Kyllä on niin turvonnut olo, että oikein!
Ihan törkeä turvonnut pömppis. Naamakin on turvonnut.
Ahdoin kyllä tossa männä päivänä sipsejä ja Kallen kaviaaria napaani, joten suolassa on se salaisuus.
Mutta tuohon alavatsan kivikovaan pömppöön se ei kyllä liity.
Viikon päästä maanantaina on vasta se ultra. Miten mä jaksan siihen asti! Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Jännää myös saada tietää minkä kokoinen kaveri siellä on. Siis jos on. Kun sen pitkän kierron takia en ole ihan varma viikoista.
Mutta kai siellä sit joku on, ainakin ollut (hengissä), koska testit näyttivät plussaa ja menkkoja ei kuulu. Mutta kun on vaan niin vaikea uskoa todeksi!
Ah, ens viikolla on helatorstai. Lyhyt viikko. Tekee hyvää.
Nyt väsyttää taas niin paljon ettei aivot edes toimi, mutta olinkin jo klo 7 junalla aamulla liikkeellä. Pitäis kirjottaá myös koulujuttua, mutta en tiedä olisko syytä nyt yrittää torkahtaa edes vähän, olisko himassa sit enemmän energiaa.
Se psykologinen testi on sit huomenna. Ei mene ihan niinkuin Strömsössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti