...ja se tarkoittaa sitä, että yksi virstanpylväs on ohitettu (jos täysin vailla lähdekritiikkiä uskon 5 vuotta vanhaa Vauva- lehteä). Sain kaverilta pinon vanhoja lehtiä ja yhdessä eilen lukemassani numerossa oli keskosjuttu, jonka kainalotekstissä sanottiin, että pienimmät Suomessa eloon jääneet keskoset ovat syntyneet raskausviikolla 23!
Ja sehän on aivan järkyttävää. Koska se kaveri tuolla mahassa on PIENI. Ihan hirveän pieni. Mahakin on aika pieni.
Mutta kyllä mä hiukan silti helpotuin, koska jos tuohon on luottaminen, vauvalla olisi edes jonkinlainen minimaalinen mahdollisuus selvitä hengissä! Ei kai sitä enää edes keskenmenoksi kutsuttaisi, vai kutsuttaisiinko? Vai onko se ehkä vaan joku (liian) aikaisin käynnistynyt synnytys tms?
En myöskään tiedä minkä ihmeen takia olen keksinyt ruveta pelkäämään tuota ennenaikaista synnytystä. Tässähän on tuhat muuta asiaa, jotka myös voivat mennä vituiksi. Mutta ajattelen silti, että tästä päivästä eteenpäin jokainen mahassa vietetty päivä on plussaa.
Ja sitten kiusallinen arkisattumus: makasin eilen sängyssä ja vauvakin oli ollut pitkään hiljaa ja liikkumatta. Ja sitten minulta pääsi vuosisadan pieru. Ja lapsi alkoi potkia vimmatusti! "Mutsi, älä taas piereskele!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti