Vauvan yritystä ja aikamoista vitutusta!

No niin. Eli nyt tämä blogi muuttuu keskenmenoblogista raskaaksitulon yrittämisblogiksi.

Ovuloinkohan parhaillaan? Vaikea sanoa. Kuukautiset tulivat tammikuussa normaalin oloisina. Sitten kului viikko, puolitoista ja alkoi ärsyttävä tiputtelu. Tiputusta kesti kokonaisen viikon, eikä minulla ollut mitään hajua mitä se voisi tarkoittaa. Ehkä kroppa sekoili viimeiset sekoilunsa, koska sen tiputtelun jälkeen... TADAA! Normalisoiduin henkisesti!

Eli: itken nähdessäni koiranpentuja, vauvoja, raskausvatsoja.
Itkin jopa erehtyessäni katsomaan Sukari- ohjelmaa. Eikä se kyseinen itku edes johtunut ohjelman karmeudesta vaan siitä, että Sukari oli mielestäni liikkis! Tämä on vakavaa. Ja ennen kaikkea tämä on vakavasti otettava merkki siitä, että hormonitasapainoni on palautunut / palautumassa normaaliksi.

Että kiitosta vaan Topille sinne Maskun suuntaan.

Mutta mitään varsinaisia ovulaatiopäiviä en edes ala vielä laskea, katsotaan nyt kaikessa rauhassa miten tämä tästä etenee.

Ja siihen vitutukseen. Ai jumalautassentään että voikin vituttaa toi paskantärkeä kollega! Katkeran keski-ikäisen miehen mykkäkoulua, voitteko kuvitella. Ja tämä käsittääkseni lähti aivan mitättömästä asiasta. TÄllä tyypillä on tapana aina vastata ihan eri kysymykseen, kuin mitä häneltä on kysytty, puhua pitkät pätkät kaikkea harhaanjohtavaa paskaa ja luikerrella kaikesta kuten kliseiden "kiero savolainen" vain osaa. Ja tietysti tapana on suureen ääneen huudella ja vääristellä minun sanomisiani eteenpäin, saaden minut esiintymään todella oudossa valossa (ja hölmönä). Ja nyt kun mulla kerrankin tuli mitta täyteen ja sanoin aivan asiallisesti, että tuota ja tuota asiaa en suinkaan sanonut minä, vaan sinä itse. Nyt tämä ihminen ei edes vastaa tervehdykseen aamulla.

No vetäköön vitun päähänsä ja paetkoon vuorille.

Mun ei tarvitse tuollaiseta luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomasta, säälittävästä idiootista välittää.

AAARRRGGGGHHHHH

EVVK

Vauva ei ole taaskaan käynyt edes mielessä. No vähän ehkä, mutta ei oikeastaan ollenkaan. on 100 % eri fiilis kuin syksyllä ennen raskautta. Silloin surffailin erilaisilla vauva-aiheisilla sivuilla, imin itseeni tietoa kaikesta maan ja taivaan välillä. Nyt ei ollenkaan. Blogikin on armeliaasti unohtunut.

Mutta ehkä tämä tästä. Ja oikeasti, näin on kyllä parempi.
Ei pidä miettiä liikaa, ei pidä miettiä ehkä ollenkaan. Kyllä se sieltä sitten tulee jos on tullakseen.
No ok sen verran sentään, että ostin foolihappoa aamulla duunimatkalla. Se tehnee hyvää.
Mutta siinä kaikki.