...ja ei tunnu missään. K oli kyllä eilen sitä mieltä, että vatsani on suurempi, kuin mitä se viime yrityskerralla näihin samoihin aikoihin oli. Eli oliskohan siellä jotain aktiviteettia silti? Kunpa nyt ei vain tulisi taas keskenmenoa, en halua! Nyt on ollut jotenkin aika hyvä ja rento fiilis tämän kaiken suhteen, se olisi niin sairas pettymys ja suru.
Ei, ei saa nyt ajatella sitä eikä myöskään stressata. Piste.
Hmm ja mitäs muuta sitten elämään kuuluu. No ne työt tietysti. Vitutuskäyrä on nousujohteinen.
Vanhassa duunissa ei ole enää montaa aamua jäljellä, mutta motivaatio on pohjamudissa. Kun ei vois vähempää kiinnostaa. Ja ennen kaikkea vituttaa se kaikki, mikä on hiukan taka-alalla harmittanut ja arveluttanut näiden vuosien aikana, mutta minkä en ole tajunnut olevan täysin päin helvettiä. Nyt se kaikki tuntuu räjähtävän käsiin.
Ruokalassa eräs työkaveri (sieltä fiksummasta päästä. niitäkin nimittäin on) kommentoi kuulleensa että lähden, ja totesi vielä että sitä on ollut ilmassa. Ja että ei ihmettele ollenkaan, että mulla on malja vuotanut ylitse. Hän istuu tuossa sen verran lähellä, että seuraa aitiopaikalta tätä meidän tiimin työskentelyä ja on ilmeisesti päivitellyt hiljaa mielessään. Se on vaan perkele vieköön ollut täällä se systeemi, että jos on kolmikymppinen nainen ja viisikymppisiä miehiä, on työnjako ja asema ollut itsestäänselvä riippumatta kunkin yksilön osaamisesta. Ja mä olen purematta niellyt, koska en ole jotenkin hahmottanut tätä systeemin läpimätyyttä enkä ole myöskään ihan kunnolla hahmottanut, että mitä kaikkea mun työnkuvaani oikeasti pitäisi kuulua.
Minähän tulin aikoinani tähän erään eläkkeelle jäävän naisen tilalle. Kuvaavaa on, että tuo työkaveri oli aikoinaan luullut kyseisen naisen olevan tämän osaston assari.
Niinpä! Eikä näköjään työtehtävät minulla ainakaan muuttuneet! Tulivat vaan vielä paskemmiksi, kiitoksia vain!
Tässähän on ollut se systeemi, että minulle on sysätty melkoisen iso määrä kummallisia taustatöitä, kun nuo kaksi analfabeettia ovat hoitaneet vaativia asiakascaseja, käyneet asiakkaiden luona ja tehneet tätä meidän hommamme ydinhommaa. Ok, kyllä tähän vähän niitä taustatöitäkin kuuluu, se on selvä. Mutta kun meillä on niitä kullekin merkittyjä asiakkaita, olisi mielestäni aiheellista, että sitä sitten itse hoitaa kaiken ko. asiakkaaseen liittyvän. Eikä niin, että ne taustahommat noiden asiakkaista heitetään minulle.
Tänään kieltäydyin ihan suoraan "auttamasta" vaikka pyydettiin nimikkeellä "et nyt viittis viimeisenä palveluksena". HAHAH! No en viitti! Oli nimittäin tarkoitus laskea tarjous sellaisesta hommasta, jossa nimenomaan minä olen parempi, koska sitä paskaa on mulle tässä sälytetty vuosien varrella. Sen verran jeesasin, että näytin ylimalkaisesti että mitä asioita pitäisi ottaa huomioon tarjousta tehtäessä ja siinä kaikki.
Tuo urpo jäi siihen sitten olan taakse pykimään että "öh no se tarjouskirje pitäisi vielä tehdä". Minäpä en mennyt lankaan! Mä olin vaan että "joo, mutta noilla tiedoilla sä saat sen kyllä tehtyä" !
Olen NIIN YLPEÄ ITSESTÄNI! Tosin tämä olisi pitänyt tehdä jo vuosikausia sitten.
Perkele enää en kyllä alistu kyykytettäväksi. Jos vittuvieköön joku tahtoo multa apua, autan kyllä niissä rajoissa mitä kuuluu ihan normaaliin ystävälliseen kanssakäymiseen. Mutta multa saatava apu ei tasan tarkkaan ole enää sitä, että mulle voi sälyttää ihan mitä tahansa paskaa tehtäväksi.
Kamalaa avautumista. No, ihan sama. Ei tätä kukaan kuitenkaan lue itseni lisäksi, joten ei mitään väliä. Pitää vain saada purettua turhautumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti