Mukamas tehokkaan päivän saldo jäi tällaiseksi:
Aamiainen, Hesari ja Kuukausiliite
Tyhjäntoimittamista ja haahuilua ympäri asuntoa
Pitkä puhelu mutsin kanssa
Kaupungille eli ovesta ulos. Yhden oikeasti tärkeän asian hoito, johon menikin vain 5 min ennakoidun 2h sijaan ( ei, asia ei liittynyt Kelaan)
Palloilua kauppahallissa
Palloilua Stockan Herkussa
Kotiin ja lounaan syönti
Eilinen Talouselämä ja päikkärit
Jotain ryhdistäytymistä pitäis harrastaa. Ja itse asiassa kello on vasta 17, joten tässä ehtii vaikka mitä vielä. Ok on lauantai, mutta eivätköhän nämä päivät sula yhdeksi puuroksi joka tapauksessa. Tähän aikaan olisi normaali töissäkäyvä ehkä tullut kotiin, eikä välttämättä edes vielä. Ja sellaisenkin ehdin tehdä iltaisin vaikka mitä. E päivä ollut vielä tässä vaikka ulkona on säkkipimeää.
lauantai 1. joulukuuta 2012
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Raskausviikko 34+0 ja sydänkäyrillä käynti Naistenklinikalla
Kaikki näyttää nyt ihan hyvältä! Kävin aamulla "käyrillä" Naistenklinikan äitiyspolilla ja mittailua harrastettiin puolisen tuntia. Oikein hyvältä käyrältä kuulemma näytti ja pissa oli puhdas. Verenpaine oli ehkä vähän korkealla edelleenkin niistä lääkkeistä huolimatta. Mutta koska alapaine oli alle 100 ja yläpaine pysynyt alle 140, ei lähdetty tekemään mitään toimenpiteitä. Lääkettä pitää kuitenkin syödä edelleen ja mittailla paineita kotona. Sen lisäksi pitää tietysti seurata raskausmyrkytysoireita, kuten päänsärkyä, vannemaista ylävatsakipua, näköhäiriöitä jne.
Vauva oli edelleen raivotarjonnassa ja liikkui vilkkaasti. Ja pieni koko on luultavimmin geneettistä.
Katsotaan ja seurataan tilannetta!
Vauva oli edelleen raivotarjonnassa ja liikkui vilkkaasti. Ja pieni koko on luultavimmin geneettistä.
Katsotaan ja seurataan tilannetta!
tiistai 27. marraskuuta 2012
Äitiyspoliklinikalle
Huomenna äitiyspolille tsekkaukseen. Toivottavasti kaikki on hyvin, toivottavasti pikkuinen olisi vähän kasvanutkin.
Nyt on hurja viikko menossa: äitiysloma alkaa ja muutto on perjantaina. Ja töitäkin ihan kiitettävästi vielä nämä viimeiset päivät. Tässä ei todellakaan pääse chillailemaan, vaikka torstaina aionkin lopetella päivän hyvissä ajoin. On monta hoidettavaa hommaa ja täytyy briiffata työkavereita kaikista keskeneräisistä hommista. Torstaina pitäisi tyhjentää kaikki kamatkin laatikkoon ja siirtää varastohuoneeseen, ihan siis printteristä ja läppärin telakasta lähtien.
Täytyy yrittää ottaa niin rauhallisesti kuin vain mahdollista.
Miksiköhän se suurin pelko vauvan hyvinvoinnista osuu aina päivälle ennen neuvolaa tai muuta tsekkausta? En ymmärrä! Nytkin hirvittää koko ajan. Pitäisi ehkä heittäytyä tuohon sohvalle hetkeksi ja kuulostella liikkeitä. Paitsi että nyt rääpäle ystävällisesti alkoi nuppailla jollain raajalla! Kaveri tietää, että äiti on vähän stressaantunut nyt. Hehe.
Alapaine on pysynyt jossain 90 tuntumassa, mikä on tyhmää ja ehkä hitusen liian korkealla vaikka lääkitys onkin päällä. Katsotaan siis mitä sanovat!
Sorry, ihan tylsä postaus. Ei mitään uutta, ei mitään kerrottavaa. Jäsentelin vain ajatuksiani. Huomenna ehkä jotain vähän relevantimpaa.
Nyt on hurja viikko menossa: äitiysloma alkaa ja muutto on perjantaina. Ja töitäkin ihan kiitettävästi vielä nämä viimeiset päivät. Tässä ei todellakaan pääse chillailemaan, vaikka torstaina aionkin lopetella päivän hyvissä ajoin. On monta hoidettavaa hommaa ja täytyy briiffata työkavereita kaikista keskeneräisistä hommista. Torstaina pitäisi tyhjentää kaikki kamatkin laatikkoon ja siirtää varastohuoneeseen, ihan siis printteristä ja läppärin telakasta lähtien.
Täytyy yrittää ottaa niin rauhallisesti kuin vain mahdollista.
Miksiköhän se suurin pelko vauvan hyvinvoinnista osuu aina päivälle ennen neuvolaa tai muuta tsekkausta? En ymmärrä! Nytkin hirvittää koko ajan. Pitäisi ehkä heittäytyä tuohon sohvalle hetkeksi ja kuulostella liikkeitä. Paitsi että nyt rääpäle ystävällisesti alkoi nuppailla jollain raajalla! Kaveri tietää, että äiti on vähän stressaantunut nyt. Hehe.
Alapaine on pysynyt jossain 90 tuntumassa, mikä on tyhmää ja ehkä hitusen liian korkealla vaikka lääkitys onkin päällä. Katsotaan siis mitä sanovat!
Sorry, ihan tylsä postaus. Ei mitään uutta, ei mitään kerrottavaa. Jäsentelin vain ajatuksiani. Huomenna ehkä jotain vähän relevantimpaa.
maanantai 26. marraskuuta 2012
33+5: äitiysloma häämöttää! Varoitus: sisältää jouluhössötystä
Olo on ollut epämääräinen, verenpaine on laskenut jonkun verran, mutta alapaine on edelleen korkeahko.
Ei kuitenkaan siellä hälyyttävissä rajoissa, joten katsotaan päivä kerrallaan.
Ylihuomenna on aika hoitajan vastaanotolle NKL:n äitiyspoliklinikalle. Olen vilpittömästi iloinen siitä, että yhteiskunta seuraa vointiani tarkasti.
Mitäs muuta sitten. Viimeinen työviikko meneillään! Enää 3 herätystä! SAIRASTA! Perjantai on ihan oikeasti äitiysloman ensimmäinen päivä, en voi uskoa. Ja tuntuu nyt nololta lähteä sluibailemaan, koska olo on kuitenkin suuressa mittakaavassa tosi hyvä. Mulla on melkein sellainen olo, että pitäisi olla pää/lapsi kainalossa, että voisi jäädä äitiyslomalle. Mutta ehkä pitää olla vain tyytyväinen ja lepäillä kotona. Eihän yhtäkään vauvanvaatettakaan ole pesty vielä. Enkä ole myöskään järjestellyt niitä kokojen mukaan, hankkinut ensimmäistäkään rasvaa tai vaippapakettia. Mitä näitä nyt on.
On se oikeasti ihanaa päästä lepäilemään ja järjestelemään paikkoja. Saa nukkua niin pitkään kuin huvittaa, voi ottaa päiväunet, voi tehdä jouluvalmisteluita kaikessa rauhassa eikä juosten kusten viimeisellä viikolla.
Nyt hyvissä ajoin voisin jo ihan ekana kirjoittaa joulukortit ja ostaa + pakata lahjat. Koristella kotia tietysti myös. Ei meillä hirveästi mitään koristeita ole eikä tule, mutta valkoisia joulutähtiä ja jouluruusuja voisin ainakin hankkia. Ja ovikranssin.
Ja sitten ne safkat. Meillehän tulevat sekä oma perheeni, että appivanhemmat Jouluaattona, mikä tietysti on fiksu juttu viimeisillään raskaana olevalle. Mutta ei se mitään! Esivalmistelen safkat näin:
Näkkileipää voin paistaa jo joulukuun alkupuolella, samoin piparkakkuja. Jälkkärinä tulee olemaan tyrni- tai puolukkasorbettia, jonka voi myös tehdä jo hyvissä ajoin. Meillä on ollut ajatuksena, ettei Jouluna tarvitse vetää mitään ähkyjä (miksi ikinä pitäisi vetää? Joulu ei tänä päivänä ole kenellekään vuoden ainoa kerta, jolloin saa mahansa täyteen) ja koska on kuitenkin alku- ja pääruokaa, on meillä jälkkäri aina tuollainen todella kevyt, pieni ja raikas. Ja onhan sellainen punainen tai oranssi sorbettipallo myös aika kaunis.
Koiran ulkoiluttamisien ja vastaavien välitiskaamisien jälkeen avataan lahjoja ja juodana kahvit. Kahvin kanssa on kyllä kakku, joka pitää tehdä ehkä aatonaattona. Meillä on ollut tapana tehdä Nigella Lawsonin karpalo-appelsiinikakku, joka on tosi raikas, helppotekoinen ja jouluinen. Kahvipöydässä on myös piparkakkuja ja karkkeja. Karkkeja ei ehkä ole tänä vuonna niin montaa eri laatua, annan jotain helpotusta itselleni. Jotain fudgea teen ainakin, joku toffee pitää olla, itse tehty dajm on aina hyvää ja miksei vaikka lumikarpaloitakin voisi tehdä, ne ovat kauniita ja "hiukan" kevyempiä kuin nuo muut. Ja tryffeleitä pitää olla! Samasta pohjamassasta saa erilaisia: ainakin chilillä maustettuja voisin tehdä ja joku appelsiiniaiheinen voisi olla hyvä. Ja jotain, missä on minttua ja suklaata.
Karkkien tekeminen ajoittuu kyllä joulunalusviikolle, joten lahjat ym.pitää olla valmiina siinä vaiheessa. Paitsi että karkit eivät lisäaineettomuutensa takia säily, ne eivät myöskään säily.
Viime hetken hommia on myös lohen ja siian graavaus ja silakoiden tekeminen. Kalat ovat kyllä helppo nakki, ostan valmiita silakkafileitä enkä ala mitään perkaamisoperaatioita suorittaa. Niihin ei siis onneksi mene paljoa aikaa. Kinkkua meille ei tule, hyi hitto. Joulukinkku ei jotenkin ollenkaan houkuttele. Ajattelin tehdä kalkkunaa: joko kokonaisen kalkkunan tai sitten pelkän kalkkunanrinnan, jonka täyttäisin ja käärisin rullalle. Kalkkunan kanssa vain kastiketta ja ehkä jotain uunijuureksia. Perunoita syödään kuitenkin kalojen kanssa, joten mitään jatkoperunoita missään muodossa ei ole tulossa.¨
Huh. Pärjättäisiinkö noilla?
En ole mikään kotoilija enkä hössöttäjä, paitsi Jouluna. En juurikaan stressaa mistään, en ole tuon vauvankaan kamoja vauhkonnut tms. Mutta jouluvalmistelut ovat ihania ja nautin joulutunnelmasta ja yleisestä fiiliksestä, jonka saan juuri hössöttämällä noiden safkojen ympärillä, pakkaamalla lahjoja, kuuntelemalla joululauluja ja juomalla glögiä. Alkoholitonta, perkele vieköön.
Niin ja mitä joululauluja kuunnellaan? No aika perinteisiä. Bachin Jouluoratotio ja etenkin Jauchzet frohlocket. Se on niiiin ihana. Ja sitten tykkään myös sellaisista vanhoista anglosaksisista joululauluista - siis niistä, mitä lauletaan sellaisella vanhanaikaisella englannilla.
Hyvää adventin aikaa kaikille!
Ei kuitenkaan siellä hälyyttävissä rajoissa, joten katsotaan päivä kerrallaan.
Ylihuomenna on aika hoitajan vastaanotolle NKL:n äitiyspoliklinikalle. Olen vilpittömästi iloinen siitä, että yhteiskunta seuraa vointiani tarkasti.
Mitäs muuta sitten. Viimeinen työviikko meneillään! Enää 3 herätystä! SAIRASTA! Perjantai on ihan oikeasti äitiysloman ensimmäinen päivä, en voi uskoa. Ja tuntuu nyt nololta lähteä sluibailemaan, koska olo on kuitenkin suuressa mittakaavassa tosi hyvä. Mulla on melkein sellainen olo, että pitäisi olla pää/lapsi kainalossa, että voisi jäädä äitiyslomalle. Mutta ehkä pitää olla vain tyytyväinen ja lepäillä kotona. Eihän yhtäkään vauvanvaatettakaan ole pesty vielä. Enkä ole myöskään järjestellyt niitä kokojen mukaan, hankkinut ensimmäistäkään rasvaa tai vaippapakettia. Mitä näitä nyt on.
On se oikeasti ihanaa päästä lepäilemään ja järjestelemään paikkoja. Saa nukkua niin pitkään kuin huvittaa, voi ottaa päiväunet, voi tehdä jouluvalmisteluita kaikessa rauhassa eikä juosten kusten viimeisellä viikolla.
Nyt hyvissä ajoin voisin jo ihan ekana kirjoittaa joulukortit ja ostaa + pakata lahjat. Koristella kotia tietysti myös. Ei meillä hirveästi mitään koristeita ole eikä tule, mutta valkoisia joulutähtiä ja jouluruusuja voisin ainakin hankkia. Ja ovikranssin.
Ja sitten ne safkat. Meillehän tulevat sekä oma perheeni, että appivanhemmat Jouluaattona, mikä tietysti on fiksu juttu viimeisillään raskaana olevalle. Mutta ei se mitään! Esivalmistelen safkat näin:
Näkkileipää voin paistaa jo joulukuun alkupuolella, samoin piparkakkuja. Jälkkärinä tulee olemaan tyrni- tai puolukkasorbettia, jonka voi myös tehdä jo hyvissä ajoin. Meillä on ollut ajatuksena, ettei Jouluna tarvitse vetää mitään ähkyjä (miksi ikinä pitäisi vetää? Joulu ei tänä päivänä ole kenellekään vuoden ainoa kerta, jolloin saa mahansa täyteen) ja koska on kuitenkin alku- ja pääruokaa, on meillä jälkkäri aina tuollainen todella kevyt, pieni ja raikas. Ja onhan sellainen punainen tai oranssi sorbettipallo myös aika kaunis.
Koiran ulkoiluttamisien ja vastaavien välitiskaamisien jälkeen avataan lahjoja ja juodana kahvit. Kahvin kanssa on kyllä kakku, joka pitää tehdä ehkä aatonaattona. Meillä on ollut tapana tehdä Nigella Lawsonin karpalo-appelsiinikakku, joka on tosi raikas, helppotekoinen ja jouluinen. Kahvipöydässä on myös piparkakkuja ja karkkeja. Karkkeja ei ehkä ole tänä vuonna niin montaa eri laatua, annan jotain helpotusta itselleni. Jotain fudgea teen ainakin, joku toffee pitää olla, itse tehty dajm on aina hyvää ja miksei vaikka lumikarpaloitakin voisi tehdä, ne ovat kauniita ja "hiukan" kevyempiä kuin nuo muut. Ja tryffeleitä pitää olla! Samasta pohjamassasta saa erilaisia: ainakin chilillä maustettuja voisin tehdä ja joku appelsiiniaiheinen voisi olla hyvä. Ja jotain, missä on minttua ja suklaata.
Karkkien tekeminen ajoittuu kyllä joulunalusviikolle, joten lahjat ym.pitää olla valmiina siinä vaiheessa. Paitsi että karkit eivät lisäaineettomuutensa takia säily, ne eivät myöskään säily.
Viime hetken hommia on myös lohen ja siian graavaus ja silakoiden tekeminen. Kalat ovat kyllä helppo nakki, ostan valmiita silakkafileitä enkä ala mitään perkaamisoperaatioita suorittaa. Niihin ei siis onneksi mene paljoa aikaa. Kinkkua meille ei tule, hyi hitto. Joulukinkku ei jotenkin ollenkaan houkuttele. Ajattelin tehdä kalkkunaa: joko kokonaisen kalkkunan tai sitten pelkän kalkkunanrinnan, jonka täyttäisin ja käärisin rullalle. Kalkkunan kanssa vain kastiketta ja ehkä jotain uunijuureksia. Perunoita syödään kuitenkin kalojen kanssa, joten mitään jatkoperunoita missään muodossa ei ole tulossa.¨
Huh. Pärjättäisiinkö noilla?
En ole mikään kotoilija enkä hössöttäjä, paitsi Jouluna. En juurikaan stressaa mistään, en ole tuon vauvankaan kamoja vauhkonnut tms. Mutta jouluvalmistelut ovat ihania ja nautin joulutunnelmasta ja yleisestä fiiliksestä, jonka saan juuri hössöttämällä noiden safkojen ympärillä, pakkaamalla lahjoja, kuuntelemalla joululauluja ja juomalla glögiä. Alkoholitonta, perkele vieköön.
Niin ja mitä joululauluja kuunnellaan? No aika perinteisiä. Bachin Jouluoratotio ja etenkin Jauchzet frohlocket. Se on niiiin ihana. Ja sitten tykkään myös sellaisista vanhoista anglosaksisista joululauluista - siis niistä, mitä lauletaan sellaisella vanhanaikaisella englannilla.
Hyvää adventin aikaa kaikille!
tiistai 20. marraskuuta 2012
Turvotusta, verenpainetta, stressiä ja mitä näitä nyt on
Voi kikkeliskokkelis sentään. Muistattehan Pulttiboisin kikkeliskokkelis- miehen? Tää on tää maailma! Kenties saamme elää. Sul on mun luonto, nii, kikkeliskokkelis vaan, niin. Nii-i!
Kävin tänään neuvolassa tarkastuttamassa sf- mittaa. Olisi nyt ikään kuin 2cm suurempi kuin viimeksi, mutta kyllä tuo sf-mittailu tuntuu aikamoiselta hakuammunnalta. Nyt oli toki sama neuvolantäti, mutta kyllä varmaan hänelläkin voi mittaustulos olla jotain muuta kuin standardi. Verenpaine oli taas ollut aamulla melko korkea.
Piirsimme kasvukäyrää, joka olikin vähän hassun mallinen. Vauvan sydänäänet olivat kuitenkin hyvät.
Terkalla riitti kuitenkin sympatiaa (ja ehkä huolta?) ja hän halusi laittaa lähetteen NKL:lle äitiyspolille. Hän myös faksasi sf- mittakäyrän sinne ja laittoi siis ei-kiireellisen lähetteen, lääkäri sen sitten siellä arvioi.
No kävikin niin hyvin, että NKL:ltä oltiin yhteydessä ja saatiin varattua aika jo huomiselle aamupäivälle! Tämä ei ole siis osoitus mistään elämää suuremmasta dramatiikasta, koska siellä lääkäri oli kuulemma sanonut, että josko viikon sisään kävisin. Siellä oli kuitenkin ollut joku peruutusaika, joten homma saatiin heti eteenpäin. Se oli mahtava uutinen, kiitos siitä. Saapahan varmuuden.
Tosin voisin kuvitella, että vauva on vain sirorakenteinen eikä sellainen mörssäri, kuin mitä media antaa ymmärtää kaikkien vauvojen tänä päivänä olevan. Onhan se fakta, että ihmiset ovat jo katukuvasta päätellen tosi paljon lihavampia kuin menneinä vuosikymmeninä. Ei tarvitse kuin katsoa 10 minuuttia Tuuri- ohjelmaa, niin huomaa normaalin rajoissa olevan BMI:n omaavien ihmisten olevan vähemmistössä. Ja jos läskit (sori) saavat isoja sokerivauvoja, niin ehkä väliin solahtava sirompi vauva kiinnittää huomion ja herättää huolestusta.
Katsotaan mitä huomenna sanotaan.
Mitäs hittoa sitä pitäisi syödä tänään. Olis vähän nälkä, eniten tekisi mieli Mäkkisafkaa. Mutta verenpaineen takia se taitaa olla kiellettyjen listalla. En kyllä jaksaisi oikein kokatakaan mitään. Äääähhhh mitä mä nyt keksin. Mistä saisi hyvän salaatin?
Kävin tänään neuvolassa tarkastuttamassa sf- mittaa. Olisi nyt ikään kuin 2cm suurempi kuin viimeksi, mutta kyllä tuo sf-mittailu tuntuu aikamoiselta hakuammunnalta. Nyt oli toki sama neuvolantäti, mutta kyllä varmaan hänelläkin voi mittaustulos olla jotain muuta kuin standardi. Verenpaine oli taas ollut aamulla melko korkea.
Piirsimme kasvukäyrää, joka olikin vähän hassun mallinen. Vauvan sydänäänet olivat kuitenkin hyvät.
Terkalla riitti kuitenkin sympatiaa (ja ehkä huolta?) ja hän halusi laittaa lähetteen NKL:lle äitiyspolille. Hän myös faksasi sf- mittakäyrän sinne ja laittoi siis ei-kiireellisen lähetteen, lääkäri sen sitten siellä arvioi.
No kävikin niin hyvin, että NKL:ltä oltiin yhteydessä ja saatiin varattua aika jo huomiselle aamupäivälle! Tämä ei ole siis osoitus mistään elämää suuremmasta dramatiikasta, koska siellä lääkäri oli kuulemma sanonut, että josko viikon sisään kävisin. Siellä oli kuitenkin ollut joku peruutusaika, joten homma saatiin heti eteenpäin. Se oli mahtava uutinen, kiitos siitä. Saapahan varmuuden.
Tosin voisin kuvitella, että vauva on vain sirorakenteinen eikä sellainen mörssäri, kuin mitä media antaa ymmärtää kaikkien vauvojen tänä päivänä olevan. Onhan se fakta, että ihmiset ovat jo katukuvasta päätellen tosi paljon lihavampia kuin menneinä vuosikymmeninä. Ei tarvitse kuin katsoa 10 minuuttia Tuuri- ohjelmaa, niin huomaa normaalin rajoissa olevan BMI:n omaavien ihmisten olevan vähemmistössä. Ja jos läskit (sori) saavat isoja sokerivauvoja, niin ehkä väliin solahtava sirompi vauva kiinnittää huomion ja herättää huolestusta.
Katsotaan mitä huomenna sanotaan.
Mitäs hittoa sitä pitäisi syödä tänään. Olis vähän nälkä, eniten tekisi mieli Mäkkisafkaa. Mutta verenpaineen takia se taitaa olla kiellettyjen listalla. En kyllä jaksaisi oikein kokatakaan mitään. Äääähhhh mitä mä nyt keksin. Mistä saisi hyvän salaatin?
maanantai 19. marraskuuta 2012
Kohonnut verenpaine loppuraskauden aikana
Hohhoijaa mikä olo! Kohonnut verenpaine ei ole kiva juttu, sen voin kertoa. Olo on tunkkainen ja raskas, on vaikea määritellä mikä tarkalleen ottaen tuntuu huonolta. Ja juuri sen takia on hankala levätä ja maata. Puhumattakaan siitä, että jäisi millekään sairaslomalle.
Olisi huomattavasti helpompaa levätä, jos olisi vaikka kuumetta tai joku muu konkreettinen vaiva.
Perjantaina töiden jälkeen, siis oikein harvinaisen vituttavan työpäivän jälkeen, tulin himaan ja söin kaikessa rauhassa. En riehunut enkä urheillut. Päätinpä tehdä jotain hyödyllistäkin: putsasin vihdoin ne kesäkengät pois. Eli suuri ponnistukseni oli sitä, että istuin eteisen lattialla ja putsasin kengänpohjia Natsisiwan siivouskosteuspyyhkeillä, lankkasin K:n pukukenkiä (olenpa kiltti!), harjailin mokka/nupukkipintoja kumiharjalla yms. Siis istuen.
