilen lukemassani numerossa oli keskosjuttu, jonka kainalotekstissä sanottiin, että pienimmät Suomessa eloon jääneet keskoset ovat syntyneet raskausviikolla 23!

Ja sehän on aivan järkyttävää. Koska se kaveri tuolla mahassa on PIENI. Ihan hirveän pieni. Mahakin on aika pieni.

Mutta kyllä mä hiukan silti helpotuin, koska jos tuohon on luottaminen, vauvalla olisi edes jonkinlainen minimaalinen mahdollisuus selvitä hengissä! Ei kai sitä enää edes keskenmenoksi kutsuttaisi, vai kutsuttaisiinko? Vai onko se ehkä vaan joku (liian) aikaisin käynnistynyt synnytys tms?

En myöskään tiedä minkä ihmeen takia olen keksinyt ruveta pelkäämään tuota ennenaikaista synnytystä. Tässähän on tuhat muuta asiaa, jotka myös voivat mennä vituiksi. Mutta ajattelen silti, että tästä päivästä eteenpäin jokainen mahassa vietetty päivä on plussaa.

Ja sitten kiusallinen arkisattumus: makasin eilen sängyssä ja vauvakin oli ollut pitkään hiljaa ja liikkumatta. Ja sitten minulta pääsi vuosisadan pieru. Ja lapsi alkoi potkia vimmatusti! "Mutsi, älä taas piereskele!"

torstai 30. elokuuta 2012

Vauva potkii!

Vauva on alkanut potkia paljon enemmän, kuin ennen! Onkohan siinä kuitenkin kyse vain siitä, että keskityn potkuihin nyt paljon enemmän ja luotan siihen, että ne kaikki tuntemukset tosiaan ovat potkuja.  Olen kuitenkin koko ajan pelännyt, että vauvaa ei olisikaan tulossa ja että potkut ovat pelkkää kuvitelmaa. Mutta ei se niin taida olla!

lauantai 25. elokuuta 2012

Painon nousu raskauden aikana

En omista vaakaa. Lähin vaaka löytyy Elixiasta, jonne en valitettavasti ole viitsinyt raahautua...
En tiedä ollenkaan, mitä painan.

Raskauden aikana painon pitäisi ilmeisesti nousta 8-15 kg. Hoikilla ihmisillä suhteellisesti enemmän, kuin lihavilla. No entäs normaalipainoisilla? Olen aikuisiällä painanut paaaljon, paaaljon vähemmänkin, kuin ennen raskauden alkua. Mutta olin kuitenkin normaalipainoinen, omasta mielestäni kohtuullisen hoikan näköinenkin. Mulla on kohtuullisen paljon lihasmassaa ja lihakset kehittyvät nopeasti ja helposti. Luulen, että juuri niiden muskeleiden takia painan enemmän kuin moni muu, joka näyttää saman kokoiselta ja käyttää samaa vaatekokoa. Paljonkohan mulle sitten tätä iloa ja kiloa tulee?

Ekan ja tokan neuvolakerran välillä paino oli mukamas noussut n. 1,5 kg, mutta mä en ihan sokeasti siihen luottaisi. Mulla muutenkin paino heittelee pari kiloa suuntaansa riippuen päivästä, joten pelkät 2 mittauskertaa eivät vielä riitä kertomaan totuutta.  Ihan hirveän läski olo mulla ei periaatteessa ole, en vaan ole vielä sinut tuon mahan kanssa. Mulla ei ole ikinä, ikinä ollut pömppömahaa. Joillainhan on aina sellainen kiva röllykkä (karmea sana!), mutta mulla on ollut näkyvät vatsalihakset. Lihominen on näkynyt ekana reisissä.

Ei varmaan ole tullut hirveästi painoa, uskoisin. Mulle menee nimittäin kaikki vanhat housut jalkaan ihan normaalisti, nappi ei vaan vatsan takia mene kiinni. Eli jos sitä ylimääräistä fläsää olis tullut enemmänkin, sen pitäisi näkyä muuallakin kuopassa, vai mitä?


Vielä ei kyllä voi innostua, koska kerran massakausihan on vasta aluillaan. Ei tässä alkuvaiheessa niin paljoa kiloja pidäkään tulla.

Vertailun vuoksi: kun mutsi aikoinaan lähti NKL:lle synnyttämään mua, vaaka näytti lukemaa 60kg. Ja vajaa viikko myöhemmin, kotiin lähtiessä, siellä oli ollut lukema 52kg. Että repikääs siitä. Ja samalla mutsilta katosi joka ikinen sääri- , reisi- ja kainalokarva. Eivätkä ne ole sen koommin kasvaneet takaisin.

Sanoisinpa, että vähän herättää kateutta tuo kaikki.

(Ne karvat tais sitten siirtyä mulle. Joudun sheivaamaan joka saatanan päivä, mutta en ole raakuuteen ostaa epilaattoria, vaikka se varmasti helpottaisi ja säästäisi aikaa. Ja maksais itsensä takaisin äkkiä)


perjantai 24. elokuuta 2012

Rakenneultra takana ja nyt 20+2

Hei!

Aika rientää, laiskasti olen päivittänyt blogiin mitään. Pahoittelut siitä. Lupaan parantaa tapani !

Eilen oli siis rakenneultra Naistenklinikalla. Hyvin meni! Olen niin helpottunut, pelotti niin paljon. Ja tietty pelottaa vieläkin, kaikki voi mennä päin helvettiä vieläkin. Rakenneultra oli tavallaan yksi virstanpylväs, mutta rakensinpa heti uuden: nyt pitäisi malttaa pari kuukautta, eli lokakuun loppupuolelle. Silloin vauva todennäköisesti selviäisi hyvällä hoidolla hengissä, jos päättäisi tulla etuajassa maailmaan. Sitä odotellessa.

Rakenneultrassa katsottiinkin sitten kaikkea mahdollista. Kaikki oli onneksi hyvin. Siellä tsekattiin jotain aortan ja keuhkovaltimon (vai oliko se -laskimo?) risteyksiä, aivolohkojen lukumäärää ja muuta, mikä meni tällaiselta ei-terveydenhoitoalan ihmiseltä vähän ohi. Löytyi sieltä maallikonkin ymmärrettävissä olevaa tavaraa: mahalaukku, selkäranka, virtsarakko, sormia, varpaita, luita, pallea, korvalehti, silmäkuoppa... Ja kivekset + pippeli! Meille tulee poika! Ihana, suloinen, pikkuinen poika!
Rehellisyyden nimissä olisin ollut aivan täysin yhtä innostunut, jos kyseessä olisi ollut tyttö. Mutta tuo tieto konkretisoi vauvan juuri meidän pikkuiseksi pojaksemme, joten olen nyt intoillut sitä, että mun mahassani on tällä hetkellä jonkun tyypin säkit.

Olen myös hinnassa analysoinut tilannetta K:lle. "käytännössä siis MULLA on säkit nyt"
K ei ihan ymmärtänyt ajatuksen hienoutta...

Ai niin. Onhan niitä potkuja ja liikkeitä tuntunut, mutta ei mitenkään hirveän kovina. Syy selvisi ultrassa, istuva on nimittäin sijoittunut eteen. Eli kätilön mukaan se toimii eristeenä tai tyynyjä vauvan ja mun välissä, joten se vaimentaa potkuja huomattavasti. Se ei siis ole kohdunsuun edessä, vaan muuten vain edessä. Mene ja tiedä. Ihan kelpo paikassa kuitenkin, kuulemma. Tämä oli hyvä tieto, koska Kaksplussan keskustelupalstalta olen lukenut tammikuussa synnyttävien ketjua, ja siellä kansa on tuntenut kovaakin monotusta. Kaksplussan palsta on muutenkin aavistuksen siedettävämpi, kuin Vauva-lehden palsta, joka tuntuu keräävän kaikki passiivis-aggressiiviset hullut.


No mutta siis se istukka. Juteltiin himassa istukasta ja sen paikasta, jolloin puhe kääntyi luontevasti Tom Cruiseen. Sanoin varmuuden vuoksi K:lle, että sen mun istukkani perään ei sitten kannata haikailla. K on sen verran iljettävä ihminen, että jäi kuitenkin miettimään kuinka Cruisen Tomppa sen istuvan sitten söi. Paistoiko hän sen? Eikös se näytä vähän maksalta. Olikohan Tompalla paistettua sipulia ja puolukoita sen kanssa? Vai vetikö se sen ihan lihamyllyn läpi ja söi tartar-pihvinä?

Ja siis minne joutuvat kaikki Suomen istukat? Mulla on jostain jäänyt sellainen kuva, että kaikki poistettu sisäelimet, kasvaimet, raajat ja mitä näitä nyt on, pitää Suomessa polttaa. Onko kenelläkään tarkempaa tietoa? Eli ei minnekään HYKS:in biojäteastiaan ainakaan saisi heittää NKL:llä synnyttäneiden perkkeitä. Onko sairaaloissa omat krematoriot ja niissä henkilökuntaa? Mä vähän epäilin tätä, ja arvelin, että joku Ekokem varmaankin ne kamat hakee ja hävittää. Hmm. Onkohan Ekokemillä sitten joku epärehellinen työntekijä, joka diilerin sieltä kaikki istukat ja lähettää hiilihappojäässä Tom Cruiselle ja elelee herroiksi?





torstai 2. elokuuta 2012

17+1 kiristelyä, väsymystä, ilmavaivoja ja muuta mukavaa

Aika rientää ja lomakin loppui. Alavatsa kramppailee silloin tällöin, mutta neuvolan täti sanoi kakkoskäynnillä, että vatsa ei suinkaan ole tunnoton. Ja koska kaverilla on massakausi meneillään ja painoa tulee tilastojen mukaan n.50g per viikko, ei ole ihme, että kohtu (?) vähän venyy.

Ja sitten tämä kiusallinen vaiva: ilmavaivat. Eli pierettää.  Ja paljon. Johtuuko se hormoneista vai siitä, että palasin duuniin ja Amican kuvottavan ruoan pariin? Uusi työ on kaikin puolin ihanaa, mutta saksa on jotain aivan järkyttävää. Jopa jäävuorisalaatti on ruskeaa ja tomaatit raakoja keskellä kesää . En kaipaa vanhasta työpaikastamitään muuta kuin ruokalaa. Kumma juttu, että molemmissa putiikeissa on sama Amican, mutta laatu on näin erilaista.

Väsyttää myös hurjasti, vaikka alkuraskauden väsymyksen pitäisi olla ohi. Tämä on varmaan vain henkistä väsymystä, koska töissä pitää skarpata niin paljon. Mutta huomasin tänään ihmetteleväni että miten voi jo olla torstai ja huomenna viikon vika työpäivä, kun ei millään malttaisi viettää viikonloppua! Töissä on liian kivaa! Ok, tämä kuherruskuukausi tulee ennen pitkää loppumaan joten nautitaan kun vielä voidaan...

torstai 19. heinäkuuta 2012

Lomalaiset kommentoi 16:nnelta viikolta

Enpä ole kirjoittanut mitään, koska nautiskellen lomasta... Ihanaa! Kävimme keskiviikkona neuvolassa kakkoskäynnillä. Sydänäänet kuuluivat! It's alive! Saimme myös jonkun hiton voimavaralomakkeen, jotta voisimme keskustella kotona ja ensi kerralla neuvolatädin kanssa "kipupisteistä". Juu ei kiitos. Meille oli myös varattu paikka johonkin valmennusryhmään, joka starttaa syyskuussa. Eli jos joku muukin osallistuu syyskuussa alkavaan, Viiskulman terveyskeskuksessa pidettävään ryhmään, se asennevammaiset ja ylimielinen ja pilkallinen kusipää olen sitten minä. Ryhmä kokoontuu syksyllä 3 kertaa ja keväällä vauvojen kanssa toiset 3. Siellä puhutaan hyödyllisistä asioista, kuten vauvan hoidosta ja imetyksestä. Ihan jees. Mutta sen lisäksi siellä tullaan puhumaan parisuhteesta ja seksuaalisuudesta!!! Siis mitä helvettiä????? Että pitäis sitten ventovieraiden kanssa puhua seksistä ja parisuhteesta?? Kiitos ei! Herranjestas sentään. Kiusallista! Karmeaa! Kävin tänään Kampin Bebesissä ostamassa ekat raskaushousut, 2 paria. Tavallisista farkuista joudun jo pitämään ylänappia auki, minkä seurauksena vetoketjukin luisuu auki ja housut meinaavat pudota. Ei hyvä. En myöskään halua ostella suurempia housuja, koska tavoitteeni on kuitenkin palautua näihin samoihin mittoihin mahd.pian synnytyksen jälkeen.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Raskausviikko 14 ja lähestyvä loma!

Kyllä niitä potkuja tuntuu, olen siitä varma. Juttelin tänään äitininkanssa, ja hän sanoi myös tunteneensa potkut todella aikaisessa vaiheessa molemmissa raskauksissaan. Joten kyllä tämä varmasti on sitä ihteään! Oho kylläpä jyrisee! Ei ihme, oli niin hautova ilma kun tulin himaan. Kosteus tuntui suorastaan tiivistyvät iholle.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Ensi viikolla neuvolaan

13+5 meneillään ja ensi viikolla toinen neuvolakäynti tiedossa. K oli viikonloppuna reissussa ja oli kotiin tullessaan sitä mieltä, että vatsa on kasvanut. Noh, ehkä se nyt ei 2 päivässä kasva. Mutta K:lla on nyt erityisen hempeä kausi menossa, jotain isähormoneja näyttää olevan pelissä. Välillä vähän rasittavaa!

Nyt en ole kyllä ihan varma, mutta ihan kuin niitä pieniä liikkeitä tuntuisi vieläkin. Ei koko aikaa, eikä kovaa. Mutta välillä sellaisia poksahduksia ja sipaisuja, jotka eivät tunnu miltään normaaleilta suolistoääniltä. Enpä tiedä. Aika aikaiselta vaikuttaa. Tätini kyllä sanoi perjantaina, että oli itse aikoinaan tuntenut liikkeitä juuri näihin aikoihin.

Pahoitteluni, nyt ei ole mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Noh, eipä nuo aikaisemmatkaan postaukset ole varmaan kovin mielenkiintoisia olleet. Mutta nyt ei siis kertakaikkiaan mitään. Ensi viikolla ja sitä seuraavalla lomailen, joten saatanpa postailla tavallistakin harvemmin. Mutta katsotaan nyt. Kuittaan varmasti jotain ainakin sen neuvolan jälkeen.

torstai 5. heinäkuuta 2012

13+0 ja POTKUJA????

Onko mahdollista, että vauvan potkut voisi jo tuntea? Olen tuntenut tänään muutaman kerran hassuja hipaisuja, jotka tuntuvat puhkeavalta ilmakuplalta. Aivan kuten vauvanodotusohjeissa kuvaillaan. Mutta eikö tämä ole liian aikaista? Kuvittelenko vain? Pikku poksahduksia tuntui töissä, mutten miettinyt niitä sen enempää. Mutta nyt kotona kaikessa rauhassa... Voiko tämä olla mahdollista? Vanhana laktoosi-intolerantikkona olen tottunut kaikenlaisiin mahan kipristelyihin ja helvetilliseen määrään ilmaa, joka siellä myllertää. Ja tämä ei nyt ihan siltä tunnu. Mutta kai tämä on liian aikaista vielä, vai mitä? Ja toinen juttu: Hesarin yleisönosastolle oli kirjoitettu juttu synnytyksen liiallisesta medikalisoitumisesta. Kirjoittaja oli jonkun luomusynnytys-tms. instanssin pj. tai vastaava. Kyllä taas ihmetytti. Nainen valitti siitä, että neuvoloissa neuvotaan liikaa synnytyksen erilaisia kivunlievitysmenetelmiä! Ja että tämän takia naiset menettävät itsemääräämisoikeuden omasta kehostaan! WTF. Itsemääräämisoikeus omasta kehosta on kyllä menetetty, kun kerran ihmiset eivät vapaasti saa valita synnytystapaansa. Kivunlievityksestä informoiminen ei liity asiaan mitenkään. Kirjoittajan mielestä kivunlievitys oli myös saatanasta koska "ei ole tutkittu, miten se haittaa äidin ja lapsen kiintymyssuhteen muodostumista" ! Jestas mitä hulluja on liikkeellä! Eiköhän jokainen tunne kaikkein parhaiten itsensä ja tiedä, mikä on omalle itselle parasta. Huhhuh minä olen itse syntynyt -hui kamalaa- keisarileikkauksella ja haet to brake the news to You, äitini oli ja on edelleen erittäin kiintynyt minuun! Asiaan perehtymättömänä uskaltaisin veikata, että kiintymyssuhteen syntymistä haittaisi enemmänkin se, että synnytys olisi aivan helvetillinen kokemus.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

12+5 eikä tunnu missään

Päivää taas! Nyt. On tällainen suvantovaihe menossa. Osa housuista kiristää ja maha pömpöttää hieman. Mutta tämä on niin kaukana rehellisestä raskausvatsasta, että satunnainen ohikulkija luullee minun päivystävät terdellä lipittämässä makeaa siideriä ja kasvattamassa läskirinkulaa ja perinteistä suomalaisen nuoren naisen pömppistä. Onneksi muoti on sen verran armeliasta, että löysät topit peittävät vielä kaiken. Jossain 2000- luvun alun kireiden t-paitojen aikana olisin ollut paljon pahemman näköinen. Duunissa liikun muina naisina juuri tuollaisten ilmavien toppien ja erilaisten jakkujen yhdistelmissä. Toki puen myös housut tai hameen, hehheh. Tässä loma-aikana on vielä helppoa, mutta sitten kun tulee syksy, maha on isompi ja useammin pitää pukeutua ekonomiksi... Mitäköhän keksin? Mikään nykyinen housupuku ei tule housujen osalta mahtumaan. En myöskään haluaisi ihan hirveästi investoida vaatteisiin, joiden käyttöaika on lyhyt. Kävin taannoin ihmettelemässä äitiysvaatteita. Ja se ihmetyksen määrä! Nyt seuraa avautumista. Ensinnäkin: missä ovat laadukkaat materiaalit? Missä ovat kivan näköiset leikkaukset? Miksi kaikki näyttää sottaisilta luumupuita ja/tai tätimäisiltä virityksiltä? Keille noita oikein suunnitellaan?? Kolmikymppisenä en edes ole synnyttäminen nuorimmasta päästä, mutta en silti ymmärrä miksi pitäisi pukeutua tanttamaisiin vaatteisiin? Ja miksi, oi miksi Suomessa ei ole äitiys-Zaraa? Se pelastaisi. En ole koskaan pukeutunut kirjaviin tunikoihin ja leggingseihin, enkä todellakaan ajatellut aloittaa nyt. Hyvät ihmiset, neuvokaa! Väsymys vaivaa edelleen, mutta muuten ei ole mitään oireita. En aio nyt alkaa panikoida, 2viikon kuluttua on neuvola ja siellä kuunnellaan kuulemma sydänääniä. Terästäydyn ja odotan siihen!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

12+0 ja muita kuulumisia

Ohhoh! En ole aikoihin kirjoittanut tänne mitään, mutta silti joku täällä käy! Kiitos siitä ja toistan pyyntöni: jättäkää ihmeessä jälki itsestänne! Ja tässä päivän disclaimer: kirjoitan tätä ipadilla, joka on jotenkin ottanut itsestään automaattisen tekstinsyötön käyttöön, enkä tiedä miten sen saa pois. Eli jos väliin putkahtaa jotain asiayhteydestä irrallisia sanoja, wasn't me. Ja sitten asiaan. Kävimme niskapoimu-ultrassa eilen ja kaikki näyttää hyvältä! Sen perusteella myös rukattiin laskettua aikaa, joten tänään on siis 12+0 virallisesti. Lapsi heilutti jalkoja ja itseään ja taputti käsiä yhteen. Maailman suloisin lapsi, sehän on selvä! Niskaturvotus oli 1mm eli oikein ok. Menin vielä seerumiseulaan, jonka tulosten pitäisi tulla parin viikon sisällä. Etova olo on kaikonnut ja siltä osin voin oikein hyvin. Mutta herraisä sentään tätä väsymystä! Tosin aloitin juuri uudessa duunissa, joten se voi omalta osaltaan lisätä väsymystä. Olen tehnyt aika pitkiä päiviä, on tosi paljon hommaa ja tietysti pitää skarpata hurjasti. Ja sitten uutena spesialiteettina: päänsärky! Ihan jumalaton hedari joka päivä! Olen joutunut ottamaan Panadolia, koska kipu on sietämätön. Uskon tämän olevan hormonaalista, koska en ole koskaan ollut päänsärkyyn taipuvainen. Huhhuh nyt pitää mennä nukkumaan, onhan kello jo melkein 21!

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Keskenmenon pelko ja muuta mukavaa

No niin. Ensi viikolla on niskapoimu-ultra. Eli se sama, jossa loppuvuodesta huomattiin keskeytynyt keskenmeno. Olen pinnistellyt ja sinnitellyt siihen saakka, kunnes en enää malttanut. Huomenna aika yksityiseltä. Uusi duuni alkaa ensi viikolla, joten tahdon tietää mahdolliset huonot uutiset nyt, enkä tuntia ennen palaverin alkua. Ja jos tulee keskenmeno tässä välissä - se on jo kohtalon ivaa ja sen riskin otan kyllä. Ei kai tässä mitään varsinaista syytä pelkoon ole. Ei ole mitään vuotoja, mutta eipä niitä viimeksikään ollut. Tasaisen paha olo on verensokerin laskiessa, pahin väsymys on ohi, vatsassa juilii aina välillä... Mitä näitä nyt on. Onhan toi ihan turhaa neuroilua, sanoisi moni. Mutta minä nyt päätin näin ja olen myös sikäli etuoikeutetussa asemassa, että voin halutessani käyttää yksityisiä palveluita. Muuten tässä on tätä saamattomuutta liikkeellä, en ole tehnyt mitään järkevää! Paitsi ahminut pokkareita, ostanut elämäni ekat golf-kengät ja mässännyt irtokarkkeja. Ehkä lomalla saakin laiskotella. Katsotaan siis huomenna mitä vauvan esiasteelle kuuluu ja toivottavasti voidaan lähteä hyvillä kielillä Juhannuksen viettoon.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

10+1

Ei tuo mikään rajapyykki ole, mutta merkitsinpähän kuitenkin että 11. viikko on käynnistynyt. Ja kuten sanottu, Juhannuksen jälkeisellä viikolla on niskapoimu-ultra. Vielä pitää jännittyneenä kitua useita päiviä!

Ja viimeinen päivä vanhassa duunissa. Hahaa.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Raskausviikko 9+4

...ja nälkä kurnii! Ei tässä ole mitään järkeä.
Pidin äsken ruokalassa onneksi taas annoskoon järkevänä. Aivan naurettavaa menoa, ei voi muuta sanoa.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Raskausviikko 9+0

...ja ei tunnu missään. K oli kyllä eilen sitä mieltä, että vatsani on suurempi, kuin mitä se viime yrityskerralla näihin samoihin aikoihin oli. Eli oliskohan siellä jotain aktiviteettia silti? Kunpa nyt ei vain tulisi taas keskenmenoa, en halua! Nyt on ollut jotenkin aika hyvä ja rento fiilis tämän kaiken suhteen, se olisi niin sairas pettymys ja suru.

Ei, ei saa nyt ajatella sitä eikä myöskään stressata. Piste.

Hmm ja mitäs muuta sitten elämään kuuluu. No ne työt tietysti. Vitutuskäyrä on nousujohteinen.
Vanhassa duunissa ei ole enää montaa aamua jäljellä, mutta motivaatio on pohjamudissa. Kun ei vois vähempää kiinnostaa. Ja ennen kaikkea vituttaa se kaikki, mikä on hiukan taka-alalla harmittanut ja arveluttanut näiden vuosien aikana, mutta minkä en ole tajunnut olevan täysin päin helvettiä. Nyt se kaikki tuntuu räjähtävän käsiin.

Ruokalassa eräs työkaveri (sieltä fiksummasta päästä. niitäkin nimittäin on) kommentoi kuulleensa että lähden, ja totesi vielä että sitä on ollut ilmassa. Ja että ei ihmettele ollenkaan, että mulla on malja vuotanut ylitse. Hän istuu tuossa sen verran lähellä, että seuraa aitiopaikalta tätä meidän tiimin työskentelyä ja on ilmeisesti päivitellyt hiljaa mielessään. Se on vaan perkele vieköön ollut täällä se systeemi, että jos on kolmikymppinen nainen ja viisikymppisiä miehiä, on työnjako ja asema ollut itsestäänselvä riippumatta  kunkin yksilön osaamisesta. Ja mä olen purematta niellyt, koska en ole jotenkin hahmottanut tätä systeemin läpimätyyttä enkä ole myöskään ihan kunnolla hahmottanut, että mitä kaikkea mun työnkuvaani oikeasti pitäisi kuulua.


Minähän tulin aikoinani tähän erään eläkkeelle jäävän naisen tilalle. Kuvaavaa on, että tuo työkaveri oli aikoinaan luullut kyseisen naisen olevan tämän osaston assari.

Niinpä! Eikä näköjään työtehtävät minulla ainakaan muuttuneet! Tulivat vaan vielä paskemmiksi, kiitoksia vain!

Tässähän on ollut se systeemi, että minulle on sysätty melkoisen iso määrä kummallisia taustatöitä, kun nuo kaksi analfabeettia ovat hoitaneet vaativia asiakascaseja, käyneet asiakkaiden luona ja tehneet tätä meidän hommamme ydinhommaa. Ok, kyllä tähän vähän niitä taustatöitäkin kuuluu, se on selvä. Mutta kun meillä on niitä kullekin merkittyjä asiakkaita, olisi mielestäni aiheellista, että sitä sitten itse hoitaa kaiken ko. asiakkaaseen liittyvän. Eikä niin, että ne taustahommat noiden asiakkaista heitetään minulle.

Tänään kieltäydyin ihan suoraan "auttamasta" vaikka pyydettiin nimikkeellä "et nyt viittis viimeisenä palveluksena". HAHAH! No en viitti!  Oli nimittäin tarkoitus laskea tarjous sellaisesta hommasta, jossa nimenomaan minä olen parempi, koska sitä paskaa on mulle tässä sälytetty vuosien varrella. Sen verran jeesasin, että näytin ylimalkaisesti että mitä asioita pitäisi ottaa huomioon tarjousta tehtäessä ja siinä kaikki.
Tuo urpo jäi siihen sitten olan taakse pykimään että "öh no se tarjouskirje pitäisi vielä tehdä". Minäpä en mennyt lankaan! Mä olin vaan että "joo, mutta noilla tiedoilla sä saat sen kyllä tehtyä" !

Olen NIIN YLPEÄ ITSESTÄNI! Tosin tämä olisi pitänyt tehdä jo vuosikausia sitten.
Perkele enää en kyllä alistu kyykytettäväksi. Jos vittuvieköön joku tahtoo multa apua, autan kyllä niissä rajoissa mitä kuuluu ihan normaaliin ystävälliseen kanssakäymiseen. Mutta multa saatava apu ei tasan tarkkaan ole enää sitä, että mulle voi sälyttää ihan mitä tahansa paskaa tehtäväksi.

Kamalaa avautumista. No, ihan sama. Ei tätä kukaan kuitenkaan lue itseni lisäksi, joten ei mitään väliä. Pitää vain saada purettua turhautumista.


tiistai 5. kesäkuuta 2012

Huhuu, onko siellä ketään?

Nyt näyttäisi epäilyttävästi siltä, että joku joskus lukee tätä blogia. Pitääkö paikkansa?
Saattaako joku ihan oikeasti jopa seurata mitä tänne kirjoitan?? Vai ovatko nuo kaikki rekisteröityneet katselukerrat sellaisia, että joku on vain googlannut vaikka että "Primolut" ja päätynyt tänne?

Kaino toive: sinä joku, joka tätä ehkä luet, haluaisitko joskus jättää itsestäsi jäljen vaikka kommentin muodossa? Arvostaisin kovasti! Olisi ihan käsittämätöntä, että kukaan oikeasti lukisi tätä paskanjauhantaa, joka oikeasti on vain tajunnanvirtaa ilman sen kummempaa messagea?


Ja muuten sitten: turvotusta, väsymystä, nälkää. Ei mitään uutta auringon alla. No, vähän juilii myös alavatsassa, mutta ei mitenkään ratkaisevan paljon. Minkäänlaista veristä vuotoa ei onneksi tule, mutta se ei vielä saa minua huokaisemaan helpotuksesta.

Nyt eletään viikkoa 8+5 ja viimeksikin se keskenmeno sattui juuri näihin hetkiin.
Nyt harkitsen kovasti, että pistänkö elämän risaiseksi ja menen ultraan ensi viikolla. Tarkistaisin vain, että onko kaveri hengissä. Vai olisinko neuroilematta (koska joko tulee keskenmeno tai ei tule keskenmenoa. Ei ole välivaihtoehtoja. Eikä se ultraaminen pelasta mitään) ja odotan kiltisti Juhannuksen jälkeiselle viikolle ja menen Naistenklinikalle niskapoimu-ultraan?

Ensin mainittu maksaisi reilun huntin. Sen rahan voisin käyttää vaikka johonkin niistä kaikista kivoista vaatteista, joita näin siinä uudessa Tommy Hilfiger- liikkeessä. Tai niihin Modströmin sinapinvärisiin shortseihin, jotka olivat Korkeavuorenkadun Maranello 2:n ikkunassa.


Jälkimmäisen ultra-vaihtoehdon kustannuksiin osallistun toki myös itse - verojen muodossa.

Hitto. Onko se pinnallista ja itsekästä ostaa ultrarahoilla vaatteita? Toisaalta, ei ole mitään järkeä juosta siellä ultrattavanakaan, kun eihän se mitään pelasta jos asiat ovat mennäkseen vituiksi.

Choices, choices.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Raskausväsymys ei laannu ja nälkä kurnii

Nälkä! Siis ihan koko ajan on nälkä!
Ei ole mitään erityisiä mielitekoja, vaan ihan kaikenlainen normaali ruoka maistuu. Tosin tänä aamuna (vaikka olin syönyt aamiaista) ohi kävelleen kollegan ihanan näköinen sämpylä pakotti suorastaan juoksemaan ruokalaan. heheh.

Mutta niin kauan kun tämä pysyy ns. kohtuuden rajoissa, en näe mitään syytä vähentää syömistä. Annokset nyt eivät kuitenkaan ole mitään jättisuuria ja koska en ahda kaksin käsin sipsejä ja karkkia kurkustani alas (ainakaan joka päivä...), menköön vain näin. Tuskinpa penska kärsii jos syön salaattia, kaaliraastetta, kanaa, ruisleipää, maitoa, hedelmiä jne.

Niin ja sain siis sen duuninkin! Nyt pitäisi jaksaa kitukuukausi vanhassa paikassa, vaikka motivaatio ei ole se korkein mahdollinen... Ja sitten uuteen paikkaan. HUHHUH! Tulee haikea olo tietysti, mutta kyllä on hienoa päästä oppimaan uusia asioita, saamaan huomattavasti enemmän vastuuta, enemmän palkkaa ja uudet kuviot.

Mutta iltapäivisin iskevä väsymys on jotain ihan hirveää. En saa kotona tehtyä yhtään mitään, en ole siis vieläkään putsannut talvikenkiä pois! Saati pessyt villahuiveja, pipoja ja hanskoja pois! Tai pakannut talvivaatteita muutenkaan talvisäilöön! Otan itselleni tavoitteen: nuo hommat on saatava tehtyä Juhannukseen mennessä. Piste. No excuses. Työpäivät menevät ihan ok, kun on kerran pakko olla täällä ja olla skarppina. Mutta esimerkiksi nyt viikonloppuna vedin päikkäreitä toisensa perään enkä saanut mitään aikaiseksi. Täytyy tehdä niin, että turha nukkuminen on vain jätettävä pois. Siitä tulee pelkästään töhnäinen olo. Jos alkaa (turhaan) väsyttää, täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä edes 20 min kävelylle. Jos sen jälkeen vielä väsyttää, ovat päikkärit ehkä ansaitut.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Pesto

Eikun kyllä sittenkin tekee mieli pestoa.
Purjo-perunasosekeiton jämät huomenna sitten.
Mutta nyt tuli yhtäkkiä ihan järkyttävä peston himo.
Jos se jatkuu vielä n. pari tuntia, kurvaan kaupan kautta himaan.
Basilikaa ei löydy himasta, ja ehkä siihen voisi jonkun vähän lyksimmän pastalaadun tavallisen Barillan sijaan.
Aijai.

Ja sitten tietysti raparperipiirakkaa jälkkäriksi. Sehän edellyttää luonnollisesti kunnon vaniljajäätelön hankintaa.

Ja nämä hiilarimätöt edellyttävät jos nyt ei ihan salilla käyntiä, niin edes pitkää kävelylenkkiä tänä iltana.
Tässä voisi muutenkin vähän ryhdistäytyä ja ruveta taas palaamaan saliarkeen nyt kun tämä järkky mykoplasmakin alkaa helpottaa.

Penska toivottavasti hengissä edelleen.
Välillä vähän juilii alavatsan seudulla, mutta se on varmaan ihan normaalia.

Nyt on nähtävästi siirrytty johonkin ruokafiksaatiovaiheeseen! Hahaa!

Huonot ruokatottumukset

Menin eilen rangelle ensimmäistä kertaa tänä vuonna (ja neljättä kertaa elämässäni green cardin suorittamisen jälkeen). Hauskaa oli, vaikka satoi. Hienoja lyöntejäkin tuli: muutama meni jopa yli 50 metrin! Hahaa! Jostain se on aloitettava, vai mitä.

Mutta nälkä tuli, voi jestas sentään. Ihan hirveä nälkä. Kipaisin hakemaan Ötkyn mozzarellapizzan, en toki syönyt sitä kokonaan vaan jaoin sen K:n kanssa. Minä jopa otin pienemmän palan. Ja vähän jäätelöä jälkkäriksi.

Tänä aamuna heräsin kiljuvan nälän kanssa. Tein eilisen postauksen hengessä smoothien. Ja hetken mielijohteesta 2 viipaletta Vaasan ruispalaa juuston ja metukan kanssa. Ja 4 dominokeksiä. Siis mitä vittua. Ihan oikeasti. Miksi ne keksit!!?? Oli siihen syykin: hotkittuani smoothien ja leivät, alkoi vatsaa nipistää niin paljon että päättelin dominokeksien auttavan siihen.

En yleensä harrasta mitään hirveitä ruokamorkkiksia mutta jotenkin toi äskeinen iski tajuntaan oikein kunnolla. Niin vitun tyhmää ja turhaa. Niitä kekejä voisi vetäistä pari kappaletta illalla päivällisen jälkeen. Se on ihan ok, en halua olla mikään nuiva syöjä. Mutta tuo aamiainen oli ihan hanurista.

Eikä se mozzarella-pizzakaan ollut ehkä se fiksuin veto, etenkin kun meillä olisi ollut tekemääni purjo-perunasosekeittoa, jota syötiin ennen kuin lähdin golfiin.


Tajusin juuri myös, että unohdin ottaa kanafileet sulamaan pakastimesta tänä aamuna. Miksiköhän se vituttaa näin paljon? koska mun ei edes tekis mieli kanaa.


Mä olen kyllä ihan pihalla nyt. Siis mitä vittua, oikeasti.
No jos tänään vedettäis ne sosekeiton tähteet, sitä on kyllä niin vähän ettei riitä kuin alkuruoaksi. Pääruoaksi vois tehdä puolinuupahtaneista vanhoista perunoista espanjalaishenkisen munakkaan ja siihen kylkeen vähän salaattia. Eikun ei, siinä on liikaa perunaa joka suuntaan. No mitä mä sit teen. No tonnikalaa purkista. Joo. Mä teen tahnan siitä ja syödään sitä ruisleivän päällä. Kyllä.

Miksiköhän tähän tuli vain ruokaan liittyvää tajunnanvirtaa! Etenkin kun vielä pidän itseäni tietysti ihan armoitettuna gourmet- kokkina. Ja silti kehtaan julkisesti kertoa mitä kaikkea ankeaa sontaa syötiin, syödään ja tullaan syömään.

Pistettäköön se raskauden piikkiin. Ei pysty venymään mihinkään ihmesuorituksiin kun ei koskaan tiedä mikä maistuu. Tällä hetkellä se tonnikala kuulostaa hyvältä idealta, mutta se voi olla inhottavaa työpäivän jälkeen.

Dominokeksi painaa mahaa.

maanantai 28. toukokuuta 2012

(7+4) Juhannusmietteitä

Yök! Merisairas olo koko ajan!

Pakastinta syödään tyhjäksi kiireen vilkkaa, joten tässä tulee terveellisen smoothien resepti.
Tämä uppoaa tässä elämäntilanteessa aika hyvin, se on raikas, siinä on kuituja, vitamiineja, flavonoideja, proteiinia ja kalsiumia!

Puolukkasmoothie:

Jäisiä puolukoita
Bulgarian jogurttia
Rasvatonta piimää
Kaura- ja/tai vehnäleseitä
Hunajaa

En laita mitään määriä tuohon, koska siitä tulee joka kerta erilaista ja oman maun mukaan voi mixailla.
Joku sisukas voi tietysti jättää makeutuksen kokonaan pois, mutta mä olen niin tissiposki että vähän täytyy olla. Ja sitäpaitsi hunaja on tosi terveellistä!

Näkisin, että tuo on oikeasti ravintoarvoiltaan ihan ässä! Bulgarian jogurtin voi tietty korvata millä tahansa maustamattomalla jogurtilla, nyt käytin Bulgariaa koska sitä sattui olemaan kotona. Siitä Lindemansin partaäijä-jogurtista tykkään tosi paljon, ja se sopii tähän myös loistavasti.

Ja raskauden pahan olon taittamiseen ihan kamalan hyvä. Voihan tuohon tietysti laittaa ihan mitä tahansa marjojakin, mutta mulla on nyt tuo puolukoiden tuhoaminen ykkösprioriteettina.

Ystävällinen esimieheni toi mulle tänään järkyttävän määrän raparperia! Lupasin pyöräyttää tänne duuniin jonkun piirakan. Kuulemma ei huomiseksi, koska hän on itse poissa silloin. Asia selvä. keskiviikoksi sitten.

Ja se Juhannus sitten. Vastustan periaatteessa tuollaisia kalenterijuhlia, eli koska nyt on se ja se päivä, koko Suomen kansa pakkautuu autoon ja lähtee dokaamaan. Nyt olisi vaihtoehtoja silti aktiviteeteille. Joko meidän landelle tai K:n landelle viettämään rauhallista elämää omien tai appivanhempien kanssa. Tai sitten K:n kaverin landelle, missä on sitten sellainen perinteisempi Juhannus ohjelmassa.

K oli kyllä vähän epäileväinen ja oli sitä mieltä, että mun on tylsä olla siellä ihan selvinpäin. Toisaalta mä en haluaisi pilata K:n iloa enkä myöskään eristäytyä kaikesta sosiaalisesta elämästä vain siksi, että pulla on uunissa. K:n kaverin lande olisi myös sijainniltaan paras: lyhin matka ja vähimmät ruuhkat. Muutenhan meidän kummankin perheen landet on kaikkein pahimpien ruuhkateiden päässä. En tiedä kiinnostaisko ihan hirveästi lähteä kykkimään kymmenien tuhansien muiden apinoiden kanssa tonne maantielle.

Hankalaa. Choices, choices.

Toisaalta voisi vaikka jäädä Stadiinkin. Mökille voi ihan hyvin mennä joku toinen viikonloppu, ei se itse Juhannus tee siitä sen kummempaa.

torstai 24. toukokuuta 2012

Raskausviikko 7+0

Kahdeksas viikko pyörähti käyntiin!
Rehellisesti sanottuna en ole tänään miettinyt koko nappulaa käytännössä ollenkaan.

Olen mässäillyt tasaiseen tahtiin kaikenlaista (siis domino-keksejä) eikä ole ollut sitä pahaa oloakaan. Johtuukohan se vain siitä, että verensokeri on tasainen (siis tasaisen korkealla...) ? Mietin tietysti, että pitäisikö tässä nyt pelästyä ja päätellä, että raskausoireet lopahtivat (kun ei väsytäkään) ja jokin on hullusti?

Ensi viikon perjantaina on eka neuvola.

Nyt on vain pakko mennä päivä kerrallaan ja olla neuroilematta. Neuvolasta antavat varmaan taas lähetteen niskapoimu-ultraan, joka onkin sitten ihan omaa luokkaansa kauhun aiheuttajana. Viimeksihän se oli juuri siellä, missä todettiin keskeytynyt keskenmeno.

Ilmeisesti tämä kroppa ei sylkäisekään mitään ulos.

AAARRRGGGHHH nyt ei saa alkaa panikoida. Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Raskausviikko 6+5!

Nyt peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin!
Piti tietysti itkeä tirauttaa eilen ultrassa, kun lääkäri sanoi että täällä näkyy elävä sikiö.
Mutta viime kerrallakin meni vituiksi, joten ei tässä vielä voiton puolella olla.
Ensimmäinen kolmannes on ohi kesäkuun lopussa, joten tässä on vielä monen monta piinallista viikkoa jäljellä. Eikä tietty sittenkään vielä kaikki ole varmaa.

Mutta aivan ihanaa, että kaikki ainakin nyt näyttää hyvältä! Myös kysta oli kadonnut, joten olikohan se kamala vatsakipu mitä siellä reissussa ollessa yhtenä iltana oli, nimenomaan sitä kystan puhkeamiskipua?
Sama se, paras asia tietysti, että sekin on sieltä poissa! Jes!

Ja laskettu aika on näillä näkymin 10.1.2013!

Tänään ultraan!

Jännittää ihan kauheasti!
Onko siellä ketään? Onko se kukaan siellä edes hengissä?
Maalaan tietysti piruja seinille, mutta eihän tässä tilanteessa osaa eikä voi olla innoissaan. Pelkään niin helvetisti. Pessimisti ei pety, kuten sanotaan.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Väsymystä ja verenpainetta

Ehdinkin tuossa jo muutama päivä sitten ihmetellä, että minne ne kaikki "raskausoireet" ovat kadonneet. No se väsymys nyt ainakin tuli paikalle. Ei tässä ole mitään järkeä, miten voi ihminen olla näin väsynyt. Voisin vain nukkua, nukkua ja vielä lisää nukkua. Esim. päikkärit olis ihan ehdottomat.

Heräsin eilen aika pirteänä n. klo 8 viettämään Helatorstaita. Hommailimme kotona kaikenlaista ja K lähti juoksulenkille josksu puolenpäivän jälkeen, minä menin nukkumaan. Vedin n. tunnin päikkärit ja olin sen jälkeen ihan pihalla taas kerran. Kävimme kävelyllä Jätkäsaaressa ihmettelemässä rakennustyömaita, hengailimme kotona, söimme...ja sitten tulikin Suomi-USA- matsi, eli yhtä kuin päikkärit mulle.  Heräilin aina kun K karjui matsin tapahtumista.

klo 22 aikoihin olikin jo aika mennä yöunille. Tää on aivan naurettavaa.

Ja sitten se verenpaine. Siinä keskenmenneessä raskaudessa mulla oli kaiketi vähän korkea verenpaine ja olen nyt yrittänyt mittailla sitä. Mulla oli aika hyvä seurantajakso, mutta siihen tuli viikon paussi ja toissapäivänä aloitin uudestaan mittailun. Huolestuttavin tuloksin. Verenpaine huitelee jossain 138/92- tienoilla, ei hyvä ollenkaan. Silloin ennen sitä mittaamispaussia verenpaine oli paljon alhaisempi, jotain 124/72.

Huolestuttaa todellakin.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Prkl

Tää on taas näitä päiviä.
Vanha kunnon vitutus on taas ykkösaiheena.
Kaikki ihmiset ja joka ikinen asia täällä vitun perselävessä vituttaa!

Tänään viimeistään se konsultti raportoi psykologisen testin tuloksia rekrytoivaan firmaan.
Tekis kyllä hyvää kuulla jotain hyviä uutisia.

En vittu jaksa täällä. Jengi on niin idioottia ja väsynyttä. Onneksi tietysti itse olen niin hyvä. heh.

Eipä tässä muuta.

tiistai 15. toukokuuta 2012

kamala nälkä! ja muita raskausoireita.

Ihan törkeä nälkä koko ajan! Ei tee mieli mitään erityisen epäterveellistä tai outoa, vaan ihan ylipäätään ruokaa. Söin äsken duunin ruokalassa varsin terveellisesti uunilohta ja ison lautasellisen salaattia ja vihanneksia. Mutat se nälkä. Huhhuh! No, jos safkan laatu pysyy edellä mainittuna, ei varmaan ainakaan ylimääräisistä kiloista tarvitse huolehtia.

Ja maanantaita odotellessa. Tiedän toistavani itseäni, mutta kun jännittää niin helvetisti.
Onks siellä oikeasti ketään? Onko tää taas pelkkää toiveajattelua?

Raskausoireiksi laskettaneen se nälkä, välillä tuleva turvotus, väsymys (joka kyllä loppui melkein alkuunsa, mikä kyllä huolestuttaa!) ja se, että eilen 14:ssä vieressäni istui mies, joka alkoi syödä banaania. Meinas lentää laatta siitä hajusta.

Mutta silti tätä kaikkea on yllättävän vähän, joten pelkään tietysti että raskaus on keskeytynyt omia aikojaan. Ruokahalun puutteestahan en ole koskaan kärsinyt. Moni onnekas tietysti luottaa siihen, että niin kauan kun ei veristä vuotoa näy, on kaikki kunnossa. Mutta mullahan ei viimeksikään tullut mitään vuotoja, vaan oli se keskeytynyt keskenmeno. Sitä pelkään eniten tälläkin hetkellä.

Odotan sekä innolla, että kauhulla maanantaita. Tavallaan pelkään mennä sinne. helvetin helvetti.
No, nyt pitää vaan olla ajattelematta ja keskittyä duunin tekoon.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

jos ei vielä tullut keskenmenoa niin...

...sitten ei tule koskaan.
Oli nimittäin niin horror loppuviikko, että ei tehnyt bebélle varmaan kovin hyvää.
Viikon kuluttua nähdään, onko siellä kukaan hengissä vai ei.

Oli nimittäin niin, että niitä deadlineja noudatetaan sitten ihan niin hilkulla, että kaikki jää viime tippaan. Mulla oli perjantaina yhden koulutyön deadline klo 11, joten sitä onkin sitten mukava alkaa tehdä iltayhdeksän maissa. Miksi niin myöhään? No tietysti sinne psykologiseen testiin piti tehdä jotain idioottimaisia ennakkotehtäviä, joiden teossa venähti. No mä tein sitten klo 21-01 sitä koulutyötä ja vekkari oli soimassa öö klo 4.30, jolloin jatkoin sitä puol kasiin saakka. Ajattelin, että noin on parempi, koska silloin ehdin herätä kunnolla ennen testiä. Pahempi olis ollut, jos olisin tehnyt sitä vaikka viiteen asti aamulla ja nukkunut sitten pari tuntia ja lähtenyt suoraan. Ei ois varmaan edes uni tullut.


Siellä testissä menikin sitten kohtuullisen pitkään, minkä jälkeen jostain syystä oli pakko lähteä Zara- ja Stocka- kierrokselle etsimään sopivaa asua oopperaa varten (illalla klo 19, oli Tero Saarisen ym. tekemiä koreografioita - modernia tanssia ja vähän balettiakin). Miksi - koska mulla oli himassa sopiva asu, jonka sitten lopulta päädyin laittamaankin. Olisin voinut vain kipaista ostamaan sukkikset ja siinä kaikki. Mut ku ei.

Sit tulin himaan, söin, olin ihan koomassa ja meinasin myöhästyä tapaamisesta kaverini kanssa.

Meinasin myös nukahtaa katsomoon, vaikka esitys olikin hieno.

Sit himaan, unta palloon, ja tietysti heräsin jo kasilta.

Raaah.

torstai 10. toukokuuta 2012

Turvotusta, turvotusta

Kyllä on niin turvonnut olo, että oikein!
Ihan törkeä turvonnut pömppis. Naamakin on turvonnut.
Ahdoin kyllä tossa männä päivänä sipsejä ja Kallen kaviaaria napaani, joten suolassa on se salaisuus.

Mutta tuohon alavatsan kivikovaan pömppöön se ei kyllä liity.

Viikon päästä maanantaina on vasta se ultra. Miten mä jaksan siihen asti! Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Jännää myös saada tietää minkä kokoinen kaveri siellä on. Siis jos on. Kun sen pitkän kierron takia en ole ihan varma viikoista.

Mutta kai siellä sit joku on, ainakin ollut (hengissä), koska testit näyttivät plussaa ja menkkoja ei kuulu. Mutta kun on vaan niin vaikea uskoa todeksi!

Ah, ens viikolla on helatorstai. Lyhyt viikko. Tekee hyvää.

Nyt väsyttää taas niin paljon ettei aivot edes toimi, mutta olinkin jo klo 7 junalla aamulla liikkeellä. Pitäis kirjottaá myös koulujuttua, mutta en tiedä olisko syytä nyt yrittää torkahtaa edes vähän, olisko himassa sit enemmän energiaa.

Se psykologinen testi on sit huomenna. Ei mene ihan niinkuin Strömsössä.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Oh my god! Duuni!

Niin siis olin hakenut uutta duunia. Ja kävin haastattelussakin. En kertonut uunissa olevasta pullasta, koska testihän oli tehty paria päivää aiemmin ja faijakin oli neuvonut, että ehkä nyt ei ihan ekassa haastattelussa kannata mainita. Toki on reilua uutta työnantajaakin kohtaan sanoa mahd. aikaisin, vaikka tietysti lain mukaan ei tarttis vielä piiiitkiiin aikoihin, jos sen duunin sitten sais. Mutta kyllä mä sanon, jos tää tästä etenee vielä edemmäs, koska kyllä suorapuheisuus ja reiluus kannattaa mielestäni aina. Ei ole hyvä tehdä työnantajalle vittumaista temppua. Ja jos ovat järkeviä (ja tässä casessa uskon että ovatkin), ja haluavat mut sinne tarpeeksi kovasti, tämä ei muodostu ongelmaksi.

Mutta kattoo ny.

Mutta siis se rekrytoiva tyyppi, mahdollinen tuleva pomoni, soitti ja pyysi psykologiseen testiin! JES! He haastattelivat viime viikolla ja koko tämän viikon rumba jatkuu, sanoivat että olin toinen, jota haastattelivat ja että kaiken kaikkiaan meitä on reilu 10. Alunperinhän he sanoivat, että soittelevat jatkoista tämän (siis nyt kuluvan) viikon jälkeen, mutta että hän ja hänen esimiehensä olivat niin vakuuttuneita siitä, että haluavat mut jatkoon, että haluavat saada hommat eteenpäin jo nyt!!!! Ja nyt on siis maanantai!! ja mä olin haastattelussa torstaina!!

Jostain testausfirmasta soitetaan tän viikon aikana ja sovitaan tarkka ajankohta sille hommalle sitten.
Ihan mieletöntä!

Eikä siinä vielä kaikki. Avasin privaattimeilini, ja sinne oli tämä potentiaalinen uusi esimies lähettänyt materiaalia, josta arveli olevan hyötyä gradussani!!!! Un-fucking-believable!

Ei pidä innostua liikaa nyt.

Mutta kyllä tää aika hyvältä näyttää, pakko myöntää!

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

miksei mitään todisteita...

Ei vieläkään mitään tuntemuksia. Väsyttää vain, siinä kaikki.
Ei okseta (no varmaan ihan hyvä asia sinänsä), ei maistu metalli suussa, ei ällötä kahvi.... ei mitään.
Haluaisin jotain konkreettisempaa vakuutusta siitä, että siellä tosiaan on joku.
Alavatsassa välillä saattaa vihlaista, mutta sekään ei riitä vakuuttamaan minua.

Tasan 2 viikkoa pitäisi malttaa! Aargh! Silloin vasta ultra.
Todennäköisesti paskon housuuni paniikissa sitä ennen.

torstai 3. toukokuuta 2012

Ryhdistäydy!

En saa yhtään mitään aikaiseksi! Deadlinet paukkuvat mutta en saa, en siis kerta kaikkiaan saa tehtyä YHTÄÄN MITÄÄN. Vedin tänään 1,5 tunnin päikkärit, jotka kyllä tulivat tarpeeseen. Mutta sen lisäksi...
Miksi en ole tehnyt mitään? Päivä on hujahtanut pelkkään tuijotteluun ja haukotteluun, en saa tartuttua toimeen missään asiassa. Todella, todella raivostuttavaa.

Jumaliste! Raskaana!

Herraisä sentään! Neuroilen nyt täällä, mutta tein taas aamulla uuden raskaustestin ja plussaa näytti.
Ostin eilen Clearbluen kaksoispakkauksen sitä halvempaa versiota. Positiivista vastausta niin eilen, kuin tänäänkin.

Ostin myös tänään uuden Clearbluen, sen monitorillisen version joka kertoo raskausviikot. En ole koskaan käyttänyt sellaista, koska se on niin kallis etten ole raaskinut.

Mutta nyt pistin elämän pirstaleiksi ja satsasin huimat 13 e (apteekissa on apteekkihinnat), koska nyt minulla ei ole sen Primolut- kuurin takia ollenkaan varmuutta siitä, milloin vauva on saanutkaan alkunsa.

Kohta vois kokeilla senkin tehdä!

Tässä on muuten nyt täysin sama meininki päällä kuin edelliselläkin kerralla. Ei ole mitään oireita, mitä nyt ehkä vähän väsyttää. Rintoja aristaa tuskin lainkaan, ei ole erityisen nälkä eikä erityisen jano. No, tietysti ihan hyväkin, että oksentelua ei ole. Ei ollut mutsillakaan aikoinaan. Mutta samojen asioiden kanssa tässä painiskelen, eli olisi kiva jos olisi jotain konkreettista todistusaineistoa raskaana olemisesta.

Positiiviset raskaustestit eivät näköjään riitä.

Neuvolan aika olisi varmaan kuun loppupuolella.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Totta edelleen!

Hätäilin taas aamulla ja kävin ostamassa Kampin apteekista parit testit, tällä kertaa eri merkkiä kuin aikaisemmin. Ja kyllä, siellä se positiivinen merkki taas oli.

Täytyy olla ajattelematta tätä sen enempää ja ottaa ihan rauhassa.

Pitää myös mittailla verenpainetta ja seurata, että se pysyy hyvällä tasolla.

Siinä kaikki.

Over and out.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Haamuviiva raskaustestissä!

Apua apua apua apua

Kiertopäivä 34:kö se nyt on? Ja oli täysin mahdotonta olla testaamatta.
Ja haamuviiva. Siis todella, todella hailakka. Mutta on se siellä.

K näkee sen myös, eikä hän sano niin vain miellyttääkseen minua.

Nyt ei saa innostua. OMG OMG OMG
Älä innostu. ÄLÄ. INNOSTU.

Mitä nyt pitää tehdä?!?! Ok, hengittää syvään, olla niinkuin ei oliskaan.
Odottaa päivä, pari. Tehdä uusi testi ja toivoa kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että viiva vahvistuu ja siellä tosiaan tapahtuisi jotain.

Ei pidä lähteä liikaa analysoimaan omia tuntemuksiaan, koska perinteisesti jos liikaa suunnittelee ja vauhkoaa, kaikki menee vituiksi.

Mutta sanonpa silti tämän verran: a) äsken yskiessäni tuntui neulanpistoja alavatsan seudulla ja b) olen vietätnyt Vappua täysin sikeässä unessa, ei puhettakaan että olisi jaksanut edes harkita minnekään lähtemistä.

Mutta siinäpä se.

Vai voiko olla niin, että keväästä innostuneena ja parsaa ahmineena raskaustestin sai sekoamaan paljon puhuttu ja pahamaineinen parsapissa ? Aiheesta lisää Eeva Kolun loistavassa kolumnissa, jonne pääsee tästä.

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Kierto kiertää

Hei vaan.

Ei tullut kuukautisia, ei tullut positiivista raskaustestiä.
Meneillään kiertopäivä 33, helvetti vieköön.
Eikä mitään kuukautisoireita!

Tein viime viikolla 2 raskaustestiä, koska optimistisena toivoin, että kierron pituus olisi 28 päivää.
No eipä näköjään ole. Tosin lääkärihän sanoi, että kireto voi olla Primolutin jälkeen vähän pidempi ja kaiketi se tasoittuu. Jos toukokuun puoleen väliin mennessä ei ole kuulunut kuuakutisia ja raskaustesti näyttää yhä negatiivista, pitäisi soittaa lekurille. Hohhoijaa.

Noh, näillä mennään. Minkäs teet.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

KP 27

Oho, aika menee nopeasti.
Huomenna olisi jo kiertopäivä 28 ja jos kroppa olisi täydellisen säännöllinen, huomenna alkaisivat kuukautiset. Siis mikäli en ole raskaan.a. Ja milläs se nyt sitten selvitetään.

No odottamalla tai testaamalla, koska loppuviikko menee nimittäin huomisesta alkaen paikassa, jossa varmaan pari lasia viiniä tulisi joka päivä naukattua ja sellaista riskiä en kyllä uskalla ottaa. Taannoin julkaistiin jokin uusi tanskalainen tutkimus, jossa kaiketi pienetkin määrät alkoholia (tyyliin yksi lasi) raskauden alkvaiheessa lisäävät keskenmenon riskiä - ja sitä riskiä en toistamiseen halua ottaa.

Nyt onkin siis dilemma. Testaanko aamulla ennen kuin säntään Helsinki-Vantaalle? Jos tulee plussa, asiahan on sitä myöten selvä. Mutta onko testin negatiivinen tulos luotettava? Onhan se tyhmää testata sen päivän aamuna, jolloin menkat teoriassa ehkä mahdollisesti voisivat alkaa. Eihän se ole vielä luotettavaa suuntaan eikä toiseen. Jos sieltä tulee nega, en kuitenkaan uskalla juoda mitään. Jos sieltä hulahtaisikin vuotoa, olisi homma päivänselvä.

Jumaliste sentään. Perinteinen suomalainen nainen tekee todella ison numeron juomisesta! En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Mutta lähden siis yhdistetylle työ- ja huvimatkalle ihanaan maahan ja vielä ihanampaan kaupunkiin, joka on tunnettu upeista ravintoloistaan. Ja ohjelmassa on syömistä, syömistä, syömistä ja vielä vähän lisää syömistä. Ja niin niitä työjuttujakin siellä välissä. Mutta sitten vielä, mainitsinko jo, sitä syömistä. Ja kyllä hyvän ruoan kanssa lasi hyvää viiniä vois olla ihan jees.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Vauvojen vanhempien kielenkäytöstä


Seuraa avautumista!


Niin siis MIKSI ihmiset puhuvat/kirjoittavat tämän tyyppisesti kun on kyse heidän lapsistaan:

a) "Meillä käännytään jo kyljelleen. Meillä nukuttiin koko yö. Meillä kakataan pottaan".
Siis mitä vittua. Ketkä kaikki kakkaavat pottaan? Miksi helvetissä pitää käyttää tuota idioottia passiivia? Miksi ei voi sanoa esim. "Vauvani kääntyi kyljelleen", "Eero nukkui koko yön", "Anni kakkasi pottaan".

b) Esikko. Pikkukakkonen.
Siis mitä vittua. Esikoinen ja kuopus. Tai sitten ihan voisi käyttää niitä lasten oikeita nimiä.

c) Kaksvee. Kolmejapuolvee. Liisa1v.
Siis mitä vittua.



Olen päättänyt, että jos meille joskus suodaan lapsi, hänestä puhutaan ihan hänen omalla nimellään. Lapsi on tärkeä ja arvostettu perheenjäsen, enkä missään nimessä halua alentaa häntä vain jonkin ikäluokan edustajaksi tai sisarussarjan järjestysnumeroksi.

En aio myöskään postata esimerkiksi facebookiin äärettömän rumia kuvia sottaisesta vauvasta kuvatekstillä "mä tulen täältä ja syön kaikki mustikat!".

Lapseni yksityisyyttä ja integriteettiä pitää kunnioittaa. Eihän kukaan järkevä ja reilu aikuinenkaan postaile kiusallisia ja arveluttavia kännikuvia kavereistaan (ei ainakaan pitäisi!), joten miksi pitäisi omasta lapsestaan julkaista kuvia, joissa vauva on pläästinyt omaa paskaansa ympäri seiniä.







tiistai 17. huhtikuuta 2012

Jännitystä ilmassa, tärppääkö tällä kierrolla?

Hui!
Ei oikeasti pitäisi miettiä eikä spekuloida, koska silloin pettyy.
Olin luvannut itselleni, että en laske ovulaatiopäiviä, en laske laskettuja aikoja, en mieti, pohdi, haaveile... en tee yhtään mitään. Odotan rauhassa kunnes toivottavasti tulen jonain päivänä raskaaksi, mutta en missään nimessä haihattele joka helvetin päivä että jos jos jos. Koska silloin yleensä kaikki menee vituiksi.


Mutta silti. Pakkohan se on myöntää, että pieni toive elää.
Luulen jopa bonganneeni ovulaation lauantaina, mutta en ole varma. Tai siis en uskalla toivoa. Ja kyllä sitä seksiäkin tuli tuossa niihin aikoihin harrastettua, mutta sellainen perus-pessimismi tässä on päällimmäisenä.

Siellä mitään oo.

Jos kierto olisi normaali, pitäisi ensi viikon puolenvälin/lopun aikoihin pukata menkkoja.

Pakko se on kumminkin ottaa testit mukaan työmatkalle...

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Lääkäri ja ultra

Lääkäris-frouva se vaan nettoaa kun käyn siellä pulittamassa kiltisti 130 e. Ka-ching!

Toisessa munasarjassa on kysta, mutta se oli kuulemma vesikysta, mikä olisi hyvä asia. Tai siis ei mikään suositeltava, mutta ei mikään vaarallinenkaan. Se kuulemma puhkeaa todennäköisesti itsestään ja silloin voi tulla saatanallinen kipu pariksi tunniksi (buranaa) ja voi aristaa pari päivää. Mutta jos kipu alkaa aaltoilla eikä ota laantuakseen, pitää soittaa.

Ja sitten siellä toisessa munasarjassa oli jotain pientä toimintaa, mutta ei mitään johtavaa solua vielä näkyvillä. Tosin kierto on niin alussa ja toi järeä Primolut on saattanut muokata kiertoa. Lasta saa heti alkaa yrittää, mutta nyt ei kannata sokeasti uskoa laskettuihin ovulointipäiviin, koska kierto tosiaan voi olla alkanut vähän myöhemmin kuin ekasta vuotopäivästä.

Lääkäri ei myöskään suositellut mitään tikuilla testaamista ja stressaamista, vaan normaalia elämää. Siitä olen 100 % samaa mieltä!

Ja sitten olisi sellaista tiedossa, että jos 6 viikon kuluessa ei ala vuoto, siis uudet menkat, pitää soittaa lekurille. Tosin jos onkin raskaana, ei tarvitse soittaa, koska silloinhan asia on pihvi. Ja sitten jos ei 3 kuukaudessa alkaisi lasta näkyä, pitäisi varata uusi aika ja katsotaan, mitä kystalle kuuluu. Tämä oli vähän ristiriitaista. Eihän sen kystan pitänyt vaikuttaa raskautumiseen tai raskaana olemiseen mitenkään? No, kai se on parempi jos se silti on poissa.

Eli juhannuksen jälkeen pitäis varata uusi aika ja tsekata, että mielellään osuisi vielä kierron puoliväliin jos vain mahdollista.

Mutta jos siis tässä välissä tulisi raskaaksi, ei mitään näitä tällaisia toimenpiteitä tarvita.

Huoh.

Mutta kohtu oli tyhjentynyt nätisti, se on kaikkein tärkeintä tähän hätään.