Vauva potkii!

Vauva on alkanut potkia paljon enemmän, kuin ennen! Onkohan siinä kuitenkin kyse vain siitä, että keskityn potkuihin nyt paljon enemmän ja luotan siihen, että ne kaikki tuntemukset tosiaan ovat potkuja.  Olen kuitenkin koko ajan pelännyt, että vauvaa ei olisikaan tulossa ja että potkut ovat pelkkää kuvitelmaa. Mutta ei se niin taida olla!

Painon nousu raskauden aikana

En omista vaakaa. Lähin vaaka löytyy Elixiasta, jonne en valitettavasti ole viitsinyt raahautua...
En tiedä ollenkaan, mitä painan.

Raskauden aikana painon pitäisi ilmeisesti nousta 8-15 kg. Hoikilla ihmisillä suhteellisesti enemmän, kuin lihavilla. No entäs normaalipainoisilla? Olen aikuisiällä painanut paaaljon, paaaljon vähemmänkin, kuin ennen raskauden alkua. Mutta olin kuitenkin normaalipainoinen, omasta mielestäni kohtuullisen hoikan näköinenkin. Mulla on kohtuullisen paljon lihasmassaa ja lihakset kehittyvät nopeasti ja helposti. Luulen, että juuri niiden muskeleiden takia painan enemmän kuin moni muu, joka näyttää saman kokoiselta ja käyttää samaa vaatekokoa. Paljonkohan mulle sitten tätä iloa ja kiloa tulee?

Ekan ja tokan neuvolakerran välillä paino oli mukamas noussut n. 1,5 kg, mutta mä en ihan sokeasti siihen luottaisi. Mulla muutenkin paino heittelee pari kiloa suuntaansa riippuen päivästä, joten pelkät 2 mittauskertaa eivät vielä riitä kertomaan totuutta.  Ihan hirveän läski olo mulla ei periaatteessa ole, en vaan ole vielä sinut tuon mahan kanssa. Mulla ei ole ikinä, ikinä ollut pömppömahaa. Joillainhan on aina sellainen kiva röllykkä (karmea sana!), mutta mulla on ollut näkyvät vatsalihakset. Lihominen on näkynyt ekana reisissä.

Ei varmaan ole tullut hirveästi painoa, uskoisin. Mulle menee nimittäin kaikki vanhat housut jalkaan ihan normaalisti, nappi ei vaan vatsan takia mene kiinni. Eli jos sitä ylimääräistä fläsää olis tullut enemmänkin, sen pitäisi näkyä muuallakin kuopassa, vai mitä?


Vielä ei kyllä voi innostua, koska kerran massakausihan on vasta aluillaan. Ei tässä alkuvaiheessa niin paljoa kiloja pidäkään tulla.

Vertailun vuoksi: kun mutsi aikoinaan lähti NKL:lle synnyttämään mua, vaaka näytti lukemaa 60kg. Ja vajaa viikko myöhemmin, kotiin lähtiessä, siellä oli ollut lukema 52kg. Että repikääs siitä. Ja samalla mutsilta katosi joka ikinen sääri- , reisi- ja kainalokarva. Eivätkä ne ole sen koommin kasvaneet takaisin.

Sanoisinpa, että vähän herättää kateutta tuo kaikki.

(Ne karvat tais sitten siirtyä mulle. Joudun sheivaamaan joka saatanan päivä, mutta en ole raakuuteen ostaa epilaattoria, vaikka se varmasti helpottaisi ja säästäisi aikaa. Ja maksais itsensä takaisin äkkiä)

Rakenneultra takana ja nyt 20+2

Hei!

Aika rientää, laiskasti olen päivittänyt blogiin mitään. Pahoittelut siitä. Lupaan parantaa tapani !

Eilen oli siis rakenneultra Naistenklinikalla. Hyvin meni! Olen niin helpottunut, pelotti niin paljon. Ja tietty pelottaa vieläkin, kaikki voi mennä päin helvettiä vieläkin. Rakenneultra oli tavallaan yksi virstanpylväs, mutta rakensinpa heti uuden: nyt pitäisi malttaa pari kuukautta, eli lokakuun loppupuolelle. Silloin vauva todennäköisesti selviäisi hyvällä hoidolla hengissä, jos päättäisi tulla etuajassa maailmaan. Sitä odotellessa.

Rakenneultrassa katsottiinkin sitten kaikkea mahdollista. Kaikki oli onneksi hyvin. Siellä tsekattiin jotain aortan ja keuhkovaltimon (vai oliko se -laskimo?) risteyksiä, aivolohkojen lukumäärää ja muuta, mikä meni tällaiselta ei-terveydenhoitoalan ihmiseltä vähän ohi. Löytyi sieltä maallikonkin ymmärrettävissä olevaa tavaraa: mahalaukku, selkäranka, virtsarakko, sormia, varpaita, luita, pallea, korvalehti, silmäkuoppa... Ja kivekset + pippeli! Meille tulee poika! Ihana, suloinen, pikkuinen poika!
Rehellisyyden nimissä olisin ollut aivan täysin yhtä innostunut, jos kyseessä olisi ollut tyttö. Mutta tuo tieto konkretisoi vauvan juuri meidän pikkuiseksi pojaksemme, joten olen nyt intoillut sitä, että mun mahassani on tällä hetkellä jonkun tyypin säkit.

Olen myös hinnassa analysoinut tilannetta K:lle. "käytännössä siis MULLA on säkit nyt"
K ei ihan ymmärtänyt ajatuksen hienoutta...

Ai niin. Onhan niitä potkuja ja liikkeitä tuntunut, mutta ei mitenkään hirveän kovina. Syy selvisi ultrassa, istuva on nimittäin sijoittunut eteen. Eli kätilön mukaan se toimii eristeenä tai tyynyjä vauvan ja mun välissä, joten se vaimentaa potkuja huomattavasti. Se ei siis ole kohdunsuun edessä, vaan muuten vain edessä. Mene ja tiedä. Ihan kelpo paikassa kuitenkin, kuulemma. Tämä oli hyvä tieto, koska Kaksplussan keskustelupalstalta olen lukenut tammikuussa synnyttävien ketjua, ja siellä kansa on tuntenut kovaakin monotusta. Kaksplussan palsta on muutenkin aavistuksen siedettävämpi, kuin Vauva-lehden palsta, joka tuntuu keräävän kaikki passiivis-aggressiiviset hullut.


No mutta siis se istukka. Juteltiin himassa istukasta ja sen paikasta, jolloin puhe kääntyi luontevasti Tom Cruiseen. Sanoin varmuuden vuoksi K:lle, että sen mun istukkani perään ei sitten kannata haikailla. K on sen verran iljettävä ihminen, että jäi kuitenkin miettimään kuinka Cruisen Tomppa sen istuvan sitten söi. Paistoiko hän sen? Eikös se näytä vähän maksalta. Olikohan Tompalla paistettua sipulia ja puolukoita sen kanssa? Vai vetikö se sen ihan lihamyllyn läpi ja söi tartar-pihvinä?

Ja siis minne joutuvat kaikki Suomen istukat? Mulla on jostain jäänyt sellainen kuva, että kaikki poistettu sisäelimet, kasvaimet, raajat ja mitä näitä nyt on, pitää Suomessa polttaa. Onko kenelläkään tarkempaa tietoa? Eli ei minnekään HYKS:in biojäteastiaan ainakaan saisi heittää NKL:llä synnyttäneiden perkkeitä. Onko sairaaloissa omat krematoriot ja niissä henkilökuntaa? Mä vähän epäilin tätä, ja arvelin, että joku Ekokem varmaankin ne kamat hakee ja hävittää. Hmm. Onkohan Ekokemillä sitten joku epärehellinen työntekijä, joka diilerin sieltä kaikki istukat ja lähettää hiilihappojäässä Tom Cruiselle ja elelee herroiksi?

17+1 kiristelyä, väsymystä, ilmavaivoja ja muuta mukavaa

Aika rientää ja lomakin loppui. Alavatsa kramppailee silloin tällöin, mutta neuvolan täti sanoi kakkoskäynnillä, että vatsa ei suinkaan ole tunnoton. Ja koska kaverilla on massakausi meneillään ja painoa tulee tilastojen mukaan n.50g per viikko, ei ole ihme, että kohtu (?) vähän venyy.

Ja sitten tämä kiusallinen vaiva: ilmavaivat. Eli pierettää.  Ja paljon. Johtuuko se hormoneista vai siitä, että palasin duuniin ja Amican kuvottavan ruoan pariin? Uusi työ on kaikin puolin ihanaa, mutta saksa on jotain aivan järkyttävää. Jopa jäävuorisalaatti on ruskeaa ja tomaatit raakoja keskellä kesää . En kaipaa vanhasta työpaikastamitään muuta kuin ruokalaa. Kumma juttu, että molemmissa putiikeissa on sama Amican, mutta laatu on näin erilaista.

Väsyttää myös hurjasti, vaikka alkuraskauden väsymyksen pitäisi olla ohi. Tämä on varmaan vain henkistä väsymystä, koska töissä pitää skarpata niin paljon. Mutta huomasin tänään ihmetteleväni että miten voi jo olla torstai ja huomenna viikon vika työpäivä, kun ei millään malttaisi viettää viikonloppua! Töissä on liian kivaa! Ok, tämä kuherruskuukausi tulee ennen pitkää loppumaan joten nautitaan kun vielä voidaan...