Hui!
Ei oikeasti pitäisi miettiä eikä spekuloida, koska silloin pettyy.
Olin luvannut itselleni, että en laske ovulaatiopäiviä, en laske laskettuja aikoja, en mieti, pohdi, haaveile... en tee yhtään mitään. Odotan rauhassa kunnes toivottavasti tulen jonain päivänä raskaaksi, mutta en missään nimessä haihattele joka helvetin päivä että jos jos jos. Koska silloin yleensä kaikki menee vituiksi.
Mutta silti. Pakkohan se on myöntää, että pieni toive elää.
Luulen jopa bonganneeni ovulaation lauantaina, mutta en ole varma. Tai siis en uskalla toivoa. Ja kyllä sitä seksiäkin tuli tuossa niihin aikoihin harrastettua, mutta sellainen perus-pessimismi tässä on päällimmäisenä.
Siellä mitään oo.
Jos kierto olisi normaali, pitäisi ensi viikon puolenvälin/lopun aikoihin pukata menkkoja.
Pakko se on kumminkin ottaa testit mukaan työmatkalle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti