On niin surullinen olo, kun pientä rakasta ei enää ole. Miten näin voi käydä? Tai siis tottakai näin voi käydä, näinhän käy vaikka kuinka monelle ja tämä on vaikka kuinka todennäköistä. Mutta silti.
Jotten itkisi koko aikaa, olen alkanut tuntea myös vihaa. Eli miten helvetissä näin voi käydä! Ja miten voi olla niin epäreilua, että kaikenmaailman idiootit, jotka eivät edes itsestään osaa huolehtia, saavat vauvoja.
Olemme perusterveitä ja normaalipainoisia ihmisiä molemmat. Alkoholinkäyttö on kohtuullista, ellei jopa vähäistä. Kun plussa tuli, aloin käyttää entistä enemmän maitotaloustuotteita, söin päivittäin marjoja, join paljon vettä, vähensin kahvin juontia, en syönyt mitään lääkkeitä, söin foolihappoa ja D- vitamiinia... Eli mitä helvettiä! Ei ole HIV:ä, ei ole kuppaa, ei ole edes diabetestä, huumeongelmasta nyt puhumattakaan.
Ja me voisimme tarjota lapselle rakastavan ja hyvän kodin. Ja silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti