...sitten ei tule koskaan.
Oli nimittäin niin horror loppuviikko, että ei tehnyt bebélle varmaan kovin hyvää.
Viikon kuluttua nähdään, onko siellä kukaan hengissä vai ei.
Oli nimittäin niin, että niitä deadlineja noudatetaan sitten ihan niin hilkulla, että kaikki jää viime tippaan. Mulla oli perjantaina yhden koulutyön deadline klo 11, joten sitä onkin sitten mukava alkaa tehdä iltayhdeksän maissa. Miksi niin myöhään? No tietysti sinne psykologiseen testiin piti tehdä jotain idioottimaisia ennakkotehtäviä, joiden teossa venähti. No mä tein sitten klo 21-01 sitä koulutyötä ja vekkari oli soimassa öö klo 4.30, jolloin jatkoin sitä puol kasiin saakka. Ajattelin, että noin on parempi, koska silloin ehdin herätä kunnolla ennen testiä. Pahempi olis ollut, jos olisin tehnyt sitä vaikka viiteen asti aamulla ja nukkunut sitten pari tuntia ja lähtenyt suoraan. Ei ois varmaan edes uni tullut.
Siellä testissä menikin sitten kohtuullisen pitkään, minkä jälkeen jostain syystä oli pakko lähteä Zara- ja Stocka- kierrokselle etsimään sopivaa asua oopperaa varten (illalla klo 19, oli Tero Saarisen ym. tekemiä koreografioita - modernia tanssia ja vähän balettiakin). Miksi - koska mulla oli himassa sopiva asu, jonka sitten lopulta päädyin laittamaankin. Olisin voinut vain kipaista ostamaan sukkikset ja siinä kaikki. Mut ku ei.
Sit tulin himaan, söin, olin ihan koomassa ja meinasin myöhästyä tapaamisesta kaverini kanssa.
Meinasin myös nukahtaa katsomoon, vaikka esitys olikin hieno.
Sit himaan, unta palloon, ja tietysti heräsin jo kasilta.
Raaah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti