tiistai 25. syyskuuta 2012

Raskausviikko 25+0

Hei!

26. raskausviikko pyörähti käyntiin. Kaverilla olisi keskiarvojen mukaan painoa tällä viikolla n. 800g!
Ja mikä parasta: taas paranevat mahdollisuudet selvitä ennenaikaisesta syntymästä.

Tämä viikko 25 on jostain syystä vastustettu. Olin jotenkin fiksoitunut jo aikapäiviä siihen, että tämä on karmea viikko. En tiedä miksi, karmeus ei liittynyt mihinkään pelkoihin erityisen huonosta olosta tai muutakaan sellaista, mutta jotenkin vain olin aina keskittynyt viikkoon 25+jotain. Ja tässä sitä nyt sit ollaan.

Vauvakin heräsi aamun koitoksiin, hän on viime päivät myllännyt todella kovaa vatsassa. Ei se satu ollenkaan - vielä.

Ja nyt tein ensimmäisen vauvatuoteostoksen: kävin karjalauman kanssa Aleksin Lindexillä hypistelemässä Missoni- vaatteita. Harmi vain, että ne kaikki kauniit aikuisten mekot olivat jo menneet, olin nimenomaan ajatellut jonkun neulemekon sopivan hyvin tähän elämäntilanteeseen. Mutta ostin itselleni 2 rannekorua ja siksak- kuvioiset pyjamanhousut, koska niissä oli mukavan leveä resori vyötäröllä. Ja ostin myös viininpunaiset nahkahanskat, joissa on pitkä neulosyläosa siinä samassa kuviossa. Ja sitten vähän vauvallekin: eli bodyn ja potkuhousut! Ihan pienimpiä kokoja siellä ei ollut, nämä olivat kokoa 62 ja näyttivät tosi isoilta. Ajattelin, että ne kaikkein pienimmät koot menevät vain muutaman viikon ja niitä varmasti saa lahjaksi, koska ihmiset mielellään ostelevat niitä kaikkein söpöimpiä vauvanvaatteita.

Meillä on nyt sitten vauvan kanssa matchaavat potkuhousut.

Mutta se karjalauma! Herraisä sentään! Muistatteko, kun Aku Ankassa oli Tukkimiehen tavaratalot Kahjot Päivät ? Ja ne nappinenäiset koiraihmisen näköiset isot tädit tönivät ja tuuppivat toisiaan? Ja mätkivät käsilaukulla päähän? Tai suurella kalalla? -no tätä kaikkea oli Aleksanterinkadun Lindexillä eilen viiden maissa. En edes uskalla ajatella, millaista on ollut aamulla. Ja helvetin kiukkuinen myyjä, sellainen thaimaalaisen näköinen. Jestas sentään, teki mieli pyytää ämmältä anteeksi että olin tullut pankkikorttini kanssa vaivaamaan häntä työpaikalleen.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Ihan tavallisia asioita Sauli Niinistön tapaan ja rähjäämistä yhteiskunnan tilasta!

Paljon on meediassa puhuttanut presidentin syrjäytymisen estämiseksi laatima ohjeistus.
Ja pääasiassa kaikki ovat haukkuneet esityksen pataluhaksi.

Miksi ihmeessä?
Mitä vikaa siinä on?

Kansa valittaa esityksen olevan oikeistolaisen ylimielinen - ilmeisesti siksi, että siinä kehotetaan ottamaan itseä niskasta kiinni ja auttamaan kaveria. Ok, olen ilmeisesti ihan hirveän oikeistolaisen ylimielinen, koska nimenomaan noin pitääkin tehdä.

On totta, että syrjäytymistä on monenlaista. Ja yhteiskunnan turvaverkko on joidenkin kohdalla auttamattomasti pettänyt, ja tämä on todella valitettavaa. Mielenterveysongelmia ja vaikkapa puuttuvia koulutuspaikkoja ei tietenkään tuolla ohjelmalla ratkaista. Mutta eihän siinä missään kohdassa käsittääkseni väitetäkään, etteikö yhteiskunnankin pitäisi hoitaa omaa osuuttaan!
Kaikki ei ole niin mustavalkoista ja jokaisen "syrjäytyneen" taustalla ei ole viime laman seurauksena tullut sosiaalituen leikkaus.

On valitettavasti tosiasia, että kaiken aktiviteetin ulkopuolelle jäävään porukkaan kuuluu, sori vain, myös laiskoja paskiaisia ja muita idiootteja, jotka toden totta saisivat ottaa itseään niskasta kiinni eikä vain huutaa yhteiskuntaa apuun. Mielenterveysongelmiin jne.on saatava apua, sehän on selvä. Mutta hittovieköön ne, jotka eivät vain viitsi ottaa itseään niskasta kiinni ja kantaa vastuuta omasta elämästään, ansaitsisivat selkäsaunan, perkele vieköön!

Olipas tässä muutama viikko takaperin muutamana peräkkäisenä sunnuntaina Hesarin työelämä- sivuilla aiheeseen liittyviä juttuja. Ekana sunnuntaina oli 3 "nuorison edustajaa", jotka saivat kertoa miten Suomesta saataisiin parempi paikka. Heidän ajatuksiaan kommentoivat EK:n ja muistaakseni SAK:n kaverit. Yksi näistä "nuorison edustajista" oli opiskelijamies, joka oli mm.sitä mieltä, että yksilön ei kuulu olla vastuussa omasta elämästään ja toimeentulostaan, vaan se on yhteiskunnan tehtävä. Hmm. Ja mistäs se yhteiskunta sitä rahaa tähän kaikkeen sitten saa? Jos kerran tämäkin kaveri on sitä mieltä, että hänen vastuullaan ei ole itsensä elättäminen? Kaverilla oli vastaus tähän: nostetaan kaikkien yli 50 000 e vuodessa tienaavien RIKKAIDEN veroja. No vähän hassulta tuntuu, koska eikös sitten yhtä lailla näiden "rikkaiden" oikeus olisi jäädä pankolle makailemaan, yhteiskunnan elätettäviksi? Onko esimerkiksi minulla velvollisuus käydä töissä ja maksella veroja tuon loiseläjän elättämiseksi, mutta hänellä ei ole velvollisuutta elättää itseään?

Älkää ymmärtäkö väärin. Olen tyytyväinen veronmaksaja ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion kannattaja. Tykkään ilmaisesta ja laadukkaasta koululaitoksesta, kunnallisesta terveydenhuollosta, kirjastoista jne. Mutta koska olen itse koko lyhyen elämäni raatanut perse ruvella vaikka minkälaisissa työpaikoissa keräämässä työkokemusta, opiskellut itselleni laadukkaan tutkinnon ja sori vaan, ahkeruudella ja sinnikkyydellä saanut varsin mukavan duunin ja kyllä vain, nykyään jopa tienaankin yli tuon 50 000 e vuodessa, en halua verorahoillani subventoida laiskojen vetelysten elämää.

Jonkunlaisia kansalaistaitoja pitäisi opettaa koulussa enemmän koska tuntuu siltä, että monikaan ei tajua yhteiskunnan olevan mikään mittaamattoman rikas laitos, joka vain painaa lisää rahaa Suomen Pankin kellarissa. Kaikki raha tulee jostain ja on jostain muualta pois.

No sitten seuraavalla viikolla oli juttu muutamasta nuoresta, jotka ovat opetelleet ammattitaitoja erinäisissä työpajoissa, koska heillä kaikilla taisi olla jotain masennustaustaa tms, jonka takia ilmeisesti lukioon tai amikseen ei mukamas voinut mennä. Haastattelussa oli joku mimmi, joka oli opetellut puusepän taitoja ja innostuneen oloisena totesi löytäneensä "oman juttunsa". Hänen työpajavaiheensa oli lopussa ja nyt oli sitten ihan töitäkin haettu. Hän oli hakenut mm.sihteerin ja henkilökohtaisen avustajan hommia, mutta mikään ei ollut tärpännyt. "Siivoamaan en kuitenkaan mene". Öö, minkä takia hän ei ollut hakenut töihin esimerkiksi jollekin sahalle, entisöintiliikkeeseen tai vaikka Puukeskukseen? Ja minkä, oi minkä takia ei siivoaminen kelpaa, jos muuta ei löydy? Siis mitä vittua!

Ja sitten viimeisenä juttuna tässä "sarjassa" oli haastateltu muutamaa kehitysvammaista, joista eräs oli ainakin MacDonaldsissa töissä. He olivat kaikki aivan innoissaan töistään, kehuivat miten kivaa oli tehdä jotain mielekästä ja miten hauska oli joka aamu herätä töihin.

Miettikääpäs sitä.

Mikä ihme siinä on, että mieluummin jäädään pankolle makailemaan ja nostamaan tukia? Matalapalkka-aloilla ei tietenkään saa ihan hirveän paljoa enempää välttämättä käteensä, kuin mitä tuilla parhaimmassa tapauksessa saa. Mutta eihän siitä olekaan kyse, hittovie! Miten ihmiset kehtaavat jäädä himaan, jos töitäkin olisi tarjolla! On selvä, että koulutusta vastaavaa työtä on tietysti syytä tehdä, jos vain mahdollista. Mutta entäs nämä, joilla ei mitään koulutusta tai työkokemusta ole? Ei sitä kukaan tyhjästä voi päästä 100 000 e vuosiansioille, vaan on kertakaikkiaan aloitettava jostain. Ei siihen pienipalkkaiseen siivojan hommaan ole pakko loppuelämäkseen jäädä, mutta kyllä se vain CV:ssä näyttää hyvältä, jos on elämässään tehnyt jotain muuta kuin syljeskellyt kattoon.

Taannoin oli Hesarissa juttu nuorisotyöttömyydestä Kotkassa. Olikohan siellä tuhatkunta nuorta kortistossa ja tämä tietysti iso ongelma. Ruikuttajat oli kuvattu mopoineen ruokakaupan parkkiksella toimittamassa tyhjää. Samaan juttuun oli haastateltu paikallista hampurilaisbaarin yrittäjää, joka haki useampaa työntekijää, mutta duuni ei vetelyksille kelvannut.

Eli helvetti vieköön: työtä olisi paikallisessa hampparibaarissa tarjolla, mutta kenellekään ei kelpaa!

Mainittakoon, että olen itse aloittanut työurani MacDonaldsissa. Ja siellä maksetaan TES:in mukaista liksaa ilta- ja viikonloppulisineen. Siellä oli hiton hauskaa olla duunissa ja parikymppisenä seuraavia töitä hakiessani, Mäkkärissä hankkimaani kokemusta arvostettiin.

Anteeksi, tästä tuli ihan hirveä vuodatus! Mua vaan suoraan sanottuna VITUTTAA, koska olen itse tehnyt aina paljon töitä, ihan niitä "paskaduunejakin", ja nyt on aika hyvin pullat uunissa.

Ja miten tämä liittyy blogini raskausaiheeseen? Siten, että minun täytyy yrittää siirtää samanlaista yritteliäisyyttä ja reippautta lapseenkin. Onneksi K, lapsen ihana ja rakas isä, on aiheesta täysin samoilla linjoilla.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Raskausviikko 23+5 ja 3. neuvolakäynti

Kolmas neuvolakäynti takana, niitä on yllättävän harvassa. Kaikki hyvin. Maha kasvaa alimmalla käyrällä, paino nousee kohtuullisesti, pissa oli puhdas, sydänäänet asianmukaiset ja elämä hymyilee.

Tällä viikolla vielä ohjelmassa kaupungin fysioterapia sekä se urpojen keskusteluryhmä.


perjantai 14. syyskuuta 2012

23+2 raskausviikko

Moi
Kova kiire ja stressi töissä. Valitettavasti se vaikuttaa näköjään myös vauvaan, koska supistuksia tulee iltaisin. Mutta en stressaa niistä, koska potkut tuntuvat koko ajan selkeästi. Ja sen lisäksi supistelu on epäsäännnöllistä ja epäjatkuvaa. Jos joskus tulee joku satunnainen, en usko sen haittaavan. Myöskään mitään vuotoja ei ole ja supistukset hellittävät kun menen pitkälleni ja lepään. Voisin tietty mainita asiasta maanantaina neuvolassa.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Vauvan potkut tuntuvat ja näkyvät!

Moi!
Möllöttelin eilen sohvalla tiukka hihaton paita päälläni, kun vauva innostui hurjaan potkintaan. En ollut edes ajatellut, että mitään voisi näkyä, mutta K otti asian esille ja kysyi olisiko se mahdollista. Tuijotimme mahaani silmä kovana pienen hetken, kun yhtäkkiä navan vasemmalla puolella näkyi kohouma! Ja pian se näkyi uudestaan! Ja uudestaan!

Miten se voikaan näkyä....kaveri on niin hirmuisen pieni vielä! Mutta se oli aivan selkeä juttu, K näki sen myös ja hän huudahteli itse että "nyt, nyt ja nyt!" ilman, että itse ilmoitin tuntuvista potkuista. Eli ei ollut mitään mielikuvituksen tuotetta.

Se tässä jäi kuitenkin ihmetyttämään, että eikö istukka sitten peitäkään näkyviä potkuja? Vai onko se voinut siirtyä? Rakenneultrassahan sanottiin, että istukka on kohdun etuseinämässä ja kätilö korosti, että sen takia potkut saattavat olla heikomman tuntuisia ja tuntua ennemminkin oikealla tai vasemmalla, eikä edessä. Muljahduskohoumat tuntuivat ja näkyivät ihan keskellä, heti navasta vasemmalle.

Eli onko istukka siirtynyt? Vai onko se niin pieni, ettei se ihan koko "etuseinää" eristäkään?

En ole huolestunut, siitä tässä ei missään nimessä ole kyse. Ihmettelen vain. Mitään syytä huoleen ei ole, koska vauva liikkuu vilkkaasti eikä mitään verisiä vuotoja esiinny.

Tulimme eilen mökiltä kotiin ja olimme poimineet valtavasti sieniä ja puolukoita. Illalla söimme tekemääni sienipiirakkaa ja K:n kehuessa ruokaa, alkoi myös vauva potkia. Minulla on tapana huomauttaa jotain tyyliin "jaha, vauva kommentoi taas" jos potkut tulevat juuri jossain osuvassa kohdassa keskustelua. K totesi vain, että lapsi on ainakin tullut äitiinsä, enoonsa ja isoäitiinsä, kun kerran alkaa heti kommentoida saadessaan ruokaa.

Meillähän ei muuta tehdäkään kuin puhuta ruoasta - lapsuudenkodissani siis. Faijakin osallistuu jonkun verran, muttei ole ylipäätään yhtä puhelias kuin mutsi, broidi ja minä. K värillä pyörittelee silmiä ja ihmettelee, että eikö meillä ole mitään muuta puhuttavaa kuin ruoka. Mutta ruoka on hyvää, joten se siitä.

Sienipiirakka oli hyvä. Tein sen (vastustetun) Gordon Ramsayn reseptillä, jossa muropohjaan laitettiin parmesaania ja saksanpähkinöitä. Sieninä käytin haperoita, rouskuja, kantarelleja, suppilovahveroita ja ne pari säälittävää mustaa torvisientä, jotka löysin. Osa kantarelleista alkoi olla jo parhaat päivänsä nähneitä ja vähän lötsähtäneitä, mutta ajattelin niiden sopivan hyvin piirakkaan. Ja oli muuten ihan helvetin hyvää, vaikka itse sanonkin! Tein myös puolukkavispipuuroa ekaa kertaa elämässäni. Keräsimme niin paljon puolukoita, että niille oli saatava järkevää käyttöä. Mä en periaatteessa keksi tilannetta, jolloin söisin just jotain vispipuuron tyyppistä, mutta ehkä nyt olis hyvä lisätä vähän välipaloja ruokavalioon, jotta verensokeri säilyisi tasaisena. Vispipuuro sopii tuollaiseen: siinä ei ole lisäaineita, siinä on kuituja ja vitamiineja (tummat mannasuurimot ja itse puolukat), vähemmän sokeria kuin kaupan valmispuuroissa eikä tietenkään yhtäkään lisäainetta. Aijai! Ja on se vielä kauniin väristäkin!

perjantai 7. syyskuuta 2012

Terästäydy!

Note to self: syö vähemmän karkkia.
Suussa paskan maku.
Olo turvonnut, väsynyt ja pöhnäinen. Siis sellainen hiilaripöhnäinen.

Täytyy saada tähän meininkiin joku roti, koska 1,5 viikon kuluttua on seuraava neuvola, jossa pitää ekan kerran kusaista purkkiin niiden sokerien ja valkuaisten mittaamista varten. Ja mullahan ei ole aikaa joutua mihinkään sokerirasitustesteihin tai vastaaviin.

Eikä tolle penskallekaan tietty tee kovin hyvää ainainen mussutus.

Buhhuh. Hyi helvetti sentään.

Posketkin ovat pyöristyneet. Vaakaa mulla ei ole, joten en tiedä mikä on totuus.

yhhyhhyhhyhhyhh

torstai 6. syyskuuta 2012

Nälän paluu ja kenkähuumaa

Siis eihän tässä ruokahalussa ole mitään järkeä! Okei nyt illalla meni vähän nallekarkkien syömistesi mutta muuten homma on pysynyt ruodussa. Kävin kylläkin Lungissa syömässä ja otin hampurilaisen ranskalaisilla- ei kovin terveellistä. Mutta aamulla söin jogurttia, mustikoita, mysliä ja voileivän. Lounaaksi salaattia ja bolognesea. Välipalaksi appelsiinin. Ei toi mitään karppausta ole, mutta ns.kotiruokaa. Mutta nälkä ei lähde! Mulla ihan kurin vatsa töissä! Jouduin hakemaan lisäruisleivän viipaleen ruokalassa lähtiessäni.

