torstai 29. maaliskuuta 2012

Vihdoinkin.... KP1!

Huhhuhhuhh!
Kiertopäivä 1!
En olisi uskonut, että tämä voi ilahduttaa pientä ihmistä näin paljon. Primolut- kuuri päättyi sunnuntaina ja lääkäri oli sanonut, että 2-4 päivän sisällä tulee kuukautiset. Turvotusta ja satunniasta nippailua olikin ollut, ja tänään puoliltapäivin ne alkoivat! Varasin myös saman tien ajan lekurille tiistaiksi koska tarkoitushan oli, että kuurin jälkeen käyn siellä näyttäytymässä ja ultralla katsotaan mitä sisuksiin kuuluu. Toivottavasti kaikki ylimääräinen lähtee pois enkä joudu mihinkään yllärikaavintaan enää tässä vaiheessa. Koska helvetti vieköön, koko kevättalvi on mennyt tämän merkeissä.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

...kohti sunnuntaita, ja viimeistä Primolutia!
Huomasin myös, että blogi antaa kummallisia kellonaikoja päivityksilleni.
Esim. tuo eilinen olisi muka tullut klo 7.30. Ei, kyllä minä töistä tein lähtöä n. klo 16.30.

No, samapa tuo.

Ensi viikkoa odotellen... ja josko ne menkatkin tulisivat! Ja tänään on myös tasan 14 päivää Pääsiäislomaan ja ulkomaanreissuun! Tekee erittäin, erittäin hyvää. Henkisesti ja ruumiillisesti.
Kukkarolle ei niinkään.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Pikaviesti ja sitten kotiin!

Jos tätä kukaan ikinä sattuisi lukemaan, niin kommentit ja ajatukset ovat tietysti tervetulleita.

Nyt himaan, tajuton nälkä. Myös olisi into syödä jotan terveellistä tänään. Hmm hmm hmmm sinänsä vastustetusta Kampin K-kaupasta (törkeät hinnat, kamalat jonot, idiootteja asiakkaana) voisi kahmaista jotain.

Jospa teen näin: keitän kvinoaa ja freesaan shalotteja ja valkosipulia sinne sekaan. Raastan porkkanaa sekä puna- ja valkokaalia, ja teen jonkun köyhän naisen coleslaw'n. Tomaattia, tammenlehväsalaattia ja jotain ex-tempore- härpäkettä salaattipohjaan, kvinoat niskaan, ja sitten joku lisäproteiini (koska pelkkä kvinoa ei täytä). Mitä se sit olis. Jotain, mitä sieltä löytyy. Päälle auringonkukan ja kurpitsan siemeniä.

Kyllä, näillä mennään.


jostain kummallisesta syystä edes tämä kiljuva nälkä ei herätä hiilarinhimoa. Täytyy siis hyödyntää tämä kausi syömällä terveellisesti.

Niin ja söinhän mä Kiovan kanaa tänään lounaalla joten ehkä pieni kevennys iltaa kohden on ihan paikallaan.

Ja söinhän mä pussillisen pääsiäisrakeita.

prkl.

Motivaatio hukassa

Kaunis kevätpäivä ulkona, minä sisällä vakuutus- ja finanssialan toimialaan kuuluvassa yrityksessä.
Lounaaksi näyttäisi onneksi olevan Kiovan kanaa. Päivän kohokohta siis. Ja töiden jälkeen voisin vaikka käydä lenkillä. Raitista ilmaa ja liikuntaa, kiitos! Ihan juuri nyt tällä hetkellä pidän pientä paussia ns. vaativasta asiantuntijatyöstä ja juon kahvia. Kohta otan taas laskimen toiseen käteen ja hiiren toiseen.

Enää 2 viikkoa Pääsiäislomaan! Ihanaa!

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Hormonihirviö

Olen nyt popsinut Primoluteja perjantaista lähtien. Sunnuntaina on kuurin viimeinen pilleri ja sitten pitäisi vain odottaa kuukautisia. Jotain hormonitoimintaa kehossani näyttää kuitenkin olevan, koska taas itkettää kaikki. Esim. suloinen koiranpentu, joka tuli haistelemaan minua sunnuntaina ollessamme kävelyllä. Hullu. (siis minä, ei koira).

Tietysti olen ollut optimistinen ja tehnyt laskettu aika- laskurin sillä oletuksella, että kuukautiset alkaisivat tiistaina. Olen saanut tiistai-fiksaation siksi, että gynekologi sanoi kuukautisten alkavan 4 päivän sisällä viimeisen primolutin ottamisesta. Ja koska olen aina ollut keskiverto joka asiassa, toivon sen olevan niin myös tässä jutussa. Ja tittidittidii: laskettu aika olisi 1.1.2013.

Perkule siihen olisi pitkä aika. Raskaus kestää hurjan pitkään.

Sunnuntaina kävelylenkillä törmäsimme K:n kaveriin ja tämän vaimoon, jolla on laskettu aika keväämmällä. Maha oli kamalan kaunis. Päädyimme Caruseliin kahville ja oli kyllä haikea/surullinen olo. Jos kaikki olisi toisin, meitä olisi ollut kaksi maha pystyssä olevaa. Nyt oli vain yksi. Mutta olen vilpittömän onnellinen heidän puolestaan, heistä tulee aivan ihanat vanhemmat pikkuiselle. Toivottavasti kaikki menee hyvin!

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Jaahas, Primolut- kuuri ohjelmassa.

Tiputtelua ja kaikkea muuta typerää on ollut niin paljon, että päätin käydä gynekologilla näyttämässä alakertaaja kalenteriani, johon olen maanisesti merkinnyt tiputtelut, vuodot ja yhdynnät.

Ystävällinen frouvashenkilö ultrasi ja jotain shittiä siellä kohdussa sittenkin vielä on. Ei raskausmateriaalia sentään, onneksi, mutta jotain rämmäleitä. Perjantaina pitää aloittaa 10 päivän Primolut- kuuri, jonka päätyttyä n. 5 päivän sisällä pitäisi alkaa ns. kuukautisten. Voivat kuulemma olla runsaatkin. Tämä ihanuus nyt sitten toivottavasti poistaisi ne rämmäleet sieltä kohdusta, ettei olisi tarvetta kaavinnalle.

Siihen asti on myös käytettävä kortonkia.

Ja niiden ns. kuukautisten jälkeen pitäisi varata uusi aika frouvashenkilöltä, joka taas kirjoittaa 150 e laskun ja katsoo ultralla kohtuun.

Jos silloin kaikki näyttää hyvältä ja tyhjältä, pääsee taas apajille ilman ehkäisyä.

Tuskin tässä välissä edes raskaaksi voisi tulla, mutta koska se limakalvo on outo, ei kuulemma kannata yrittääkään.

Että sellasta kivaa tällä kertaa sitten niin.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

KP 3

Hmm hmm no lauantain ne menkat sitten ottivat ja alkoivat. Ihan hyvä niin. Ei edes harmita, koska se edellisen kierron kummallinen tiputteluviikko oli niin hämärä, etten edes uskonut, että tässä olisi mitään järkevää rytmiä.

Mutta nyt sitten vuodetaan kuin viimeistä päivää, ei ole ikinä ollut näin runsaat menkat. Mutta otan tämän positiivisena merkkinä: ainakin limakalvo on kaiketi paksu!

torstai 1. maaliskuuta 2012

todella huono päivä

Hmm. Ei se vitutus vaan laannu millään. Mutta tekee ihmeen hyvää räyhätä tänne, näkee asian mustaa valkoisella.  Helvetti! Voi helvetin helvetin helvetti!

Apua, tuli vaan mieleen, että onko tämän megavitutuksen syynä sittenkin jotkut lähestyvät kuukautiset?
Toisaalta kyllä tässä on ollut ihan riittävästi ulkopuolisia syitä vitutuksen aikaansaamiseksi, joten ei tämä vielä kerro mitään.

Toisaalta ei kyllä haittais vaikka ne menkat nyt ihan oikeasti tällä kertaa tulisikin. Saisinpahan vetää kunnon tulehduskipulääkkeet tohon olkapäähän.

Vaikka toki vauva on tärkeämpi kuin olkapää jne jne jne.

Nyt ei vaan jaksa olla mukava, seesteinen tai millään muullakaan tavalla autereinen.

Otan uuden strategian, olen aivan välinpitämätön kaikkea kohtaan. Kun ei vois vittu vähempää kiinnostaa. Tulkoon mitä tulee, ihan vitun paskaa tää kaikki kuitenkin on.
Itse asiassahan tässä on nyt niin, että tuskin edes pystyn tulemaan raskaaksi (ainakaan tällä kierrolla) koska vituttaa niin paljon. Agressio-, stressi- ja vitutushormonit toimivat varmasti ehkäisynä. Suosittelen lämpimästi kaikille. Sivuoireina kohonnut verenpaine, oksetus, itku.

Mutta muuten tosi jees.

...jatkuu, jatkuu, jatkuu....

...eli se vitutus siis.
Ton yhden urpon pärstä vituttaa niin paljon, että tekis mieli rikkoa esineitä.
Jouduin valitettavasti kysymään/kommentoimaan tänään sille yhtä asiaa, jolloin se tavoilleen uskollisesti ei edes kuuntele mistä on kyse, vaan vastaa ihan eri kysymykseen. Ei ihme että tässä tulee vähemmästäkin hölmö olo. Tyyliin: jos siltä kysyisi että monesko päivä tänään on, se vastaisi että ruokalassa oli tänään ruokana sitä ja sitä. Ja jos toistaa kysymyskensä, se alkaa vähättelevästi naureskelemaan että mitäs sinä nyt siinä hikeennyt.

Vittu vähemmästäkin hikeentyy, senkin kusipää.

No niin. Se tästä leipätyöstä tällä kertaa. Pitäisi pystyä asettumaan tilanteen yläpuolelle. Vaikeeta on.

Ja sitten tietysti vituttaa se himassa makaava pässi, mutta en edes jaksa alkaa lietsoa itseäni avomiehen haukuntaan. Onneksi ihana työkaveri M lähetti kotityö-excelin, jota heillä käytetään kolmosluokkalaisen aktivoimiseksi. Se voisi passata meilläkin tolle kolmivitoselle, jos vain vähän helpotettaisiin tehtäviä.

Perkele.

Tämä ei ole hyvä päivä, ei niin ollenkaan.

Plus että sain tänään tietää, etten päässyt jatkoon yhdessä työnhakuprosessissa. Vitutti niin paljon, että jouduin puremaan kättäni etten huutaisi ääneen. Punaiset hampaan jäljet ovat näkyvillä kolmatta tuntia.

Ja vasen hartia ja niskanpuolisko on niin paskana, että tavallinen paikallaan oleminenkin sattuu.

Mikä tässä päivässä oli hyvää- blogin ajatusta lainatakseni voisin miettiä, että mikä tässä päivässä oikeasti oli hyvää. (huom. kello ei ole edes vielä yhtä ja mulla on sellainen olo kuin olisin 100 vuotta vanha). No mikä tässä nyt sitten oli hyvää tähän mennessä. Öööö no. Tästä meni ohi H, joka oli kollegani edellisessä hommassa, mitä tässä lafkassa tein. En ole nähnyt häntä piiiitkiiin aikoihin, ihan kiva mimmi. Jäi tähän karsinani kohdalle juttelemaan melkein vartiksi ja sovittiin, että olis kiva käydä joskus kaljalla. No niin eli se tässä päivässä oli hyvää, että saatan mennä joskus lähitulevaisuudessa kaljalle.


Aika heikot antimet.