23. raskausviikko meneillään! Ja nyt lapsella olisi virallisesti mahdollisuus selvitä, jos se päättäisi tulla ulos ennen aikojaan.
Kummallinen liitoskipu ei ole uusiutunut, mutta pelkään vähän mitä tuleman pitää noiden ihanien yliliikkuvien nivelteni takia. Mutsi kertoi eilen, että hänen eräs entinen työkaverinsa oli joutunut liikkumaan kävelykeppien kanssa raskauden viimesiet 3 kuukautta. Ei nyt sitä sentään toivota, eihän.
Pikkuinen poikamme potkii ja heiluu vimmatusti tälläkin hetkellä. Ihan ihmeellinen ajatus. Ja kuitenkin: tätä on vielä ihan sairaan paljon edessä. Vastahan puoliväli ohitettiin ja silti on sellainen olo, kuin olisi ollut raskaana vaikka kuinka kauan.
Ihan hanuristahan tää on.
Ja siis mitä ihmettä: aamupahoinvointia tänään! Öö siis eiks sitä pitänyt olla vain alkuraskaudessa? Mitä tää tällainen nyt oikein on? Mentiin K:n kanssa samalla kyydillä töihin tänään ja ihan varoittamatta meinasi lentää laatta kun auto käynnistyi. Nieleskelin sappea tuon 8km/35min matkan (aamuruuhka rakkaassa pääkaupungissamme on aika...tuota noin...kätevä ja kiva). Duuniin tullessa olo oli hiukan parempi, kävin kahviossa ostamassa ruisleivän. Ehdin just tuoda sen työpöydälleni kun piti lähteä juoksujalkaa vessaan. Ehdin sentään saada pöntön kannen auki, tähtäys ei sit ihan yhtä hyvin mennyt. Siivoushommiin ryhtyi hän, nam.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti