Ihan tavallisia asioita Sauli Niinistön tapaan ja rähjäämistä yhteiskunnan tilasta!

Paljon on meediassa puhuttanut presidentin syrjäytymisen estämiseksi laatima ohjeistus.
Ja pääasiassa kaikki ovat haukkuneet esityksen pataluhaksi.

Miksi ihmeessä?
Mitä vikaa siinä on?

Kansa valittaa esityksen olevan oikeistolaisen ylimielinen - ilmeisesti siksi, että siinä kehotetaan ottamaan itseä niskasta kiinni ja auttamaan kaveria. Ok, olen ilmeisesti ihan hirveän oikeistolaisen ylimielinen, koska nimenomaan noin pitääkin tehdä.

On totta, että syrjäytymistä on monenlaista. Ja yhteiskunnan turvaverkko on joidenkin kohdalla auttamattomasti pettänyt, ja tämä on todella valitettavaa. Mielenterveysongelmia ja vaikkapa puuttuvia koulutuspaikkoja ei tietenkään tuolla ohjelmalla ratkaista. Mutta eihän siinä missään kohdassa käsittääkseni väitetäkään, etteikö yhteiskunnankin pitäisi hoitaa omaa osuuttaan!
Kaikki ei ole niin mustavalkoista ja jokaisen "syrjäytyneen" taustalla ei ole viime laman seurauksena tullut sosiaalituen leikkaus.

On valitettavasti tosiasia, että kaiken aktiviteetin ulkopuolelle jäävään porukkaan kuuluu, sori vain, myös laiskoja paskiaisia ja muita idiootteja, jotka toden totta saisivat ottaa itseään niskasta kiinni eikä vain huutaa yhteiskuntaa apuun. Mielenterveysongelmiin jne.on saatava apua, sehän on selvä. Mutta hittovieköön ne, jotka eivät vain viitsi ottaa itseään niskasta kiinni ja kantaa vastuuta omasta elämästään, ansaitsisivat selkäsaunan, perkele vieköön!

Olipas tässä muutama viikko takaperin muutamana peräkkäisenä sunnuntaina Hesarin työelämä- sivuilla aiheeseen liittyviä juttuja. Ekana sunnuntaina oli 3 "nuorison edustajaa", jotka saivat kertoa miten Suomesta saataisiin parempi paikka. Heidän ajatuksiaan kommentoivat EK:n ja muistaakseni SAK:n kaverit. Yksi näistä "nuorison edustajista" oli opiskelijamies, joka oli mm.sitä mieltä, että yksilön ei kuulu olla vastuussa omasta elämästään ja toimeentulostaan, vaan se on yhteiskunnan tehtävä. Hmm. Ja mistäs se yhteiskunta sitä rahaa tähän kaikkeen sitten saa? Jos kerran tämäkin kaveri on sitä mieltä, että hänen vastuullaan ei ole itsensä elättäminen? Kaverilla oli vastaus tähän: nostetaan kaikkien yli 50 000 e vuodessa tienaavien RIKKAIDEN veroja. No vähän hassulta tuntuu, koska eikös sitten yhtä lailla näiden "rikkaiden" oikeus olisi jäädä pankolle makailemaan, yhteiskunnan elätettäviksi? Onko esimerkiksi minulla velvollisuus käydä töissä ja maksella veroja tuon loiseläjän elättämiseksi, mutta hänellä ei ole velvollisuutta elättää itseään?

Älkää ymmärtäkö väärin. Olen tyytyväinen veronmaksaja ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion kannattaja. Tykkään ilmaisesta ja laadukkaasta koululaitoksesta, kunnallisesta terveydenhuollosta, kirjastoista jne. Mutta koska olen itse koko lyhyen elämäni raatanut perse ruvella vaikka minkälaisissa työpaikoissa keräämässä työkokemusta, opiskellut itselleni laadukkaan tutkinnon ja sori vaan, ahkeruudella ja sinnikkyydellä saanut varsin mukavan duunin ja kyllä vain, nykyään jopa tienaankin yli tuon 50 000 e vuodessa, en halua verorahoillani subventoida laiskojen vetelysten elämää.

Jonkunlaisia kansalaistaitoja pitäisi opettaa koulussa enemmän koska tuntuu siltä, että monikaan ei tajua yhteiskunnan olevan mikään mittaamattoman rikas laitos, joka vain painaa lisää rahaa Suomen Pankin kellarissa. Kaikki raha tulee jostain ja on jostain muualta pois.

No sitten seuraavalla viikolla oli juttu muutamasta nuoresta, jotka ovat opetelleet ammattitaitoja erinäisissä työpajoissa, koska heillä kaikilla taisi olla jotain masennustaustaa tms, jonka takia ilmeisesti lukioon tai amikseen ei mukamas voinut mennä. Haastattelussa oli joku mimmi, joka oli opetellut puusepän taitoja ja innostuneen oloisena totesi löytäneensä "oman juttunsa". Hänen työpajavaiheensa oli lopussa ja nyt oli sitten ihan töitäkin haettu. Hän oli hakenut mm.sihteerin ja henkilökohtaisen avustajan hommia, mutta mikään ei ollut tärpännyt. "Siivoamaan en kuitenkaan mene". Öö, minkä takia hän ei ollut hakenut töihin esimerkiksi jollekin sahalle, entisöintiliikkeeseen tai vaikka Puukeskukseen? Ja minkä, oi minkä takia ei siivoaminen kelpaa, jos muuta ei löydy? Siis mitä vittua!

Ja sitten viimeisenä juttuna tässä "sarjassa" oli haastateltu muutamaa kehitysvammaista, joista eräs oli ainakin MacDonaldsissa töissä. He olivat kaikki aivan innoissaan töistään, kehuivat miten kivaa oli tehdä jotain mielekästä ja miten hauska oli joka aamu herätä töihin.

Miettikääpäs sitä.

Mikä ihme siinä on, että mieluummin jäädään pankolle makailemaan ja nostamaan tukia? Matalapalkka-aloilla ei tietenkään saa ihan hirveän paljoa enempää välttämättä käteensä, kuin mitä tuilla parhaimmassa tapauksessa saa. Mutta eihän siitä olekaan kyse, hittovie! Miten ihmiset kehtaavat jäädä himaan, jos töitäkin olisi tarjolla! On selvä, että koulutusta vastaavaa työtä on tietysti syytä tehdä, jos vain mahdollista. Mutta entäs nämä, joilla ei mitään koulutusta tai työkokemusta ole? Ei sitä kukaan tyhjästä voi päästä 100 000 e vuosiansioille, vaan on kertakaikkiaan aloitettava jostain. Ei siihen pienipalkkaiseen siivojan hommaan ole pakko loppuelämäkseen jäädä, mutta kyllä se vain CV:ssä näyttää hyvältä, jos on elämässään tehnyt jotain muuta kuin syljeskellyt kattoon.

Taannoin oli Hesarissa juttu nuorisotyöttömyydestä Kotkassa. Olikohan siellä tuhatkunta nuorta kortistossa ja tämä tietysti iso ongelma. Ruikuttajat oli kuvattu mopoineen ruokakaupan parkkiksella toimittamassa tyhjää. Samaan juttuun oli haastateltu paikallista hampurilaisbaarin yrittäjää, joka haki useampaa työntekijää, mutta duuni ei vetelyksille kelvannut.

Eli helvetti vieköön: työtä olisi paikallisessa hampparibaarissa tarjolla, mutta kenellekään ei kelpaa!

Mainittakoon, että olen itse aloittanut työurani MacDonaldsissa. Ja siellä maksetaan TES:in mukaista liksaa ilta- ja viikonloppulisineen. Siellä oli hiton hauskaa olla duunissa ja parikymppisenä seuraavia töitä hakiessani, Mäkkärissä hankkimaani kokemusta arvostettiin.

Anteeksi, tästä tuli ihan hirveä vuodatus! Mua vaan suoraan sanottuna VITUTTAA, koska olen itse tehnyt aina paljon töitä, ihan niitä "paskaduunejakin", ja nyt on aika hyvin pullat uunissa.

Ja miten tämä liittyy blogini raskausaiheeseen? Siten, että minun täytyy yrittää siirtää samanlaista yritteliäisyyttä ja reippautta lapseenkin. Onneksi K, lapsen ihana ja rakas isä, on aiheesta täysin samoilla linjoilla.