Tuli niin väsynyt ja hengästynyt olo, että piti mennä pötköttämään. Ja mittasinpa ne paineetkin: 151/101! Hups! Lepäsin vähän lisää ja mittasin uudestaan: 145/98! Oho oho. No laski sentään, mutta silti. Soitin Naistenklinikalle kaiken varalta ja siellä vähän pahoiteltiin, että olin liikkeellä perjantai-iltana jolloin heillä on vain minimimiehitys. No öö sori. Käskivät lepäillä, piti juoda paljon vettä ja mitata seuraavana aamuna yöunien jälkeen uudestaan. Jos silloin olisi vielä korkealla, pitäisi soittaa. Mitään hirveän dramaattisia toimenpiteitä ei heti ainakaan tarvinnut tehdä, koska vauva liikkui normaalisti eikä minulla ollut näköhäiriöitä, ylävatsakipuja tai päänsärkyä.
Aamulla olikin ihan kelvolliset lukemat, mutta sen jälkeen kun olin kattanut aamiaispöydän, olo muuttui taas yhtä karmeaksi kuin edellisenä iltana ja mittaustulos oli samaa luokkaa! Soitin taas ja kysyin, käskivät edelleen lepäilemään koska on vielä jonkun raja-arvon alla. Ja hoitsu kysyi vielä, että onko mulla luotettava mittari. No mistäs helvetistä minä sen tiedän? Ei se mikään uusi ole, mutta ei se myöskään ole mikään marketin halvin.
Pakko ottaa nyt ihan rauhallisesti vain. En haluaisi millekään lääkitykselle enkä sairaslomalle, tuntuisi niin tyhmältä "luovuttaa" tässä vaiheessa, kun töitä on niin vähän enää jäljellä.
Mutta tietysti vauvan hyvinvointi menee kaiken muun edelle.
Työpäivä on näyttänyt tähän mennessä lupaavalta: ne kaksi verenpainettani nostavaa urpoa (ne vanhat oksettavat elostelijat) eivät ole kumpikaan paikalla. Tulevat kaiketi puolenpäivän tietämillä, joten rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto siihen saakka. Ja kun ensimmäisen pärstä vilahtaa sermin takaa, laitan kuulokkeet korville ja nettiradion päälle. Sitä lässytystä ja mussutusta kuuntelemalla saan verenpaineeni myös nousemaan.
Tämä kuluva viikko on ainakin ihan pakko tsempata, sitten olisin jopa valmis jäämään saikulle, jos verenpaineen kohoaminen sitä edellyttäisi. Mutta sitä ennen ei tule kuuloonkaan. Liikaa tekemistä. Jos joku sanoo että ei sota yhtä naista kaipaa, niin sanon että tämä sota tässä lafkassa saattaa hyvinkin kaivata...
Olisi huomattavasti helpompaa levätä, jos olisi vaikka kuumetta tai joku muu konkreettinen vaiva.
Perjantaina töiden jälkeen, siis oikein harvinaisen vituttavan työpäivän jälkeen, tulin himaan ja söin kaikessa rauhassa. En riehunut enkä urheillut. Päätinpä tehdä jotain hyödyllistäkin: putsasin vihdoin ne kesäkengät pois. Eli suuri ponnistukseni oli sitä, että istuin eteisen lattialla ja putsasin kengänpohjia Natsisiwan siivouskosteuspyyhkeillä, lankkasin K:n pukukenkiä (olenpa kiltti!), harjailin mokka/nupukkipintoja kumiharjalla yms. Siis istuen.
Tuli niin väsynyt ja hengästynyt olo, että piti mennä pötköttämään. Ja mittasinpa ne paineetkin: 151/101! Hups! Lepäsin vähän lisää ja mittasin uudestaan: 145/98! Oho oho. No laski sentään, mutta silti. Soitin Naistenklinikalle kaiken varalta ja siellä vähän pahoiteltiin, että olin liikkeellä perjantai-iltana jolloin heillä on vain minimimiehitys. No öö sori. Käskivät lepäillä, piti juoda paljon vettä ja mitata seuraavana aamuna yöunien jälkeen uudestaan. Jos silloin olisi vielä korkealla, pitäisi soittaa. Mitään hirveän dramaattisia toimenpiteitä ei heti ainakaan tarvinnut tehdä, koska vauva liikkui normaalisti eikä minulla ollut näköhäiriöitä, ylävatsakipuja tai päänsärkyä.
Aamulla olikin ihan kelvolliset lukemat, mutta sen jälkeen kun olin kattanut aamiaispöydän, olo muuttui taas yhtä karmeaksi kuin edellisenä iltana ja mittaustulos oli samaa luokkaa! Soitin taas ja kysyin, käskivät edelleen lepäilemään koska on vielä jonkun raja-arvon alla. Ja hoitsu kysyi vielä, että onko mulla luotettava mittari. No mistäs helvetistä minä sen tiedän? Ei se mikään uusi ole, mutta ei se myöskään ole mikään marketin halvin.
Pakko ottaa nyt ihan rauhallisesti vain. En haluaisi millekään lääkitykselle enkä sairaslomalle, tuntuisi niin tyhmältä "luovuttaa" tässä vaiheessa, kun töitä on niin vähän enää jäljellä.
Mutta tietysti vauvan hyvinvointi menee kaiken muun edelle.
Työpäivä on näyttänyt tähän mennessä lupaavalta: ne kaksi verenpainettani nostavaa urpoa (ne vanhat oksettavat elostelijat) eivät ole kumpikaan paikalla. Tulevat kaiketi puolenpäivän tietämillä, joten rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto siihen saakka. Ja kun ensimmäisen pärstä vilahtaa sermin takaa, laitan kuulokkeet korville ja nettiradion päälle. Sitä lässytystä ja mussutusta kuuntelemalla saan verenpaineeni myös nousemaan.
Tämä kuluva viikko on ainakin ihan pakko tsempata, sitten olisin jopa valmis jäämään saikulle, jos verenpaineen kohoaminen sitä edellyttäisi. Mutta sitä ennen ei tule kuuloonkaan. Liikaa tekemistä. Jos joku sanoo että ei sota yhtä naista kaipaa, niin sanon että tämä sota tässä lafkassa saattaa hyvinkin kaivata...
torstai 15. marraskuuta 2012
33. raskausviikko: neuvola ja hermoilu
Pitkästä aikaa oli neuvolakäynti! Neuvolantäti oli vaihtunut ja sf- mittaamisen tulos ilmeisesti riippuu mittaajasta. Noh, täti saikin nyt sellaisen tuloksen, että ikäänkuin vauva ei olisi kasvanut tippaakaan sitten viime käynnin. JUST! Kuulemma ei ole syytä huoleen, koska sydänäänet olivat hyvät ja vauva on myös saattanut olla ihan eri asennossa viimeksi.
Sovimme ensi viikolle kontrollikäynnin "jos välttämättä haluat". No tota noin, annas kun mietin, öö kyllä mä taidan haluta tsekata, että vauvalla on kaikki hyvin! Jestas sentään.
Täti (siis varmaan mun ikäinen ihminen, mutta ammattinsa vuoksi saa multa nimen "täti") oli ihan kiva ja toimii toki Helsingin kaupungin kuralla olevan talouden antamissa puitteissa, mutta silti! Jäi kyllä epäilyttämään ihan hirveästi etenkin, kun verenpaineenikin oli aivan liian korkea. HUOM. se oli siis mitattu ennen sf- mittaa, joten näillä kahdella ei liene yhteyttä.
Varasimme sen kontrollikäynnin, mutta hermoilin kuitenkin niin paljon, että varasin myös gynekologilta ajan. Mun normaalilla gynekologillani olisi ollut peruutusaika tänään joskus viiden maissa, mutta koska olin valmiiksi keskustassa enkä halunnut lupautua lähtemään töistä ehtiäkseni vastaanotolle ajoissa, otinkin peruutusajan samantien joltain entuudestaan tuntemattomalta lääkäriltä. VIRHE!
Olis vaan kannattanut odottaa iltapäivään saakka ja käydä tutulla ihmisellä!
Siellä olikin vastassa kitkuisen ja kuivankälpeän näköinen harppu, jolta olisi odottanut hieman empatiakykyä A) ammatinvalintansa takia ja B) yksityislääkärille maksettavan todella suolaisen hinnan takia. Mutta ei.
Ämmä tiirailee ultraa sanomatta sanaakaan, suu tiukalla rypyllä. Tätä kestää ja kestää, kukaan ei sano mitään. Ymmärrän, että lääkäri varmaan siellä tsekkailee useita eri asioita, mutta olis se nyt IHAN KIVAA jos voisi vähän selostaa että mitä siellä näkyy. Joudun pumppaamaan erikseen ämmältä vastaukset mm. seuraaviin kysymyksiin:
- Onko kaikki ok?
- Onko vauvalla kaikki hyvin?
- Onko vauva kasvanut? Mitä viikkoja koko vastaa?
- Onko mahdollista saada painoarvio?
- Missä asennossa vauva on?
- Näyttääkö istukka toimivan normaalisti?
- Miltä napanuora näyttää?
- Onko lapsivettä normaalin näköinen määrä?
Sori vaan mutta olisi lääkäri voinut noita asioita itse ehkä selostaa tsekkaillessaan vauvan tilannetta. Nyt hän vastasi yksisanaisilla lauseilla. Kiitoksia kiitoksia. Tulipas vastinetta rahalle taas.
Kysyin myös varovaisesti että voisinko minäkin saada vähän katsoa vauvaa. "Ei tässä mitään kunnolla näy". Aha. No sepä kiva! Sainko ultrauskuvia? No en tietenkään. Kun eihän siellä mitään näkynytkään.
Mutta kivat 190 e tämä lysti kuitenkin maksoi! Että kiitoksia vaan! Perkelessentään olisi pitänyt ihan oikeasti malttaa iltapäivään asti ja käydä omalla lääkärillä. Hän on kuitenkin kautta linjan mukava ja kiva tyyppi.
Verenpaine oli tosi korkea myös lääkärin mittaamana ja sitä pitää kyllä seurailla.
Noh, se verenpaine nousee kyllä täällä töissäkin ihan kiitettävästi, ilmeisesti saan raskausmyrkytyksen järjestettyä itselleni ihan kotikonstein! Ei tartte kuin tulla tänne ja kuunnella ton yhden paskamahan räkäistä naurua ja mauttoman omakotitalon remonttiin liittyviä puheluita avokonttorissa, niin johan lähtee.
RRAAAHHHH
Sovimme ensi viikolle kontrollikäynnin "jos välttämättä haluat". No tota noin, annas kun mietin, öö kyllä mä taidan haluta tsekata, että vauvalla on kaikki hyvin! Jestas sentään.
Täti (siis varmaan mun ikäinen ihminen, mutta ammattinsa vuoksi saa multa nimen "täti") oli ihan kiva ja toimii toki Helsingin kaupungin kuralla olevan talouden antamissa puitteissa, mutta silti! Jäi kyllä epäilyttämään ihan hirveästi etenkin, kun verenpaineenikin oli aivan liian korkea. HUOM. se oli siis mitattu ennen sf- mittaa, joten näillä kahdella ei liene yhteyttä.
Varasimme sen kontrollikäynnin, mutta hermoilin kuitenkin niin paljon, että varasin myös gynekologilta ajan. Mun normaalilla gynekologillani olisi ollut peruutusaika tänään joskus viiden maissa, mutta koska olin valmiiksi keskustassa enkä halunnut lupautua lähtemään töistä ehtiäkseni vastaanotolle ajoissa, otinkin peruutusajan samantien joltain entuudestaan tuntemattomalta lääkäriltä. VIRHE!
Olis vaan kannattanut odottaa iltapäivään saakka ja käydä tutulla ihmisellä!
Siellä olikin vastassa kitkuisen ja kuivankälpeän näköinen harppu, jolta olisi odottanut hieman empatiakykyä A) ammatinvalintansa takia ja B) yksityislääkärille maksettavan todella suolaisen hinnan takia. Mutta ei.
Ämmä tiirailee ultraa sanomatta sanaakaan, suu tiukalla rypyllä. Tätä kestää ja kestää, kukaan ei sano mitään. Ymmärrän, että lääkäri varmaan siellä tsekkailee useita eri asioita, mutta olis se nyt IHAN KIVAA jos voisi vähän selostaa että mitä siellä näkyy. Joudun pumppaamaan erikseen ämmältä vastaukset mm. seuraaviin kysymyksiin:
- Onko kaikki ok?
- Onko vauvalla kaikki hyvin?
- Onko vauva kasvanut? Mitä viikkoja koko vastaa?
- Onko mahdollista saada painoarvio?
- Missä asennossa vauva on?
- Näyttääkö istukka toimivan normaalisti?
- Miltä napanuora näyttää?
- Onko lapsivettä normaalin näköinen määrä?
Sori vaan mutta olisi lääkäri voinut noita asioita itse ehkä selostaa tsekkaillessaan vauvan tilannetta. Nyt hän vastasi yksisanaisilla lauseilla. Kiitoksia kiitoksia. Tulipas vastinetta rahalle taas.
Kysyin myös varovaisesti että voisinko minäkin saada vähän katsoa vauvaa. "Ei tässä mitään kunnolla näy". Aha. No sepä kiva! Sainko ultrauskuvia? No en tietenkään. Kun eihän siellä mitään näkynytkään.
Mutta kivat 190 e tämä lysti kuitenkin maksoi! Että kiitoksia vaan! Perkelessentään olisi pitänyt ihan oikeasti malttaa iltapäivään asti ja käydä omalla lääkärillä. Hän on kuitenkin kautta linjan mukava ja kiva tyyppi.
Verenpaine oli tosi korkea myös lääkärin mittaamana ja sitä pitää kyllä seurailla.
Noh, se verenpaine nousee kyllä täällä töissäkin ihan kiitettävästi, ilmeisesti saan raskausmyrkytyksen järjestettyä itselleni ihan kotikonstein! Ei tartte kuin tulla tänne ja kuunnella ton yhden paskamahan räkäistä naurua ja mauttoman omakotitalon remonttiin liittyviä puheluita avokonttorissa, niin johan lähtee.
RRAAAHHHH
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)