Keskenmenon pelko ja muuta mukavaa

No niin. Ensi viikolla on niskapoimu-ultra. Eli se sama, jossa loppuvuodesta huomattiin keskeytynyt keskenmeno. Olen pinnistellyt ja sinnitellyt siihen saakka, kunnes en enää malttanut. Huomenna aika yksityiseltä. Uusi duuni alkaa ensi viikolla, joten tahdon tietää mahdolliset huonot uutiset nyt, enkä tuntia ennen palaverin alkua. Ja jos tulee keskenmeno tässä välissä - se on jo kohtalon ivaa ja sen riskin otan kyllä. Ei kai tässä mitään varsinaista syytä pelkoon ole. Ei ole mitään vuotoja, mutta eipä niitä viimeksikään ollut. Tasaisen paha olo on verensokerin laskiessa, pahin väsymys on ohi, vatsassa juilii aina välillä... Mitä näitä nyt on. Onhan toi ihan turhaa neuroilua, sanoisi moni. Mutta minä nyt päätin näin ja olen myös sikäli etuoikeutetussa asemassa, että voin halutessani käyttää yksityisiä palveluita. Muuten tässä on tätä saamattomuutta liikkeellä, en ole tehnyt mitään järkevää! Paitsi ahminut pokkareita, ostanut elämäni ekat golf-kengät ja mässännyt irtokarkkeja. Ehkä lomalla saakin laiskotella. Katsotaan siis huomenna mitä vauvan esiasteelle kuuluu ja toivottavasti voidaan lähteä hyvillä kielillä Juhannuksen viettoon.