Eikun kyllä sittenkin tekee mieli pestoa.
Purjo-perunasosekeiton jämät huomenna sitten.
Mutta nyt tuli yhtäkkiä ihan järkyttävä peston himo.
Jos se jatkuu vielä n. pari tuntia, kurvaan kaupan kautta himaan.
Basilikaa ei löydy himasta, ja ehkä siihen voisi jonkun vähän lyksimmän pastalaadun tavallisen Barillan sijaan.
Aijai.
Ja sitten tietysti raparperipiirakkaa jälkkäriksi. Sehän edellyttää luonnollisesti kunnon vaniljajäätelön hankintaa.
Ja nämä hiilarimätöt edellyttävät jos nyt ei ihan salilla käyntiä, niin edes pitkää kävelylenkkiä tänä iltana.
Tässä voisi muutenkin vähän ryhdistäytyä ja ruveta taas palaamaan saliarkeen nyt kun tämä järkky mykoplasmakin alkaa helpottaa.
Penska toivottavasti hengissä edelleen.
Välillä vähän juilii alavatsan seudulla, mutta se on varmaan ihan normaalia.
Nyt on nähtävästi siirrytty johonkin ruokafiksaatiovaiheeseen! Hahaa!
tiistai 29. toukokuuta 2012
Huonot ruokatottumukset
Menin eilen rangelle ensimmäistä kertaa tänä vuonna (ja neljättä kertaa elämässäni green cardin suorittamisen jälkeen). Hauskaa oli, vaikka satoi. Hienoja lyöntejäkin tuli: muutama meni jopa yli 50 metrin! Hahaa! Jostain se on aloitettava, vai mitä.
Mutta nälkä tuli, voi jestas sentään. Ihan hirveä nälkä. Kipaisin hakemaan Ötkyn mozzarellapizzan, en toki syönyt sitä kokonaan vaan jaoin sen K:n kanssa. Minä jopa otin pienemmän palan. Ja vähän jäätelöä jälkkäriksi.
Tänä aamuna heräsin kiljuvan nälän kanssa. Tein eilisen postauksen hengessä smoothien. Ja hetken mielijohteesta 2 viipaletta Vaasan ruispalaa juuston ja metukan kanssa. Ja 4 dominokeksiä. Siis mitä vittua. Ihan oikeasti. Miksi ne keksit!!?? Oli siihen syykin: hotkittuani smoothien ja leivät, alkoi vatsaa nipistää niin paljon että päättelin dominokeksien auttavan siihen.
En yleensä harrasta mitään hirveitä ruokamorkkiksia mutta jotenkin toi äskeinen iski tajuntaan oikein kunnolla. Niin vitun tyhmää ja turhaa. Niitä kekejä voisi vetäistä pari kappaletta illalla päivällisen jälkeen. Se on ihan ok, en halua olla mikään nuiva syöjä. Mutta tuo aamiainen oli ihan hanurista.
Eikä se mozzarella-pizzakaan ollut ehkä se fiksuin veto, etenkin kun meillä olisi ollut tekemääni purjo-perunasosekeittoa, jota syötiin ennen kuin lähdin golfiin.
Tajusin juuri myös, että unohdin ottaa kanafileet sulamaan pakastimesta tänä aamuna. Miksiköhän se vituttaa näin paljon? koska mun ei edes tekis mieli kanaa.
Mä olen kyllä ihan pihalla nyt. Siis mitä vittua, oikeasti.
No jos tänään vedettäis ne sosekeiton tähteet, sitä on kyllä niin vähän ettei riitä kuin alkuruoaksi. Pääruoaksi vois tehdä puolinuupahtaneista vanhoista perunoista espanjalaishenkisen munakkaan ja siihen kylkeen vähän salaattia. Eikun ei, siinä on liikaa perunaa joka suuntaan. No mitä mä sit teen. No tonnikalaa purkista. Joo. Mä teen tahnan siitä ja syödään sitä ruisleivän päällä. Kyllä.
Miksiköhän tähän tuli vain ruokaan liittyvää tajunnanvirtaa! Etenkin kun vielä pidän itseäni tietysti ihan armoitettuna gourmet- kokkina. Ja silti kehtaan julkisesti kertoa mitä kaikkea ankeaa sontaa syötiin, syödään ja tullaan syömään.
Pistettäköön se raskauden piikkiin. Ei pysty venymään mihinkään ihmesuorituksiin kun ei koskaan tiedä mikä maistuu. Tällä hetkellä se tonnikala kuulostaa hyvältä idealta, mutta se voi olla inhottavaa työpäivän jälkeen.
Dominokeksi painaa mahaa.
Mutta nälkä tuli, voi jestas sentään. Ihan hirveä nälkä. Kipaisin hakemaan Ötkyn mozzarellapizzan, en toki syönyt sitä kokonaan vaan jaoin sen K:n kanssa. Minä jopa otin pienemmän palan. Ja vähän jäätelöä jälkkäriksi.
Tänä aamuna heräsin kiljuvan nälän kanssa. Tein eilisen postauksen hengessä smoothien. Ja hetken mielijohteesta 2 viipaletta Vaasan ruispalaa juuston ja metukan kanssa. Ja 4 dominokeksiä. Siis mitä vittua. Ihan oikeasti. Miksi ne keksit!!?? Oli siihen syykin: hotkittuani smoothien ja leivät, alkoi vatsaa nipistää niin paljon että päättelin dominokeksien auttavan siihen.
En yleensä harrasta mitään hirveitä ruokamorkkiksia mutta jotenkin toi äskeinen iski tajuntaan oikein kunnolla. Niin vitun tyhmää ja turhaa. Niitä kekejä voisi vetäistä pari kappaletta illalla päivällisen jälkeen. Se on ihan ok, en halua olla mikään nuiva syöjä. Mutta tuo aamiainen oli ihan hanurista.
Eikä se mozzarella-pizzakaan ollut ehkä se fiksuin veto, etenkin kun meillä olisi ollut tekemääni purjo-perunasosekeittoa, jota syötiin ennen kuin lähdin golfiin.
Tajusin juuri myös, että unohdin ottaa kanafileet sulamaan pakastimesta tänä aamuna. Miksiköhän se vituttaa näin paljon? koska mun ei edes tekis mieli kanaa.
Mä olen kyllä ihan pihalla nyt. Siis mitä vittua, oikeasti.
No jos tänään vedettäis ne sosekeiton tähteet, sitä on kyllä niin vähän ettei riitä kuin alkuruoaksi. Pääruoaksi vois tehdä puolinuupahtaneista vanhoista perunoista espanjalaishenkisen munakkaan ja siihen kylkeen vähän salaattia. Eikun ei, siinä on liikaa perunaa joka suuntaan. No mitä mä sit teen. No tonnikalaa purkista. Joo. Mä teen tahnan siitä ja syödään sitä ruisleivän päällä. Kyllä.
Miksiköhän tähän tuli vain ruokaan liittyvää tajunnanvirtaa! Etenkin kun vielä pidän itseäni tietysti ihan armoitettuna gourmet- kokkina. Ja silti kehtaan julkisesti kertoa mitä kaikkea ankeaa sontaa syötiin, syödään ja tullaan syömään.
Pistettäköön se raskauden piikkiin. Ei pysty venymään mihinkään ihmesuorituksiin kun ei koskaan tiedä mikä maistuu. Tällä hetkellä se tonnikala kuulostaa hyvältä idealta, mutta se voi olla inhottavaa työpäivän jälkeen.
Dominokeksi painaa mahaa.
maanantai 28. toukokuuta 2012
(7+4) Juhannusmietteitä
Yök! Merisairas olo koko ajan!
Pakastinta syödään tyhjäksi kiireen vilkkaa, joten tässä tulee terveellisen smoothien resepti.
Tämä uppoaa tässä elämäntilanteessa aika hyvin, se on raikas, siinä on kuituja, vitamiineja, flavonoideja, proteiinia ja kalsiumia!
Puolukkasmoothie:
Jäisiä puolukoita
Bulgarian jogurttia
Rasvatonta piimää
Kaura- ja/tai vehnäleseitä
Hunajaa
En laita mitään määriä tuohon, koska siitä tulee joka kerta erilaista ja oman maun mukaan voi mixailla.
Joku sisukas voi tietysti jättää makeutuksen kokonaan pois, mutta mä olen niin tissiposki että vähän täytyy olla. Ja sitäpaitsi hunaja on tosi terveellistä!
Näkisin, että tuo on oikeasti ravintoarvoiltaan ihan ässä! Bulgarian jogurtin voi tietty korvata millä tahansa maustamattomalla jogurtilla, nyt käytin Bulgariaa koska sitä sattui olemaan kotona. Siitä Lindemansin partaäijä-jogurtista tykkään tosi paljon, ja se sopii tähän myös loistavasti.
Ja raskauden pahan olon taittamiseen ihan kamalan hyvä. Voihan tuohon tietysti laittaa ihan mitä tahansa marjojakin, mutta mulla on nyt tuo puolukoiden tuhoaminen ykkösprioriteettina.
Ystävällinen esimieheni toi mulle tänään järkyttävän määrän raparperia! Lupasin pyöräyttää tänne duuniin jonkun piirakan. Kuulemma ei huomiseksi, koska hän on itse poissa silloin. Asia selvä. keskiviikoksi sitten.
Ja se Juhannus sitten. Vastustan periaatteessa tuollaisia kalenterijuhlia, eli koska nyt on se ja se päivä, koko Suomen kansa pakkautuu autoon ja lähtee dokaamaan. Nyt olisi vaihtoehtoja silti aktiviteeteille. Joko meidän landelle tai K:n landelle viettämään rauhallista elämää omien tai appivanhempien kanssa. Tai sitten K:n kaverin landelle, missä on sitten sellainen perinteisempi Juhannus ohjelmassa.
K oli kyllä vähän epäileväinen ja oli sitä mieltä, että mun on tylsä olla siellä ihan selvinpäin. Toisaalta mä en haluaisi pilata K:n iloa enkä myöskään eristäytyä kaikesta sosiaalisesta elämästä vain siksi, että pulla on uunissa. K:n kaverin lande olisi myös sijainniltaan paras: lyhin matka ja vähimmät ruuhkat. Muutenhan meidän kummankin perheen landet on kaikkein pahimpien ruuhkateiden päässä. En tiedä kiinnostaisko ihan hirveästi lähteä kykkimään kymmenien tuhansien muiden apinoiden kanssa tonne maantielle.
Hankalaa. Choices, choices.
Toisaalta voisi vaikka jäädä Stadiinkin. Mökille voi ihan hyvin mennä joku toinen viikonloppu, ei se itse Juhannus tee siitä sen kummempaa.
Pakastinta syödään tyhjäksi kiireen vilkkaa, joten tässä tulee terveellisen smoothien resepti.
Tämä uppoaa tässä elämäntilanteessa aika hyvin, se on raikas, siinä on kuituja, vitamiineja, flavonoideja, proteiinia ja kalsiumia!
Puolukkasmoothie:
Jäisiä puolukoita
Bulgarian jogurttia
Rasvatonta piimää
Kaura- ja/tai vehnäleseitä
Hunajaa
En laita mitään määriä tuohon, koska siitä tulee joka kerta erilaista ja oman maun mukaan voi mixailla.
Joku sisukas voi tietysti jättää makeutuksen kokonaan pois, mutta mä olen niin tissiposki että vähän täytyy olla. Ja sitäpaitsi hunaja on tosi terveellistä!
Näkisin, että tuo on oikeasti ravintoarvoiltaan ihan ässä! Bulgarian jogurtin voi tietty korvata millä tahansa maustamattomalla jogurtilla, nyt käytin Bulgariaa koska sitä sattui olemaan kotona. Siitä Lindemansin partaäijä-jogurtista tykkään tosi paljon, ja se sopii tähän myös loistavasti.
Ja raskauden pahan olon taittamiseen ihan kamalan hyvä. Voihan tuohon tietysti laittaa ihan mitä tahansa marjojakin, mutta mulla on nyt tuo puolukoiden tuhoaminen ykkösprioriteettina.
Ystävällinen esimieheni toi mulle tänään järkyttävän määrän raparperia! Lupasin pyöräyttää tänne duuniin jonkun piirakan. Kuulemma ei huomiseksi, koska hän on itse poissa silloin. Asia selvä. keskiviikoksi sitten.
Ja se Juhannus sitten. Vastustan periaatteessa tuollaisia kalenterijuhlia, eli koska nyt on se ja se päivä, koko Suomen kansa pakkautuu autoon ja lähtee dokaamaan. Nyt olisi vaihtoehtoja silti aktiviteeteille. Joko meidän landelle tai K:n landelle viettämään rauhallista elämää omien tai appivanhempien kanssa. Tai sitten K:n kaverin landelle, missä on sitten sellainen perinteisempi Juhannus ohjelmassa.
K oli kyllä vähän epäileväinen ja oli sitä mieltä, että mun on tylsä olla siellä ihan selvinpäin. Toisaalta mä en haluaisi pilata K:n iloa enkä myöskään eristäytyä kaikesta sosiaalisesta elämästä vain siksi, että pulla on uunissa. K:n kaverin lande olisi myös sijainniltaan paras: lyhin matka ja vähimmät ruuhkat. Muutenhan meidän kummankin perheen landet on kaikkein pahimpien ruuhkateiden päässä. En tiedä kiinnostaisko ihan hirveästi lähteä kykkimään kymmenien tuhansien muiden apinoiden kanssa tonne maantielle.
Hankalaa. Choices, choices.
Toisaalta voisi vaikka jäädä Stadiinkin. Mökille voi ihan hyvin mennä joku toinen viikonloppu, ei se itse Juhannus tee siitä sen kummempaa.
torstai 24. toukokuuta 2012
Raskausviikko 7+0
Kahdeksas viikko pyörähti käyntiin!
Rehellisesti sanottuna en ole tänään miettinyt koko nappulaa käytännössä ollenkaan.
Olen mässäillyt tasaiseen tahtiin kaikenlaista (siis domino-keksejä) eikä ole ollut sitä pahaa oloakaan. Johtuukohan se vain siitä, että verensokeri on tasainen (siis tasaisen korkealla...) ? Mietin tietysti, että pitäisikö tässä nyt pelästyä ja päätellä, että raskausoireet lopahtivat (kun ei väsytäkään) ja jokin on hullusti?
Ensi viikon perjantaina on eka neuvola.
Nyt on vain pakko mennä päivä kerrallaan ja olla neuroilematta. Neuvolasta antavat varmaan taas lähetteen niskapoimu-ultraan, joka onkin sitten ihan omaa luokkaansa kauhun aiheuttajana. Viimeksihän se oli juuri siellä, missä todettiin keskeytynyt keskenmeno.
Ilmeisesti tämä kroppa ei sylkäisekään mitään ulos.
AAARRRGGGHHH nyt ei saa alkaa panikoida. Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan.
Rehellisesti sanottuna en ole tänään miettinyt koko nappulaa käytännössä ollenkaan.
Olen mässäillyt tasaiseen tahtiin kaikenlaista (siis domino-keksejä) eikä ole ollut sitä pahaa oloakaan. Johtuukohan se vain siitä, että verensokeri on tasainen (siis tasaisen korkealla...) ? Mietin tietysti, että pitäisikö tässä nyt pelästyä ja päätellä, että raskausoireet lopahtivat (kun ei väsytäkään) ja jokin on hullusti?
Ensi viikon perjantaina on eka neuvola.
Nyt on vain pakko mennä päivä kerrallaan ja olla neuroilematta. Neuvolasta antavat varmaan taas lähetteen niskapoimu-ultraan, joka onkin sitten ihan omaa luokkaansa kauhun aiheuttajana. Viimeksihän se oli juuri siellä, missä todettiin keskeytynyt keskenmeno.
Ilmeisesti tämä kroppa ei sylkäisekään mitään ulos.
AAARRRGGGHHH nyt ei saa alkaa panikoida. Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan.
maanantai 21. toukokuuta 2012
Raskausviikko 6+5!
Nyt peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin!
Piti tietysti itkeä tirauttaa eilen ultrassa, kun lääkäri sanoi että täällä näkyy elävä sikiö.
Mutta viime kerrallakin meni vituiksi, joten ei tässä vielä voiton puolella olla.
Ensimmäinen kolmannes on ohi kesäkuun lopussa, joten tässä on vielä monen monta piinallista viikkoa jäljellä. Eikä tietty sittenkään vielä kaikki ole varmaa.
Mutta aivan ihanaa, että kaikki ainakin nyt näyttää hyvältä! Myös kysta oli kadonnut, joten olikohan se kamala vatsakipu mitä siellä reissussa ollessa yhtenä iltana oli, nimenomaan sitä kystan puhkeamiskipua?
Sama se, paras asia tietysti, että sekin on sieltä poissa! Jes!
Ja laskettu aika on näillä näkymin 10.1.2013!
Piti tietysti itkeä tirauttaa eilen ultrassa, kun lääkäri sanoi että täällä näkyy elävä sikiö.
Mutta viime kerrallakin meni vituiksi, joten ei tässä vielä voiton puolella olla.
Ensimmäinen kolmannes on ohi kesäkuun lopussa, joten tässä on vielä monen monta piinallista viikkoa jäljellä. Eikä tietty sittenkään vielä kaikki ole varmaa.
Mutta aivan ihanaa, että kaikki ainakin nyt näyttää hyvältä! Myös kysta oli kadonnut, joten olikohan se kamala vatsakipu mitä siellä reissussa ollessa yhtenä iltana oli, nimenomaan sitä kystan puhkeamiskipua?
Sama se, paras asia tietysti, että sekin on sieltä poissa! Jes!
Ja laskettu aika on näillä näkymin 10.1.2013!
Tänään ultraan!
Jännittää ihan kauheasti!
Onko siellä ketään? Onko se kukaan siellä edes hengissä?
Maalaan tietysti piruja seinille, mutta eihän tässä tilanteessa osaa eikä voi olla innoissaan. Pelkään niin helvetisti. Pessimisti ei pety, kuten sanotaan.
Onko siellä ketään? Onko se kukaan siellä edes hengissä?
Maalaan tietysti piruja seinille, mutta eihän tässä tilanteessa osaa eikä voi olla innoissaan. Pelkään niin helvetisti. Pessimisti ei pety, kuten sanotaan.
perjantai 18. toukokuuta 2012
Väsymystä ja verenpainetta
Ehdinkin tuossa jo muutama päivä sitten ihmetellä, että minne ne kaikki "raskausoireet" ovat kadonneet. No se väsymys nyt ainakin tuli paikalle. Ei tässä ole mitään järkeä, miten voi ihminen olla näin väsynyt. Voisin vain nukkua, nukkua ja vielä lisää nukkua. Esim. päikkärit olis ihan ehdottomat.
Heräsin eilen aika pirteänä n. klo 8 viettämään Helatorstaita. Hommailimme kotona kaikenlaista ja K lähti juoksulenkille josksu puolenpäivän jälkeen, minä menin nukkumaan. Vedin n. tunnin päikkärit ja olin sen jälkeen ihan pihalla taas kerran. Kävimme kävelyllä Jätkäsaaressa ihmettelemässä rakennustyömaita, hengailimme kotona, söimme...ja sitten tulikin Suomi-USA- matsi, eli yhtä kuin päikkärit mulle. Heräilin aina kun K karjui matsin tapahtumista.
klo 22 aikoihin olikin jo aika mennä yöunille. Tää on aivan naurettavaa.
Ja sitten se verenpaine. Siinä keskenmenneessä raskaudessa mulla oli kaiketi vähän korkea verenpaine ja olen nyt yrittänyt mittailla sitä. Mulla oli aika hyvä seurantajakso, mutta siihen tuli viikon paussi ja toissapäivänä aloitin uudestaan mittailun. Huolestuttavin tuloksin. Verenpaine huitelee jossain 138/92- tienoilla, ei hyvä ollenkaan. Silloin ennen sitä mittaamispaussia verenpaine oli paljon alhaisempi, jotain 124/72.
Huolestuttaa todellakin.
Heräsin eilen aika pirteänä n. klo 8 viettämään Helatorstaita. Hommailimme kotona kaikenlaista ja K lähti juoksulenkille josksu puolenpäivän jälkeen, minä menin nukkumaan. Vedin n. tunnin päikkärit ja olin sen jälkeen ihan pihalla taas kerran. Kävimme kävelyllä Jätkäsaaressa ihmettelemässä rakennustyömaita, hengailimme kotona, söimme...ja sitten tulikin Suomi-USA- matsi, eli yhtä kuin päikkärit mulle. Heräilin aina kun K karjui matsin tapahtumista.
klo 22 aikoihin olikin jo aika mennä yöunille. Tää on aivan naurettavaa.
Ja sitten se verenpaine. Siinä keskenmenneessä raskaudessa mulla oli kaiketi vähän korkea verenpaine ja olen nyt yrittänyt mittailla sitä. Mulla oli aika hyvä seurantajakso, mutta siihen tuli viikon paussi ja toissapäivänä aloitin uudestaan mittailun. Huolestuttavin tuloksin. Verenpaine huitelee jossain 138/92- tienoilla, ei hyvä ollenkaan. Silloin ennen sitä mittaamispaussia verenpaine oli paljon alhaisempi, jotain 124/72.
Huolestuttaa todellakin.
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Prkl
Tää on taas näitä päiviä.
Vanha kunnon vitutus on taas ykkösaiheena.
Kaikki ihmiset ja joka ikinen asia täällä vitun perselävessä vituttaa!
Tänään viimeistään se konsultti raportoi psykologisen testin tuloksia rekrytoivaan firmaan.
Tekis kyllä hyvää kuulla jotain hyviä uutisia.
En vittu jaksa täällä. Jengi on niin idioottia ja väsynyttä. Onneksi tietysti itse olen niin hyvä. heh.
Eipä tässä muuta.
Vanha kunnon vitutus on taas ykkösaiheena.
Kaikki ihmiset ja joka ikinen asia täällä vitun perselävessä vituttaa!
Tänään viimeistään se konsultti raportoi psykologisen testin tuloksia rekrytoivaan firmaan.
Tekis kyllä hyvää kuulla jotain hyviä uutisia.
En vittu jaksa täällä. Jengi on niin idioottia ja väsynyttä. Onneksi tietysti itse olen niin hyvä. heh.
Eipä tässä muuta.
tiistai 15. toukokuuta 2012
kamala nälkä! ja muita raskausoireita.
Ihan törkeä nälkä koko ajan! Ei tee mieli mitään erityisen epäterveellistä tai outoa, vaan ihan ylipäätään ruokaa. Söin äsken duunin ruokalassa varsin terveellisesti uunilohta ja ison lautasellisen salaattia ja vihanneksia. Mutat se nälkä. Huhhuh! No, jos safkan laatu pysyy edellä mainittuna, ei varmaan ainakaan ylimääräisistä kiloista tarvitse huolehtia.
Ja maanantaita odotellessa. Tiedän toistavani itseäni, mutta kun jännittää niin helvetisti.
Onks siellä oikeasti ketään? Onko tää taas pelkkää toiveajattelua?
Raskausoireiksi laskettaneen se nälkä, välillä tuleva turvotus, väsymys (joka kyllä loppui melkein alkuunsa, mikä kyllä huolestuttaa!) ja se, että eilen 14:ssä vieressäni istui mies, joka alkoi syödä banaania. Meinas lentää laatta siitä hajusta.
Mutta silti tätä kaikkea on yllättävän vähän, joten pelkään tietysti että raskaus on keskeytynyt omia aikojaan. Ruokahalun puutteestahan en ole koskaan kärsinyt. Moni onnekas tietysti luottaa siihen, että niin kauan kun ei veristä vuotoa näy, on kaikki kunnossa. Mutta mullahan ei viimeksikään tullut mitään vuotoja, vaan oli se keskeytynyt keskenmeno. Sitä pelkään eniten tälläkin hetkellä.
Odotan sekä innolla, että kauhulla maanantaita. Tavallaan pelkään mennä sinne. helvetin helvetti.
No, nyt pitää vaan olla ajattelematta ja keskittyä duunin tekoon.
Ja maanantaita odotellessa. Tiedän toistavani itseäni, mutta kun jännittää niin helvetisti.
Onks siellä oikeasti ketään? Onko tää taas pelkkää toiveajattelua?
Raskausoireiksi laskettaneen se nälkä, välillä tuleva turvotus, väsymys (joka kyllä loppui melkein alkuunsa, mikä kyllä huolestuttaa!) ja se, että eilen 14:ssä vieressäni istui mies, joka alkoi syödä banaania. Meinas lentää laatta siitä hajusta.
Mutta silti tätä kaikkea on yllättävän vähän, joten pelkään tietysti että raskaus on keskeytynyt omia aikojaan. Ruokahalun puutteestahan en ole koskaan kärsinyt. Moni onnekas tietysti luottaa siihen, että niin kauan kun ei veristä vuotoa näy, on kaikki kunnossa. Mutta mullahan ei viimeksikään tullut mitään vuotoja, vaan oli se keskeytynyt keskenmeno. Sitä pelkään eniten tälläkin hetkellä.
Odotan sekä innolla, että kauhulla maanantaita. Tavallaan pelkään mennä sinne. helvetin helvetti.
No, nyt pitää vaan olla ajattelematta ja keskittyä duunin tekoon.
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
jos ei vielä tullut keskenmenoa niin...
...sitten ei tule koskaan.
Oli nimittäin niin horror loppuviikko, että ei tehnyt bebélle varmaan kovin hyvää.
Viikon kuluttua nähdään, onko siellä kukaan hengissä vai ei.
Oli nimittäin niin, että niitä deadlineja noudatetaan sitten ihan niin hilkulla, että kaikki jää viime tippaan. Mulla oli perjantaina yhden koulutyön deadline klo 11, joten sitä onkin sitten mukava alkaa tehdä iltayhdeksän maissa. Miksi niin myöhään? No tietysti sinne psykologiseen testiin piti tehdä jotain idioottimaisia ennakkotehtäviä, joiden teossa venähti. No mä tein sitten klo 21-01 sitä koulutyötä ja vekkari oli soimassa öö klo 4.30, jolloin jatkoin sitä puol kasiin saakka. Ajattelin, että noin on parempi, koska silloin ehdin herätä kunnolla ennen testiä. Pahempi olis ollut, jos olisin tehnyt sitä vaikka viiteen asti aamulla ja nukkunut sitten pari tuntia ja lähtenyt suoraan. Ei ois varmaan edes uni tullut.
Siellä testissä menikin sitten kohtuullisen pitkään, minkä jälkeen jostain syystä oli pakko lähteä Zara- ja Stocka- kierrokselle etsimään sopivaa asua oopperaa varten (illalla klo 19, oli Tero Saarisen ym. tekemiä koreografioita - modernia tanssia ja vähän balettiakin). Miksi - koska mulla oli himassa sopiva asu, jonka sitten lopulta päädyin laittamaankin. Olisin voinut vain kipaista ostamaan sukkikset ja siinä kaikki. Mut ku ei.
Sit tulin himaan, söin, olin ihan koomassa ja meinasin myöhästyä tapaamisesta kaverini kanssa.
Meinasin myös nukahtaa katsomoon, vaikka esitys olikin hieno.
Sit himaan, unta palloon, ja tietysti heräsin jo kasilta.
Raaah.
Oli nimittäin niin horror loppuviikko, että ei tehnyt bebélle varmaan kovin hyvää.
Viikon kuluttua nähdään, onko siellä kukaan hengissä vai ei.
Oli nimittäin niin, että niitä deadlineja noudatetaan sitten ihan niin hilkulla, että kaikki jää viime tippaan. Mulla oli perjantaina yhden koulutyön deadline klo 11, joten sitä onkin sitten mukava alkaa tehdä iltayhdeksän maissa. Miksi niin myöhään? No tietysti sinne psykologiseen testiin piti tehdä jotain idioottimaisia ennakkotehtäviä, joiden teossa venähti. No mä tein sitten klo 21-01 sitä koulutyötä ja vekkari oli soimassa öö klo 4.30, jolloin jatkoin sitä puol kasiin saakka. Ajattelin, että noin on parempi, koska silloin ehdin herätä kunnolla ennen testiä. Pahempi olis ollut, jos olisin tehnyt sitä vaikka viiteen asti aamulla ja nukkunut sitten pari tuntia ja lähtenyt suoraan. Ei ois varmaan edes uni tullut.
Siellä testissä menikin sitten kohtuullisen pitkään, minkä jälkeen jostain syystä oli pakko lähteä Zara- ja Stocka- kierrokselle etsimään sopivaa asua oopperaa varten (illalla klo 19, oli Tero Saarisen ym. tekemiä koreografioita - modernia tanssia ja vähän balettiakin). Miksi - koska mulla oli himassa sopiva asu, jonka sitten lopulta päädyin laittamaankin. Olisin voinut vain kipaista ostamaan sukkikset ja siinä kaikki. Mut ku ei.
Sit tulin himaan, söin, olin ihan koomassa ja meinasin myöhästyä tapaamisesta kaverini kanssa.
Meinasin myös nukahtaa katsomoon, vaikka esitys olikin hieno.
Sit himaan, unta palloon, ja tietysti heräsin jo kasilta.
Raaah.
torstai 10. toukokuuta 2012
Turvotusta, turvotusta
Kyllä on niin turvonnut olo, että oikein!
Ihan törkeä turvonnut pömppis. Naamakin on turvonnut.
Ahdoin kyllä tossa männä päivänä sipsejä ja Kallen kaviaaria napaani, joten suolassa on se salaisuus.
Mutta tuohon alavatsan kivikovaan pömppöön se ei kyllä liity.
Viikon päästä maanantaina on vasta se ultra. Miten mä jaksan siihen asti! Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Jännää myös saada tietää minkä kokoinen kaveri siellä on. Siis jos on. Kun sen pitkän kierron takia en ole ihan varma viikoista.
Mutta kai siellä sit joku on, ainakin ollut (hengissä), koska testit näyttivät plussaa ja menkkoja ei kuulu. Mutta kun on vaan niin vaikea uskoa todeksi!
Ah, ens viikolla on helatorstai. Lyhyt viikko. Tekee hyvää.
Nyt väsyttää taas niin paljon ettei aivot edes toimi, mutta olinkin jo klo 7 junalla aamulla liikkeellä. Pitäis kirjottaá myös koulujuttua, mutta en tiedä olisko syytä nyt yrittää torkahtaa edes vähän, olisko himassa sit enemmän energiaa.
Se psykologinen testi on sit huomenna. Ei mene ihan niinkuin Strömsössä.
Ihan törkeä turvonnut pömppis. Naamakin on turvonnut.
Ahdoin kyllä tossa männä päivänä sipsejä ja Kallen kaviaaria napaani, joten suolassa on se salaisuus.
Mutta tuohon alavatsan kivikovaan pömppöön se ei kyllä liity.
Viikon päästä maanantaina on vasta se ultra. Miten mä jaksan siihen asti! Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Jännää myös saada tietää minkä kokoinen kaveri siellä on. Siis jos on. Kun sen pitkän kierron takia en ole ihan varma viikoista.
Mutta kai siellä sit joku on, ainakin ollut (hengissä), koska testit näyttivät plussaa ja menkkoja ei kuulu. Mutta kun on vaan niin vaikea uskoa todeksi!
Ah, ens viikolla on helatorstai. Lyhyt viikko. Tekee hyvää.
Nyt väsyttää taas niin paljon ettei aivot edes toimi, mutta olinkin jo klo 7 junalla aamulla liikkeellä. Pitäis kirjottaá myös koulujuttua, mutta en tiedä olisko syytä nyt yrittää torkahtaa edes vähän, olisko himassa sit enemmän energiaa.
Se psykologinen testi on sit huomenna. Ei mene ihan niinkuin Strömsössä.
maanantai 7. toukokuuta 2012
Oh my god! Duuni!
Niin siis olin hakenut uutta duunia. Ja kävin haastattelussakin. En kertonut uunissa olevasta pullasta, koska testihän oli tehty paria päivää aiemmin ja faijakin oli neuvonut, että ehkä nyt ei ihan ekassa haastattelussa kannata mainita. Toki on reilua uutta työnantajaakin kohtaan sanoa mahd. aikaisin, vaikka tietysti lain mukaan ei tarttis vielä piiiitkiiin aikoihin, jos sen duunin sitten sais. Mutta kyllä mä sanon, jos tää tästä etenee vielä edemmäs, koska kyllä suorapuheisuus ja reiluus kannattaa mielestäni aina. Ei ole hyvä tehdä työnantajalle vittumaista temppua. Ja jos ovat järkeviä (ja tässä casessa uskon että ovatkin), ja haluavat mut sinne tarpeeksi kovasti, tämä ei muodostu ongelmaksi.
Mutta kattoo ny.
Mutta siis se rekrytoiva tyyppi, mahdollinen tuleva pomoni, soitti ja pyysi psykologiseen testiin! JES! He haastattelivat viime viikolla ja koko tämän viikon rumba jatkuu, sanoivat että olin toinen, jota haastattelivat ja että kaiken kaikkiaan meitä on reilu 10. Alunperinhän he sanoivat, että soittelevat jatkoista tämän (siis nyt kuluvan) viikon jälkeen, mutta että hän ja hänen esimiehensä olivat niin vakuuttuneita siitä, että haluavat mut jatkoon, että haluavat saada hommat eteenpäin jo nyt!!!! Ja nyt on siis maanantai!! ja mä olin haastattelussa torstaina!!
Jostain testausfirmasta soitetaan tän viikon aikana ja sovitaan tarkka ajankohta sille hommalle sitten.
Ihan mieletöntä!
Eikä siinä vielä kaikki. Avasin privaattimeilini, ja sinne oli tämä potentiaalinen uusi esimies lähettänyt materiaalia, josta arveli olevan hyötyä gradussani!!!! Un-fucking-believable!
Ei pidä innostua liikaa nyt.
Mutta kyllä tää aika hyvältä näyttää, pakko myöntää!
Mutta kattoo ny.
Mutta siis se rekrytoiva tyyppi, mahdollinen tuleva pomoni, soitti ja pyysi psykologiseen testiin! JES! He haastattelivat viime viikolla ja koko tämän viikon rumba jatkuu, sanoivat että olin toinen, jota haastattelivat ja että kaiken kaikkiaan meitä on reilu 10. Alunperinhän he sanoivat, että soittelevat jatkoista tämän (siis nyt kuluvan) viikon jälkeen, mutta että hän ja hänen esimiehensä olivat niin vakuuttuneita siitä, että haluavat mut jatkoon, että haluavat saada hommat eteenpäin jo nyt!!!! Ja nyt on siis maanantai!! ja mä olin haastattelussa torstaina!!
Jostain testausfirmasta soitetaan tän viikon aikana ja sovitaan tarkka ajankohta sille hommalle sitten.
Ihan mieletöntä!
Eikä siinä vielä kaikki. Avasin privaattimeilini, ja sinne oli tämä potentiaalinen uusi esimies lähettänyt materiaalia, josta arveli olevan hyötyä gradussani!!!! Un-fucking-believable!
Ei pidä innostua liikaa nyt.
Mutta kyllä tää aika hyvältä näyttää, pakko myöntää!
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
miksei mitään todisteita...
Ei vieläkään mitään tuntemuksia. Väsyttää vain, siinä kaikki.
Ei okseta (no varmaan ihan hyvä asia sinänsä), ei maistu metalli suussa, ei ällötä kahvi.... ei mitään.
Haluaisin jotain konkreettisempaa vakuutusta siitä, että siellä tosiaan on joku.
Alavatsassa välillä saattaa vihlaista, mutta sekään ei riitä vakuuttamaan minua.
Tasan 2 viikkoa pitäisi malttaa! Aargh! Silloin vasta ultra.
Todennäköisesti paskon housuuni paniikissa sitä ennen.
Ei okseta (no varmaan ihan hyvä asia sinänsä), ei maistu metalli suussa, ei ällötä kahvi.... ei mitään.
Haluaisin jotain konkreettisempaa vakuutusta siitä, että siellä tosiaan on joku.
Alavatsassa välillä saattaa vihlaista, mutta sekään ei riitä vakuuttamaan minua.
Tasan 2 viikkoa pitäisi malttaa! Aargh! Silloin vasta ultra.
Todennäköisesti paskon housuuni paniikissa sitä ennen.
torstai 3. toukokuuta 2012
Ryhdistäydy!
En saa yhtään mitään aikaiseksi! Deadlinet paukkuvat mutta en saa, en siis kerta kaikkiaan saa tehtyä YHTÄÄN MITÄÄN. Vedin tänään 1,5 tunnin päikkärit, jotka kyllä tulivat tarpeeseen. Mutta sen lisäksi...
Miksi en ole tehnyt mitään? Päivä on hujahtanut pelkkään tuijotteluun ja haukotteluun, en saa tartuttua toimeen missään asiassa. Todella, todella raivostuttavaa.
Miksi en ole tehnyt mitään? Päivä on hujahtanut pelkkään tuijotteluun ja haukotteluun, en saa tartuttua toimeen missään asiassa. Todella, todella raivostuttavaa.
Jumaliste! Raskaana!
Herraisä sentään! Neuroilen nyt täällä, mutta tein taas aamulla uuden raskaustestin ja plussaa näytti.
Ostin eilen Clearbluen kaksoispakkauksen sitä halvempaa versiota. Positiivista vastausta niin eilen, kuin tänäänkin.
Ostin myös tänään uuden Clearbluen, sen monitorillisen version joka kertoo raskausviikot. En ole koskaan käyttänyt sellaista, koska se on niin kallis etten ole raaskinut.
Mutta nyt pistin elämän pirstaleiksi ja satsasin huimat 13 e (apteekissa on apteekkihinnat), koska nyt minulla ei ole sen Primolut- kuurin takia ollenkaan varmuutta siitä, milloin vauva on saanutkaan alkunsa.
Kohta vois kokeilla senkin tehdä!
Tässä on muuten nyt täysin sama meininki päällä kuin edelliselläkin kerralla. Ei ole mitään oireita, mitä nyt ehkä vähän väsyttää. Rintoja aristaa tuskin lainkaan, ei ole erityisen nälkä eikä erityisen jano. No, tietysti ihan hyväkin, että oksentelua ei ole. Ei ollut mutsillakaan aikoinaan. Mutta samojen asioiden kanssa tässä painiskelen, eli olisi kiva jos olisi jotain konkreettista todistusaineistoa raskaana olemisesta.
Positiiviset raskaustestit eivät näköjään riitä.
Neuvolan aika olisi varmaan kuun loppupuolella.
Ostin eilen Clearbluen kaksoispakkauksen sitä halvempaa versiota. Positiivista vastausta niin eilen, kuin tänäänkin.
Ostin myös tänään uuden Clearbluen, sen monitorillisen version joka kertoo raskausviikot. En ole koskaan käyttänyt sellaista, koska se on niin kallis etten ole raaskinut.
Mutta nyt pistin elämän pirstaleiksi ja satsasin huimat 13 e (apteekissa on apteekkihinnat), koska nyt minulla ei ole sen Primolut- kuurin takia ollenkaan varmuutta siitä, milloin vauva on saanutkaan alkunsa.
Kohta vois kokeilla senkin tehdä!
Tässä on muuten nyt täysin sama meininki päällä kuin edelliselläkin kerralla. Ei ole mitään oireita, mitä nyt ehkä vähän väsyttää. Rintoja aristaa tuskin lainkaan, ei ole erityisen nälkä eikä erityisen jano. No, tietysti ihan hyväkin, että oksentelua ei ole. Ei ollut mutsillakaan aikoinaan. Mutta samojen asioiden kanssa tässä painiskelen, eli olisi kiva jos olisi jotain konkreettista todistusaineistoa raskaana olemisesta.
Positiiviset raskaustestit eivät näköjään riitä.
Neuvolan aika olisi varmaan kuun loppupuolella.
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Totta edelleen!
Hätäilin taas aamulla ja kävin ostamassa Kampin apteekista parit testit, tällä kertaa eri merkkiä kuin aikaisemmin. Ja kyllä, siellä se positiivinen merkki taas oli.
Täytyy olla ajattelematta tätä sen enempää ja ottaa ihan rauhassa.
Pitää myös mittailla verenpainetta ja seurata, että se pysyy hyvällä tasolla.
Siinä kaikki.
Over and out.
Täytyy olla ajattelematta tätä sen enempää ja ottaa ihan rauhassa.
Pitää myös mittailla verenpainetta ja seurata, että se pysyy hyvällä tasolla.
Siinä kaikki.
Over and out.
tiistai 1. toukokuuta 2012
Haamuviiva raskaustestissä!
Apua apua apua apua
Kiertopäivä 34:kö se nyt on? Ja oli täysin mahdotonta olla testaamatta.
Ja haamuviiva. Siis todella, todella hailakka. Mutta on se siellä.
K näkee sen myös, eikä hän sano niin vain miellyttääkseen minua.
Nyt ei saa innostua. OMG OMG OMG
Älä innostu. ÄLÄ. INNOSTU.
Mitä nyt pitää tehdä?!?! Ok, hengittää syvään, olla niinkuin ei oliskaan.
Odottaa päivä, pari. Tehdä uusi testi ja toivoa kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että viiva vahvistuu ja siellä tosiaan tapahtuisi jotain.
Ei pidä lähteä liikaa analysoimaan omia tuntemuksiaan, koska perinteisesti jos liikaa suunnittelee ja vauhkoaa, kaikki menee vituiksi.
Mutta sanonpa silti tämän verran: a) äsken yskiessäni tuntui neulanpistoja alavatsan seudulla ja b) olen vietätnyt Vappua täysin sikeässä unessa, ei puhettakaan että olisi jaksanut edes harkita minnekään lähtemistä.
Mutta siinäpä se.
Vai voiko olla niin, että keväästä innostuneena ja parsaa ahmineena raskaustestin sai sekoamaan paljon puhuttu ja pahamaineinen parsapissa ? Aiheesta lisää Eeva Kolun loistavassa kolumnissa, jonne pääsee tästä.
Kiertopäivä 34:kö se nyt on? Ja oli täysin mahdotonta olla testaamatta.
Ja haamuviiva. Siis todella, todella hailakka. Mutta on se siellä.
K näkee sen myös, eikä hän sano niin vain miellyttääkseen minua.
Nyt ei saa innostua. OMG OMG OMG
Älä innostu. ÄLÄ. INNOSTU.
Mitä nyt pitää tehdä?!?! Ok, hengittää syvään, olla niinkuin ei oliskaan.
Odottaa päivä, pari. Tehdä uusi testi ja toivoa kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että viiva vahvistuu ja siellä tosiaan tapahtuisi jotain.
Ei pidä lähteä liikaa analysoimaan omia tuntemuksiaan, koska perinteisesti jos liikaa suunnittelee ja vauhkoaa, kaikki menee vituiksi.
Mutta sanonpa silti tämän verran: a) äsken yskiessäni tuntui neulanpistoja alavatsan seudulla ja b) olen vietätnyt Vappua täysin sikeässä unessa, ei puhettakaan että olisi jaksanut edes harkita minnekään lähtemistä.
Mutta siinäpä se.
Vai voiko olla niin, että keväästä innostuneena ja parsaa ahmineena raskaustestin sai sekoamaan paljon puhuttu ja pahamaineinen parsapissa ? Aiheesta lisää Eeva Kolun loistavassa kolumnissa, jonne pääsee tästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)