Mä kyllä syytän myös työpaikan ruokalaa, se on ihan kamala. Vanhassa duunissa nälkäinen pysyi paremmin loitolla, koska ruoka oli laadukkaampaa.

Kamalaa ruikuttamista, Sorry.


Nelosen ilotulitukset ovat meneillään, rakastan jotenkin tuota pauketta! Harmi vain, että just tähän ei näy mitään. Enkä nyt todellakaan jaksa lähteä ulos ihmettelemään. Rannassa varmaan näkyisi jotain, ainakin jos lähtisi Hietsuun päin. K on parhaillaan katsomassa ilotulituksia, heillä on joku työpaikan järjestämä risteily, jonne he veivät asiakkaita. Ei avec-tilaisuus, tietenkään.

Vauva potkii ja hytkyy.

Olipas tyhjänpäiväinen paskanjauhantapostaus, ei mitään fiksua sanottavaa.

Ai niin laitoin otsikkoon että kenkähuuma. Olen ostanut 2 viikossa 2 kengät. Ja vielä pitäis saada yhdet...

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

22+0! Uusi viikko poksahti!

23. raskausviikko meneillään! Ja nyt lapsella olisi virallisesti mahdollisuus selvitä, jos se päättäisi tulla ulos ennen aikojaan.

Kummallinen liitoskipu ei ole uusiutunut, mutta pelkään vähän mitä tuleman pitää noiden ihanien yliliikkuvien nivelteni takia. Mutsi kertoi eilen, että hänen eräs entinen työkaverinsa oli joutunut liikkumaan kävelykeppien kanssa raskauden viimesiet 3 kuukautta. Ei nyt sitä sentään toivota, eihän.

Pikkuinen poikamme potkii ja heiluu vimmatusti tälläkin hetkellä. Ihan ihmeellinen ajatus. Ja kuitenkin: tätä on vielä ihan sairaan paljon edessä. Vastahan puoliväli ohitettiin ja silti on sellainen olo, kuin olisi ollut raskaana vaikka kuinka kauan.

Ihan hanuristahan tää on.

Ja siis mitä ihmettä: aamupahoinvointia tänään! Öö siis eiks sitä pitänyt olla vain alkuraskaudessa? Mitä tää tällainen nyt oikein on? Mentiin K:n kanssa samalla kyydillä töihin tänään ja ihan varoittamatta meinasi lentää laatta kun auto käynnistyi. Nieleskelin sappea tuon 8km/35min matkan (aamuruuhka rakkaassa pääkaupungissamme on aika...tuota noin...kätevä ja kiva). Duuniin tullessa olo oli hiukan parempi, kävin kahviossa ostamassa ruisleivän. Ehdin just tuoda sen työpöydälleni kun piti lähteä juoksujalkaa vessaan. Ehdin sentään saada pöntön kannen auki, tähtäys ei sit ihan yhtä hyvin mennyt. Siivoushommiin ryhtyi hän, nam.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Kohta alkaa raskausviikko 23...

...ja se tarkoittaa sitä, että yksi virstanpylväs on ohitettu (jos täysin vailla lähdekritiikkiä uskon 5 vuotta vanhaa Vauva- lehteä). Sain kaverilta pinon vanhoja lehtiä ja yhdessä eilen lukemassani numerossa oli keskosjuttu, jonka kainalotekstissä sanottiin, että pienimmät Suomessa eloon jääneet keskoset ovat syntyneet raskausviikolla 23!

Ja sehän on aivan järkyttävää. Koska se kaveri tuolla mahassa on PIENI. Ihan hirveän pieni. Mahakin on aika pieni.

Mutta kyllä mä hiukan silti helpotuin, koska jos tuohon on luottaminen, vauvalla olisi edes jonkinlainen minimaalinen mahdollisuus selvitä hengissä! Ei kai sitä enää edes keskenmenoksi kutsuttaisi, vai kutsuttaisiinko? Vai onko se ehkä vaan joku (liian) aikaisin käynnistynyt synnytys tms?

En myöskään tiedä minkä ihmeen takia olen keksinyt ruveta pelkäämään tuota ennenaikaista synnytystä. Tässähän on tuhat muuta asiaa, jotka myös voivat mennä vituiksi. Mutta ajattelen silti, että tästä päivästä eteenpäin jokainen mahassa vietetty päivä on plussaa.

Ja sitten kiusallinen arkisattumus: makasin eilen sängyssä ja vauvakin oli ollut pitkään hiljaa ja liikkumatta. Ja sitten minulta pääsi vuosisadan pieru. Ja lapsi alkoi potkia vimmatusti! "Mutsi, älä taas piereskele!"